Kiitos sanoistasi Dressed… vastaan sitten heti sulle kiitokseksi ja jopa hyvällä tuulella.

Minä olen ollut 8v vuotta, isä kuoli silloin, samalla surullinen ja iloinen. Tietenkin elämässäni on paljon ilon hetkiä varmaan enemmän kuin surullisia tapahtumia. Juuri poika oppinut kävelee. Tänään eka sanat. Mikä ei ollut äiti, eikä isä, vaan se sanoi ukki.
Ja juuri nyt, kun on huono itsetunto, niin tietenkin heti aloin miettii, että jaa mie olen sitten huono äiti, kun poikakaan ei halua äitiä ekana sanoa.

Senkin iloisen hetken sain sitten muutettua surulliseksi. Vissiin on tullut sellaiseksi, että aina pitää löytää jotain surullista, ettei vaan luulisi, että nyt menee hyvin.
Minäkin olen siinä aivan hilkulla, että tämä ei muuttuisi ahdistukseksi ja sitten saisi jonkun paniikkikohtauksen ja löytäisi itsensä suljetulta osastolta.

Lumityöt ei kiinnosta myöskään minua. Aamuisin pakottava tarve ulkovessaan pakottaa ne tekemään olin sitten iloisella tai surullisella tuulella.

Mukava kuulla, että olit ainakin viestiä kirjoittaessasi hyvällä tuulella. Toivottavasti olet sitä edelleenkin🙂👍

Mulla toi tuleva isyys herättää paljon kaikenlaisia ajatuksia. Haluan todellakin olla mahdollisimman hyvä ja huomaavainen isä, kun se aika koittaa. En ole ikinä voinut sietää itkevän vauvan huutoa. Toivon, että tieto siitä, että se on oma lapsi auttaa jaksamaan sitä ääntäkin paremmin. Lapsen syntymä on tällä hetkellä mulle se suurin juttu. Eilen oltiin vaimon kanssa ultrassa ja saatiin appiukolta lastenvaunut/rattaat yhdistelmä ja nämä asiat saivat lapsen saamisen tuntumaan taas astetta konkreettisemmalta.

Mielestäni olisi mukava vaihtaa ajatuksia sähköpostin tai messengerin välityksellä, Mikäli sinusta siltä tuntuu. Itse koen ainakin hyödylliseksi, sen, että saa puhua ihmisten kanssa. En ole missään mania-vaiheessa nyt, eli tässä hommassa ei ole minkäänlaisia "taka-ajatuksia"😀 Kanssasi olisi vaan mukava vaihtaa ajatuksia. Vauvan syntymä tuo mukanaan varmaan kaikenlaisia kysymyksiä. Olet kuitenkin päässyt jo niin pitkälle oman lapsesi kanssa, että varmaan pystyt auttamaan minua vaikeimpien paikkojen yli...mikäli niitä edes tulee.
ota ihmeessä yhteyttä, mikäli siltä tuntuu. Osoitteeni saat kotisivujeni "vieraskirja" osiosta.

Muutkin saavat ilman muuta kirjoitella, mikäli siltä tuntuu. 🙂

Nyt olenkin kyllä aika väsynyt. Viime yönä lapset olivat mummon ja ukin hoidossa. Edellisen yön poika valvotti ja olemme miehen kanssa siinä kunnossa, että yhden yön jaksaa valvoa, toista ei. Onneksi mummola on lähellä.

Minun sähköposti kirjoittaminen on onnetonta. Olen vissiin niin vanhanaikainen, että edes muista sitä käydä lukemassa. Kun luin tekstisi, niin kävin heti lukemassa viestit; 15 viestiä ja kaikki odottavat vastausta. Sitten iskee paniikki, että mitä niille nyt sanon. Aina aloitan kirjeenvaihdon hirveällä tohinalla, sitten en keksi sanottavaa. Voi tietenkin olla, että joku päivä sulle lähetän jonkun viestin, voi olla että en. Toivottavasti en loukkaa, jos en kirjoita. Toivoisin, että ainakin tällä palstalla kirjoitamme.

Enkä edes ajattele niin, että sulla olisi takaa-ajatuksia. Miehän asun hornassa, jos jollakin olisi takaa-ajatuksia mua kohtaan, niin äkkiä ne loppuisi, kun tulisi mua täältä punaisen postilaatikon kohdalta hakeen. Katuvalotkin loppuvat kilometri ennen meidän taloa ja samoin lumiauran käynnit.

Koska vauvasi syntyy? Onko teillä mummot ja ukit apuna? Me ei olisi selvitty ilman ukkia ja mummoa.
Ja mulla on jo kaksi lasta, tyttö on 2v 1kk, poika 11kk.
Molemmat syntyivät keskosina ja pojan kanssa oli muutama viikko ihan hilkulla, että jääkö elämään vai ei. Se on ollut elämäni vaikeinta aikaa. Istuimme yöt ja päivät vauvan sängyn vierellä, ei siinä paljon muuta voinut tehdä kuin rukoilla.
Jatketaan juttua täällä tai sähköpostilla.

aavaton kirjoitti 28.01.2005 klo 14:01:

Olen vissiin niin vanhanaikainen, että edes muista sitä käydä lukemassa.

Eikö tuo ole järjestelykysymys? Minun asbergerilaisiin(?) rutiineihini kuuluu lukea sähköpostit ensimmäiseksi, kun olen koneen käynnistänyt. Ja pääasiallisen laatikon kone käy tarkistamassa vähän väliä. Huomauttaa, kun löytää uutta postia.

Miehän asun hornassa, jos jollakin olisi takaa-ajatuksia mua kohtaan, niin äkkiä ne loppuisi, kun tulisi mua täältä punaisen postilaatikon kohdalta hakeen.

Niinkö luulet? Älä aliarvioi kunnon maniaa. Toivoo nimimerkki "vaivainen kaikki kokee".

Urpo

Et sä mua mitenkään loukkaa, mikäli et kirjoita Aavaton🙂 Meille pitäisi syntyä se eka lapsi joskus toukokuun loppupuolella..Ei siis ole enää hirveesti aikaa siihen. Mukava kuulla, että se lapsesi jäi sitten kuitenkin henkiin. On varmaan aika hirveä tunne, kun ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. En edes osaa ajatella, miltä moinen on tuntunut.

Onhan se järjestelykysymys Urpo. Oikeastaan en taida edes haluta lukea sähköposteja joka päivä. Olen muka kaikki estot laittanut silti saan mainoksia ja muuta yhtä tyhjänpäivästä.

Toisaalta olen taas sitä mieltä, että jos jonkun kanssa alkaa kirjeenvaihtoon, niin sitten siinä pitää olla aika aktiivinen. Jos lukisin sähköpostin joka päivä ja siellä olisi viesti joltakin joka odottaa vastausta, niin todennäköisesti siihen sitten vastaisin heti. Vaikka ei olisi aikaa, eikä edes asiaa. Sitten, kun olen vastannut, niin alkaisin odottaa toiselta postia. Helposti pääsen sähköpostikierteeseen.

Olen vähän valinnut tämmöisen yksinkertaisen maalaiselämän. Ei ole kotona tietokonetta, ei tv;tä, ei mitään talouskoneita. Sisävessa kyllä on mutta siihen voi vaan pienemmät lirut tehdä, putkien paineet eivät riitä isomman hädän poistoon. Lämmitetään puilla, kannetaan vettä kaivosta, käydään kauppa-autolla. Oikein tähän tyyliin ei sovi sähköpostin jokapäiväinen lukeminen.

Tiedotus nim. ”vaivainen kaikki kokee”, mieheni meni ostamaan erivärisen postilaatikon.

Ystävällisen terv. nimimerkki ” helposti vauhtiin mukaan menevä mutta jo varattu nainen”.