erota vai jatkaa, taas kerran?
Olen kahden lapsen yh-äiti, lapset 6- ja 8-v.
Mikä neuvoksi, olen seurustellut 3 v. miesystäväni kanssa.Emme asu yhdessä, siitäkin ollut puhetta monta kertaa. Rakastuimme ensi silmäyksellä ja ensimmäiset 3 kk olin aivan taivaissa, kunnes putosin ja rajusti. Eli ensimmäisen riidan tultua hän vain kylmästi lähti eikä suostunut puhumaan kanssani, ei selittämään, ei mitään. No, saimme asiat 2 viikon kuluttua sovittua ja jatkoimme. Nyt näitä erotilanteita on jo 5-6, aina n. 3-5 kk välein. Asia alkaa aivan pienestä riidasta, kun yritän pyytää anteeksi ja sopia, hän suuttuu, jättää minut pimentoon, siis ei suostu puhumaan, ei vastaa viesteihin. Sitten menee pari päivää, alkaa hirveä tekstiviestisota, huorittelua, ym haukkumista, 2 viikon kohdalla hän leppyy ja haluaa jutella, ja lupaa ettei tällaista tilannetta enää tulee, kunnes taas olemme siinä.
Ja nyt olemme siinä taas, ainut ero tässä riidassa, että lapseni koko ajan kyselevät, ollaanko jo sovittu ja nuorimmaiseni uhkasi aamulla tappaa itsensä, jos ei sovita!!! Sain aikaimoisen herätyksen. Olen aikaisemmillakin kerroilla yrittänyt repiä itseni irti tästä suhteesta, mutta kun toista rakastaa ja hän lupaa aina asioiden muuttuvan, olemme jatkaneet. Puhetta ollut ammattiavusta, riitelyn opettelusta, mutta aina ne jääneet. Mitä teen?!! En halua lasteni kärsivän ja oppivan tällaista riitelymallia, onko ainut tie todella lopettaa koko juttu? Olen aivan rikki, en syö, en nuku….😭😑❓
Huomenta.
Taas se varoitus, että amatöörinä täällä puhun... mutta sanon miltä tuo minusta kuulostaa, ok?
Jostain syystä teillä näyttäisi olevan tullut jonkinlainen rutiini tuohon suhteeseen, toistuva sykli. Joko siitä jompikumpi (molemmat?) saa(vat?) jotakin, tai sitten se muuten on sellainen toimintamalli, joka on jäänyt päälle... Se rasittaa tällä hetkellä ainakin sinua, miehestäsi ei voi sanoa tuon kuvauksen perusteella. Joillekin kuvaamasi kaltainen on-off -suhde saattaa toimia, mutta itse en osaisi käsitellä sellaista. Sanot, että mies lupaa asioiden muuttuvan - onko niin käynyt? Ainakin kerrot ammattiavun ja "rakentavan riitelyn" opettelun jääneen.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu että sinä ainakin kaipaat suhteeseen tulevaksi jonkinlaisen muutoksen, joko niin että todellakin opettelette sen, miten kiistoja ja riitoja voi käyttää parisuhteessa rakentavasti, tai sitten sinun on mietittävä jokin muu ratkaisu. Pelkkä asioiden jatkaminen entisellään sillä perusteella että kun kuitenkin toista rakastaa ja haluaa antaa anteeksi ei välttämättä (taas, vain minun mielipiteeni) loppujen lopuksi kannata: se perimmäinen syy sykliin ei tule kunnolla käsitellyksi, asiat tulevat toistumaan entisellään.
Niin, ja vielä yksi juttu syklisistä toimintamalleista: jos niistä toinen tai molemmat osapuolet saavat jotain, jos toistuvat rutiinit, riitit tai tavat tyydyttävät toista tai antavat jotain "kicksejä"... syklit tahtovat syventyä. Se ei ole loppujen lopuksi enää kierros, vaan spiraali. Se, mikä aiemmin riitti, ei riitä seuraavalla kertaa - annoksen pitää kasvaa niin sanoakseni. Riidat kovenevat, tai tihenevät... joskus muuttuvat fyysisiksi.
Voimaa.
Yrmy
Hei!
Olisikohan jo korkea aika varata se aika perheterapiaan, jos aiot jatkaa suhdetta. Kasvatuksessa(lasten) on tärkeää olla nimenomaa johdonmukainen, sitä voisi soveltaa myös tuohon teidän suhteeseenne (jos siis sovitte jotain pelisääntöjä jatkaaksenne, niin niistä lipsumisen pitäisi sanktioida, muussa tapauksessa tilanteeseen ei tule muutosta). Lapsesi kärsivät tilanteesta ja tuonikäisenä jo puhuvat itsensä tappamisesta. Ei kuulosta kovin mukavalta.Tärkeysjärjestys pitäisi olla Sinulla aivan selvä, ensimmäisenä tulevat lapsesi, joista kannat vastuuta.
Liittonne näyttäisi elävän tuollaista 3-5 kk syklistä kautta ja sitten katko välillä. Ethän kuvittele, että Rakkaudellasi voisit parantaa tuota asiaa, pikemminkin ne tunteesi pitävät Sinut kiinni tuossa tilanteessa.Et pysty ajattelemaan järkevästi, jos pystyisit jo lukemalla tuon oman tekstisi voisit tehdä johtopäätökset asian suhteen.Voisin sanoa, että aina on annettava toinen mahdollisuus korjata tilanne, mutta sen jälkeen kannattaisi tarkastella jo vakavissaan, mistä kiikastaa. Ja tehdä tarvittavat toimenpiteet.
Suosittelisin, ettet muuta ainakaan yhteen, ennen asian korjaantumista. Niin paljon kaunista voidaan kuiskuttaa korvaan, se on niin mukavaa kuultavaa, mutta käyhän katsomassa mitä kirjoitin exästäni tuolla muualla. Hänkin kuiskutteli noita rakkauden sanoja , suorastaan itkien välillä. Oli itse herttaisin ja rauhallisin ihminen, kenet tunsin noin päällisin puolin. Ja olin aivan onnesta sekaisin hänen vakuuttaessaan rakkauttaan kerta toisensa jälkeen riideltyämme.Onnekseni on sanottava, että huomasin mikä hän on miehiään ennenkuin menimme naimisiin, kaikilla muilla hänen naisillaan ei ollut niin hyvä tuuri.Ja muistan kuitenkin, kuinka turvalliselta tuntui painautua siihenkin syliin aikoinaan.(Rakkautta ensisilmäyksellä)
Koetahan saada asiasi kuntoon, ei mitään helppoa tule olemaan ja anteeksi, jos kirjoitin liian suorasukaisesti.Se helpotus tulee aikanaan, kun olet tehnyt päätöksen ensin suuntaan tai toiseen.
🙂👍
HEI!
Kiitos vastauksistanne.
Olen itse menossa huomenna psykologin juttusille terveyskeskukseen, josko se auttaisi osaltaan päätöksen teossa. Mieheni ei ole suostunut edelleenkään asiasta keskustelemaan, tekstiviestejä tullut joissa kertoo olevansa korviaan myöten täynnä minua,ym.
Voimia tässä tarvitaan!
HEI, TAAS!
Vielä lisäisin, että minä en ainakaan näistä mitään kicksejä saa, yritän sopia mahdollisimman pian, en ole pitkävihainen.
Meillä yleensä mennyt tosi hyvin ennen tällaistä riitaa, nytkin taas puhuimme yhteenmuutosta, ilmoille heitettiin jopa yhteinen lapsi, jota vastaan olen tähän mennessä ollut, ikäni tulee vastaan. No, joka tapauksessa pudotus tapahtuu aina aivan yhtäkkiä ja siksi se kai tuntuu niin hurjalta ja kurjalta, kun ei osaa odottaa.
Vai rupesiko häntä taas ahdistamaan ajatus monesta lapsesta taloudessaan, ei tunnu sietävän lasten mekastusta kovin hyvin. Tietysti kolmesta lähtee ääntä enemmän kuin yhdestä saatika neljästä jos tosiaan lisää hankkisimme, mene ja tiedä.
Järki sanoo, että tämä on aika lopettaa, sydän toista.
Ja kai minä todellakin luulen, että rakkauteni voisi hänet muuttaa, hullua näin järjellä ajatellen.
No, jospa tämä tästä nyt lähtisi aukeamaan kun tosiaan itselläni huomenna se aika psykologille.
Kiitos vielä kerran vastanneille, ajattelin jo ettei kukaan vastaa...
Toki kiva olisi mielipiteitä tilanteesta lisääkin saada.