Fantasiat parisuhteessa
Haluaisin keskustella aiheesta fantasiat parisuhteessa.
Olen ollut hieman järkyttynyt, kun olen saanut kuulla mieheltäni toistuvasti, mistä hän haaveilee. Hän toivoisi, että meillä olisi seksissä mukana toinenkin mies, joka tyydyttäisi minua ja oma mieheni katselisi vieressä. Mieheni haluaisi nähdä nautintoani ja tyydyttää omia mielihalujaan katsellessaan toisen miehen tekevän minulle kaikkea.
Nämä keskustelut alkoivat jo muutama vuosi sitten. Olimme tuolloin treffailleet jonkin aikaa ja yhtäkkiä mies katkaisi välinsä minuun jättäen minut kesken alkanutta treffailua ja kiintymystä. Olin todella ihastunut mieheen ja kesti pitkään päästä hänestä yli. Hän ei ollut tuolloin valmis parisuhteeseen, kun aikaisempi pitkä suhde oli päättynyt 6kk aiemmin. Jälkeenpäin ymmärsin tämän.
Jättämisensä jälkeen mies oli tietoinen, että minulla on ollut muitakin miehiä hänen jälkeensä ja häntä kiihotti ajatus, että olen ollut muiden kanssa. Hän on saattanut kuvailla aika yksityiskohtaisestikin, että olisi halunnut olla katsomassa ikkunasta kun harrastamme seksiä tai hän olisi halunnut työntyä sisälleni sen jälkeen kun toinen mies on lauennut sisälleni.. Tai että hän nauttii ajatellessaan mitä minulle on tehty seksin aikana.
Nämä puheet kuvottivat minua jo tuolloin ja tuli sellainen olo, että hän on kanssani liian erilainen. Itse haluan panostaa henkiseen yhteyteen ja toivoisin, että seksi perustuu luottamukseen ja haluun, herkkyyteen ja aitoon yhteyteen ja läsnäoloon. Molempien tahtoon täyttää kumppaninsa tarpeet.
Aloimme pari vuotta myöhemmin seurustelemaan ja yhteys ja rakkaus sai alkunsa ystävyydestä ja todella hyvästä yhteydestä toisiimme. Seksi oli hyvää, tavallista seksiä, josta minullekin tuli tyydyttynyt olo. Hän ei juuri koskaan kuitenkaan huolehdi, että minäkin saan orgasmin, vaan hänen oma nautinto on hänelle tärkeintä. Ja ne fantasiat.. Luulin jo päässeeni niistä, koska selitin hänelle useaan otteeseen suhteen aikana, että en pidä niistä ajatuksista.. Toivoin, että hän ei niistä minulle enää puhuisi, vaan pitäisi ne omana tietonaan. Ne puheet rikkovat minua. En voi ymmärtää, miksi mies haluaisi jakaa minut toisen kanssa. Ja suorastaan antaa minut toiselle.
Humalassa hän kuitenkin saattaa sanoa, että on täysin ok, jos menen baari-illan jälkeen jonkun toisen miehen luo ja täytän tarpeeni.. Tai ei ole väliä vaikka se toinen olisi nainen. Hän suorastaan työntää minua tekemään asioita, jotka kiihottavat häntä ja ovat hänen fantasioitaan. Minulla ei vastaavia fantasioita ole, joten nämä ehdotukset loukkaavat pahasti joka kerta. Eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta mennä muiden kanssa tai pettää tms.
En voi olla ajattelematta, miksi mieheni ei ole terveen mustasukkainen minusta, miksi hän haluaa antaa minut toisen miehen käyttöön. Onko hänen oma nautintonsa tärkeämpää kuin minun nautinto? Minua kuvottaa ajatus toisesta miehestä meidän parisuhdeseksin välissä.. Minua on alkanut kuvottaa mieheni halut ja tarpeet. Haluan häntä miellyttää, hieron häntä jos en pysty seksiin ja huolehdin muutenkin aina hänen tarpeistaan. Tyydytän itseäni silloin kun siltä tuntuu ja olen näyttänyt miehellenikin useasti miten minua voi miellyttää ja tyydyttää. Hän ei koskaan sitä itse ehdota tai ota asiaksi seksin aikana.
Voiko tässä olla kyseessä jotain vakavampaa häiriötä? Miksi en riitä miehelleni tällaisena kuin olen? Voiko parisuhteesta tulla pitkällä tähtäimellä mitään jos käsitys seksistä on hyvin erilainen? Miten voisin toimia etten ahdistu aivan täysin mieheni puheista?
Hei, haluan kommentoida edes vähän vaikka itselläni ei ole suoraa kokemusta fantasiajutuista parisuhteessa mutta olen joutunut aikoinaan lähtemään hyvin vaarallisesta suhteesta.
Kuulostaa siltä että sinua arvotetaan jotenkin esineeksi tai kaikkien käytössä olevaksi asiaksi. Toki ihmisillä voi olla mitä kummallisimmalta tuntuvia haaveita joita halutaan toteuttaa mutta parisuhteessa on kaksi osapuolta ja kummankin toiveita pitää kuunnella ja kunnioittaa. Ja jos teidän toiveenne suhteesta eivät kohtaa ja tunnet vain pahaa oloa ja turvattomuutta eikä sinun toiveitasi oteta huomioon niin voit lopulta vain ottaa ja lähteä suhteesta pois. Eikä siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä.
Minulla kesti vuosikymmen lopulta päästä toisen osapuolen tuottamasta syyllisyydestä ja pahasta olosta yli vaikka jätin hänet 11 vuotta sitten. Hiljattain oivalsin että hän vain näki minussa pelkkää hyötyä omille tavoitteilleen jotka yhdessäolon loppuvuosina muuttuivat varsin harhaisiksi (hän kuvitteli olevansa Jumalan valittu ja Hänestä seuraava Jeesuksen rinnalla). Eikä hän voinut sietää jos minulla oli omia kavereita ja sukulaisia joiden kanssa pitää yhteyttä. Loppujen lopuksi hän vain halusi ryöstää toisten ihmisten ilon ja onnen oman pahan olonsa tähden. Enkä ilmeisesti ollut ainoa tapaus jonka elämään yritti sotkeutua, mitä kuulin juttuja myöhemmin hänestä. Olin käytännössä raha-automaatti, seksiorja ja syntipukki. Hän kuoli muutaman vuoden päästä erosta, olin suorastaan helpottunut sillä hän vainosi minua.
Jotkin ihmiset eivät muutu eikä kaikkia voi korjata vaikka kuinka tahtoisi mutta jos toinen ei tahdo sitä muutosta. Kannattaa edes sen verran välittää omasta hyvinvoinnistaan ja mielenterveydestään että on rehellinen itselleen. Ja miettiä miksi olen tämän kanssa, onko elämä haluamaani elämää ja millaista se voisi olla viiden vuoden, 15 vuoden tai eläkeikäisenä.
Toivon sinulle kovasti voimia tilanteeseen tehdä itsellesi sopivia päätöksiä, ne eivät ole mitenkään helppoja. Omaa eropäätöstäni mietin monta vuotta aikoinaan ja tulin suhteessani kärsineeksi lisää. Loppujen lopuksi niitä kauhuja kesti 7 vuotta. En halua painostaa sinua eroamaan jos se ei mielestäsi ole oikea tapa. Toivon että löydät itsellesi rauhan tuovan ratkaisun.