Heippa
Älä suotta murehdi tulevia pikku asioita ( esim miten vaihdat auton renkaat ) niissä
menee vaan kauheesti enerkijaa hukkaan (Muistan niin hyvin kun mulle yksi diiseli korjaaja sanoi et älä murehdi tulevia asioita et kyllä kaikki järjestyy ja niin järjesty ja saman sanon sinulle )
Niin itsekkin olen monesti miettinyt kun noin puolet pareista eroaa ja väittäsin et jos
kummallakin on halua ja tahtoa niin kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisesti
yhdessä loppu elämän.
Kunta / kaupunki kyllä maksaa elatusavun jos ei isä maksa.???!!! et soita sinne niin saat
elatusavun.
Onko sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja??? se helpottas elämää
ja et tarvitsisi olla ongelmien kanssa yksin.
Kaunista talvea sinulle

Kiitos Volvomies kannustavasta vastauksestasi. Olet varmaan oikeassa että positiivinen asenne kantaisi paremmin kuin tämä kaikesta murehtiminen ja märehtiminen. Nyt on vaan niin vaikea löytää sitä oikeaa asennetta ja uskoa siihen että tämä on uuden alku.

Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä jotka kunnioittavat toisiaan. Niin meillä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Mieheni on elänyt omaa "vapaata" elämäänsä johon on kuulunut ihmissuhteita joista en tiedä kuin nimiä. Osa on ollut naisia mutta millaisia suhteita niin sitä en osaa sanoa. Ehkä vaan ystäviä.

Minä olen ollut todella pitkäpinnainen ja elänyt elämää kotona työn ja lasten parissa. Mies on tehnyt kahta työtä ja näin hänellä ei ole ollut aikaa ei minulle eikä lapsilleen. Eikä ilmeiseti kamalasti haluakaan olla meidän elämässä mukana. Kotona ollessaankin sulkeutui tietokoneelle tai työhuoneeseensa tuntitolkuiksi.

Minä en osannut tehdä mitään oikein tai olla riittävä tai mitään. En ollut kiinnostava enkä enää palvonut maata hänen jalkojensa juuressa. Minun jutut ei kiinnostanut eikä yhteisiä juttuja ollut. Lasten asiat, edes ongelmat, eivät häntä liikuttaneet vaan jätti kaiken mulle.

Elatusavun maksaa nykyään KELA jos toinen ei maksa. Olen käynyt oikeusavustajalla mutta vieläkin asia on mun ymmärryksessä aika harmaana. Nyt lastenvalvojalta tuli maksuehdotus joka on ainakin miehen aikaisempiin tuloihin nähden naurettavan pieni. Ja siinä ei ole otettu huomioon mun asumiskustannuksia ainoastaan se että mies hoitaa nyt lainan lyhennyksen yksinään. Ja on maksanut tähän asti muutkin asumiskustannukset. Emme taida päästä sopuun ilman käräjäoikeutta. En vaan jaksasi.

Varmaan jonkun muun silmissä tää tuntuu ihan yksinkertaiselta mutta mun mieli on ihan solmussa. Yritän nyt uudestaan ottaa kaikkiin noihin virkamiehiin yhteyttä koska musta jokin tässä mättää.

Viikonloppu kului asunnon raivaamisessa. Paljon pitää laittaa tavaraa pois kun muuttaa pienempään. tavallaan on helpotus päästä eroon ylimääräisestä roinasta mutta sit on sellaista mikä ei mahtuisi mukaan mutta ois kuitenkin kiva säästää. Varsinainen muutto päivä on vielä sopimatta.

Ois paljon helpompaa jos mies osallistuisi tähän muuttoon ja tyhjennykseen ees jotenkin. Hänellä on tavaraa täällä kahden omakotitalon verran eikä ole eväänsä liikauttanut huolehtiakseen niistä. Näin ollen talon myyntikin varmaan viivästyy jonnekkin kevääseen. Toki se antaa mullekkin armoaikaa mutta jos yhdessä tehtäisiin oltaisiin tästä jo selvitty.

On mulla muutama ystävä ja äiti tässä tukena mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi ja mun ne päätökset pitää tehdä ja asiat hoitaa. Oma-aloitteisuus vaan on ihan hukassa enkä yksin olisi saanut aikaiseksi mitään muuta kuin sohvalla makaamista ja koneella istumista.

Heippa
Joo onhanse luonnollista että tunteet heittelee laidasta laitaan kun eroprosesia käy läpi
mut usko minua kyllä sinä siitä selviät mut aikaa menee toisilla pitempään toisilla lyhempään.
Olen itsekkin etonnut vuonna 92 meillä paloi navetta ja ex sit rakastu lomittajaan kun tiesin
asian niin annoin aikaa kerätä tavarat noin 30 min ja vein exän lapsuuden kotia ja se oli sitten siinä enkä surrut asiaa sekunttiakaan etsin sit itselleni uuden vaimon ja nyt ollaan oltu yhdessä
noin 17 vuotta ja ollaan onnelisia.
Et hiljakseen samallalailla menet vaan elämässä eteenpäin.
Äläpäs itseäsi vähättele tai aliarvioi (esim minä en osannut mitään, tai en ollut mitään )
koska se ei pidä paikkansa ajattele että olet upea ja arvokas ihminen jne.
Joo onhan sinulla siellä vahvuuksia eli muutama ystävä ja äitisi tukena se on hyvä ja heti
kun tulee heikko hetki niin ota ystäviisi yhteyttä niin se helpottaa.
Sillä nyt et saa jäädä ongelmien kanssa yksi.
Älä laita mihinkään paperiin nimeä jos et tiedä mitä se tarkoittaa ja äläkä varsinkaan
kiireessä tai alakuloisena.!!!
Tiesitkö että esim ammattikoulun pojat kuljetus puolella tekee muuttohommia???
eikä ne veloita kuin kilometrikorvauksen.
Joo kelahan se maksaa kaikki etuudet mut kunnassa sosiaalipuolella paperit tehdään.
Jos tarviit ja luulen niin niin ota itsellesi asianajaja??? niin se valvoo sinun etujasi
Niitäkin on kunnan / kaupungin oikeusaputoimistoja ja yksityisiä.
Joo hiljakseen vaan menet elämässä eteenpäin mutta muista että tulee heikkoja hetkijä
elämässä ja rakenna itsellesi sellainen tukiverkko että ikinä et ongelma tilanteissa jää yksin.
Kaunista talvea sinulle.

Kiitos Volvomies 🙂

Tunteet tosiaan vaihtelee laidasta laitaan. Mies aiheuttaa aikamoista ahdistusta olemalla vaiti jossakin. Viimeisimpään viestiini ei taas vastannut mitään ja lasten asioita pitäisi hoitaa yhdessä. Lisäksi hän ilmoitti hakevansa kotoa vain sen mitä tarvii eli meinaa jättää mut hoitamaan koko puljun roinat yksinäni. Ei kyllä onnistu. Näin ei ainakaan taloa saada myytyä ikinä.

Olen neljä viikkoa nyt tyhjentänyt täältä omia tavaroita. Kaapit on tyhjiä mutta huonekaluille en keksi mitään mihin ne laittaisin kun uuteen kotiin ei millään mahdu. Sängyt jouduinkin ostamaan uudet kun vanhat eivät mahtuneet ja olivat jo niin huonossa kunnossa. Tänään on ollut hieman tarmokkaampi päivä. Olen saanut tehtyä yhtäsuntoista muuttoa varten. Päästää ensi yöksi nukkumaan uuteen kotiin mutta aamulla sitten palaamme vanhaan tyhjentämään ja pakkaamaan aina vaan lisää ja lisää.

Tänään ahdistus on vienyt ruokahalun ja lähinnä on oksettanut mutta syömättömyys on pitänyt vauhtia päällä. Nyt vaan tuntuu että alkaa hyytymään ja vielä pitäisi jaksaa pakata ja muuttaa ainakin vuodevaatteet ja hygieniatuotteet. Niin ja kahvinkeitin.

Nuorempi lapsista on ihan sekaisin muuton takia. Kiukuttelee ja riitelee kokoajan. En saa häntä millään mukaan muuttohommiin vaan hän makaa sohvalla ja kattelee videoita. Isää ei kuulemma ole ikävä mutta vaikea on uskoa että ei mitenkään vaikuttaisi nyt tohon mielialaan ero hänelläkin.

Vanhempi lapsi on reippaasti mukana muutossa ja muutenkin tuntuu lähinnä yli reippaalta. Omat säädöt tietysti tollaisella murkkuikäisellä on päällä ja menot kavereiden kanssa kaikkein tärkeimpiä. Eikä isän poissaolo kuulemma häntäkään haittaa. Mikään ei hänen mukaansa tässä erossa muutu. Isä on omilla teillään niinkuin ennenkin.

Miten olisinkin toivonut lapsille sellaisen isän joka on läsnä ja välittää. Itse suren sitä mikä lapsilta puuttuu vaikka he eivät vielä nyt surisikaan. Olisin myös toivonut että olisivat saaneet paremman miehen mallin mutta kaikkea ei kait voi saada.

Nyt oon varannut uuden ajan oikeusavustajalle ja siitä sit kait lähdetään taas elatusapu- ja eroasiassa eteenpäin. Ois vaan ollut helpompaa kun sopimukseen olis päässyt ihan omin neuvoin keskustelemalla. Mutta kun keskustelukanavaa ei vaan löydy.

heippa
Yritä syödä ja pitää omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolta.
se olisi todella tärkeätä.
Kerro rehellisesti nuoremmalle lapselle mitä on tapahtumassa ja sano että on tärkeätä että pidätte yhtä ja tuette toinen toisianne se on iso voimavara.
Ethän ole jäänyt yksin ongelmien kanssa???
Kyllä se elämä siitä lähtee rullaamaan hiljakseen ja viellä elämä voittaa sinulla
on nyt tietty kriisi elämässä mutta kun elämässä on ongelmia niin pitää pystyä
katsomaan eläämää vähän pitemmällä tähtäimellä eteenpäin niin sieltä se aurinko
paistaa.
Minkäs ikäinen sinä olet??
Oletko työ elämässä???
Kuinkas nyt olet jaksanut???
Ota kotoa ne tarpeelliset tavarat ja tarvikkeet mitä tarvitset ja mitkä on vähemmän tärkeitä
ja ei mahdu uuteen asuntoosi niin jätä ne pois.
Kaunista talvea sinulle

Kiitos Volvomies 🙂

Vakuutuspaperit pyörii pöydällä. Niihin pitäis saada mieheltä allekirjoitus. Postin kautta se tietenkin pitää hoitaa. Kyllä niin toivoisin sitä puhe- ja näköyhteyttä. Miten vaikeaksi kaikki tulee kun toinen vaan katoaa omille teilleen.

Nyt on eka yö nukuttu uudessa kodissa. Vielä nyt nökötän täällä vanhassa kun uudessa ei oo nettiä. Sekin pitäisi osata hommata ja jaksaa hoitaa. Lapsetkin on kärttyisiä kun ei oo nettiä. Niin tietty siihen tottuneet. Ja itekkin on kuin käsi hukassa ilman konetta.

Oli levoton eka yö. Koira pyöri ympyrää ja itekkin vaan kieriskelin sängyssä. Yleensä kyllä nukun ihan hyvin mutta koiran käytös häiritsi aikalailla. Muutenkin on uusi tottuminen koiran kanssa kun sitä on voinut vanhassa paikassa ulkoiluttaa omalla pihalla ja nyt pitää sitten joka kerta lähteä lenkille. No hyvää se tietenkin tekee...

Kyllä mä oon työelämässä nyt ollut yhtäjaksoisesti parikin vuotta. Mulla on takana kaksi pitkää sairaslomaa kuntoutustukineen. Just nyt olen kyllä sairaslomalla ja toivon että tästä ei taas tuu pitkää rupeamaa vaan että vointi kohenisi työkykyiseksi. Nyt vaan ahdistaa ja masennusvaihe lamaannuttaa. Ilman mun ystävää ei tästä muutosta ois tullut yhtään mitään. Ja ei tää nyt vielä valmista olekkaan.

Mä oon 43 ja mun lapset on 15 ja 12 vuotiaita. Onneksi lapset on jo näin isoja että en jäänyt yksin kahden pienen lapsen kanssa. Tai aika yksin oon ollut aina kun mieheni ei oikein oo ollut kiinnostunut lapsistaan ja on ne niinkuin jättänyt mun hoidolle. Ja mies on aina tehnyt niin paljon töitä että ei hänellä oo aikaakaan ollut. Ja minä yleensä hyväksyin työn perusteluksi sille että hoidin kodin ja lapset yksin.

Varsinkin niinä aikoina kun olin sairaslomalla tuntui että miehen oli pakko mun takia tehdä töitä että rahat riittäisivät. No nyt joudun tulemaan toimeen yhdellä palkalla vuokrasta ja muusta. Siinä on mulla kyllä opeteltavaa.

Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä mikä on ollut aika hyvin tasapainossa lääkkeiden kanssa. Mutta nyt tää ero on selvästi laukaissut masennuksen ja ahdistuksen. Lisäksi olen tosi levoton ja kuitenkaan en saa mitään tehtyä oma-aloitteisesti. Töissäkin mulla alkoi menemään enemmän aikaa siihen että istuin ja ihmettelin että mitä pitäisi tehdä. Kun joku sanoi että tee tämä niin sain homman jotenkin hoidettua. Mutta eihän sellainen töissä käy että yksi vaan haahuilee onnettomana.

Heippa
Joo tulee niitä vahvuuksia sinulta.
Hyvä kun lapset on jo tosiaan tuon ikäisiä niin kummasti jo auttavat sinua ja
yhdessä pidätte yhtä ja toinen tukee toista niin siinä on iso voimavara se teidän
kannattaa jutella ja sopia yhdessä.
Hyvä kun olet töissä niin sekin pitää sinut toimeliaana ja ole niin kauan sairaslomalla
kun tarvitset ja kuntouta hiljakseen siinä itseäsi.
Kannattaa käydä lääkärissä masennuksen / ahdistuksen takia niin saat sieltä ammattiavun
niin helpottaa elämää.
Sekin on hyvä kun joudut ulkoiluttamaan koiraa niin siinä samassa ulkoilet itsekkin ja sano
lapsilleskin että lähtevät mukaan ulkoilemaan.
Netti tikun voi ostaa R- kioskista ja kuukausimaksu on 20-30.e/kk
Monesti iän kysyn niin tiedän suunnilleen miten ajattelee elämää kun iän tietää
itse olen 44.vuotta eli ollaan aika saman ikäisiä.
mulla lapset on aikuisia ja nyt on keväällä kiva kun poika ja sen tyttö ystävä saavat
eka yhteisen vauvan niin siitä se uusi sukupolvi kehittyy.
Kysy kelalta saatko esim asumis / toimeentulo tuet.
ja elatusmaksut jne.
pyri ajattelemaan asioita aina positiivisesti niin se auttaa elämässä.
Rakenna itsellesi sellainen tukiverkko että heikolla hetkellä et tarvitse olla yksin
tukiverkko johon kuuluu ystävät, äitisi, tukihenkilö, ammattiauttajat jne niin
vaikeuksista selvijää paremmin.
Kun kaikki sinua autetaan niin selviät vaikeuksista ja tulet vahvempana ihmisenä
maaliin ja viellä elämä sinulle hymyilee usko minua.
Kaunista talvea sinulle

Kiitos Volvomies 🙂

Kuulostaa ihanalta kun lapset on jo saanut aikuiseksi. Siinä on yksi vanhemmuuden tavoite. Ja vielä ihanampaa kun on tulossa jälkikasvua. Vaikka aina niistä lapsista huolta kantaa olivat ne sitten miten isoja tahansa. Onko sun lapset nykyisestä avioliitosta?

Niin, nettitikku meillä on mutta toimii täällä korvessa vähän hitaanlaisesti. Nyt oon ekakertaa läppärillä täällä uudessa kodissa. En kyllä tykkää tästä läppäristäkään. Haluan oman pöytäkoneeni. Voi olla että se on mahdotonta kun mulla ei oo sen järjestelmävalvojan salasanoja. Kaikki on miehen takana.

Huomaan kyllä että kaikki uusi aiheuttaa vastustusta ja ahdistusta. Miten voikin olla näin kaavoihin kangistunut ja ilman uuden aloittamisen seikkailumieltä. Ja kuitenkin tämä on varmaan hyvä ratkaisu sitten pitemmänpäälle kun pääsen näistä alkuhankaluuksista eroon.

Nyt pitäisi tehdä lista niistä asioista jotka täytyy hoitaa. Tänään en saanut mitään aikaiseksi. Makoilin vaan koko päivän sängyssä ja ihmettelin. En ees nukkunut.

Mulla oli tänään soittoaika omalle lääkärille. Takana jo kymmnen vuoden hoitosuhde. Mulla on siis sellait asiat ok että lääkäri tuntee ja tietää mun taustat pitkältä ajalta. Hän on sitä mieltä että mun olis pitänyt hakea eroa jo aikoja sitten ja että oon ollut liian kiltti ja pitkäpinnainen.

Sain hänelle ajan vasta ensiviikoksi eli sitten vasta nään jatkaako vielä sairaslomaa. Toivottavasti jatkaisi vuoden loppuun. Siten pääsis eroon joulu hössötyksestö työpaikalla ja siitä stressistä. Sit sais aloittaa vuoden alusta puhtaalta pöydältä.

Pomo soitti tänään ja kyseli kuulumisia. Onneksi siellä ollaan ymmärtäväisiä eikä oo mitään ennakkoluuloja enää mun sairaudestani. Jouluruokailuun en jaksa lähteä. Niin kauan en jaksa hymyillä ja filmata kun paikalla on muidenkin yksiköiden työntekijät.

Mietin kokoajan että onko mussa joatin vikaa siinä mielessä että mies toimi niinkuin toimi. Tietysti mun sairaus varjosti avioliittoa eikä mun kanssa varmaan ollut helppoa elää. Mutta Mikä sai hänet vetäytymään niin kauas. Lapset vai?

Mies ei kait oikeasti olisi ees tahtonut lapsia. Eka olikin vähän vahinko. Tai mä kyllä jo silloin toivoin lasta hartaasti ja olin onnellinen vahingosta mutta mies ei ollut onnellinen. Kuopus oli sitten jo suunniteltumpi tapaus mutta kuopukseen miehen suhde on ihan nolla.

Ehkä en sitten antanut hänelle tarpeeksi vastuuta tai huomioin liikaa lapsia ja häntä liian vähän. En tiedä. Kait sitä on jälkeenpäin turha jossitella. Mutta ois kiva tietää mitä teki väärin. Ja voiko lapsille antaa liikaa huomiota niin että siitä tulisi epäonnistuneen liiton syy. En tiedä. Ehkä meidän liito olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten kun ongelmat tulivat näkyväksi.

Sitä mietin yhä että miten lähes kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen toinen kykenee ottamaan täydellisen irtioton. Mä kyllä kaipaisin asioiden yhdessä selvittelyä ja keskustelua. Onko tuollainen rohkeutta vai pelkuruutta. Musta se tuntuu kiusanteolta ja täydelliseltä itsekkyydeltä.

Heippa
Tee paperille lista kaikista asioista mitä pitää tehdä ja sitten hiljakseen teet vointisi ja
jaksamisesi mukaan rästi työt pois.
Joo käy ehdottomasti ammattiauttajan luona niin kauan kuin tarvitset apua niin
sekin helpottas eläämääsi.
Älä mieti asioita silleen että onko minussa jotain vikaa. sillä jokaisessa meissä on hyvät ja
huonot puolet kuin myös heikkoutemme ja vahvuutemme ja missään nimessä ei yhdessä
ihmisessä voi olla vikaa.
Äläkä itseäsi ikinä aliarvioi äläkä vähättele itseäsi vaan kulje aina pää pystyssä
ja vaikka elämä välillä tuntuu vaikealta niin kyllä se elämä siitä järjestyy usko minua.
Osa lapsista on aikaisemmasta suhteesta ja osa on nykyisestä suhteesta ja minä kyllä
tykkään paljon lapsista ja siitä se vaan elämä ja uusi sukupolvi jatkuu.
Kun toinen lähtee pitkästä suhteesta hetkessä niin yleensä se on sitä eroa miettinyt
jo vuosia ( niin se yleensä menee ).
Onko sinulla mitään harrastuksia???
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Kun on vaikeata niin älä jää yksin murheita miettimään sillon on äkkiä sellaisessa
oravan pyörässä että ei näe ulospääsyä eli ota yhteyttä ystäviin / kavereihin???
Yritä tehdä kaikkea kivaa mikä sinun mieltäsi piristää???!!!
esim liiku luonnossa, käy kaikenlaisissa tapahtumissa jne.
Kaunista talvea sinulle

Joulu meni ja uusivuosi. Nyt ollaan kotiuduttu uuteen asuntoon aika hyvin. Outoahan tämä vielä on mutta arki kuitenkin sujuu. Enkä oikeastaan kaipaa vanhaa kotiin juurikaan. Lapsetkin tuntuvat viihtyvän.

Nyt meillä on toimiva netti. Ihan mukavaa kun voi taas olla koneellakin. Tuntui niin orvolta olla ilman tai huonon yhteyden kanssa. Jotain oon siis onnistunut hoitamaan. Vaikka vielä on asioita paljon keskeneräisenä ja hakusessa. Kestää näköjään aikansa ennenkuin saan kaiken hoidettua.

Ajattelin tehdä sen listan tekemättömistä hommista mutta sekin on jäänyt hoitamatta. Muutto jäi jotenkin kesken kun joulu tuli. Enkä osannut sitten loppu lomallakaan palata sitä jatkamaan. Mutta mulla on aikaa kevääseen. Sitten kait vasta yritetään myydä taloa.

Mies pysyttelee yhä hiljaisuudessa. Talon myyntiaikataulustakin kuulin pankin kautta. Enkä oikein oo itekkään jaksanut yrittää yhteyttä pitää. Lapsiaan sentään muisti joulukirjeillä. Onneksi. Se oli pojille tosi tärkeä asia. Muuten ei ole lapsiin pitänyt minkäänlaista yhteyttä.

Avioeron harkinta aika on nyt päättymässä. Toivon että isäntä sitten hoitaa asian loppuun asti kun sen kerran aloittikin. Elatusapu asia on vieläkin ihan auki. enkä oikein tiedä miten asiaa nyt ajaisin eteenpäin. Homma jäi sinne oikeusaputoimistoon mutta sieltä ei ole kuulunut mitään. Tosin olen vaihtanut puhelinnumeronkin että soittamaan eivät pystykkään. Kait pitää itse soitella sinne.

Nyt vaan tuntuu että ei ehdi eikä muista hoidella asioita. Sairasloma loppui ja olen ollut ekan viikon töissä. Voi olla että olisin tarvinnut vielä lisää sairaslomaa mutta ei mulla ole nyt varaa jäädä pienemmille tuloille. Ei millään ainakaan nyt kun en saa sitä elatusapuakaan.

Toisaalta oli mukava palata töihin ja nähdä kaikki työkaverit. Ja kyllä ne työt nyt paremmin sujuu kuin ennen sairaslomaa. Ainakin perustyö. Eksra hommat vähän tökkii ja enemmän haasteelliset tehtävät. Mutta pitää nyt vaan pinnistellä ja turvautua sitten tarvittaessa työkavereihin. Onneksi mulla on ihana työpaikka ja mukavat työkaverit.

Terapiakin jatkui tauon jälkeen. Nyt sain tehtäväksi miettiä tavoitteet kevääksi. Sitten varmaan terapia loppuukin. Musta on aina ollut vaikea keksiä terapialle tavoitteita. Ja nyt varsinkin. Mun terapiat on sitten tämän jälkeen käyty ja pitäisi alkaan olemaan niinkuin oppinut näissä asioissa. Tai sellait mulle kerran yksi ällö lääkäri sanoi että olet taysin oppinut masennuksen kanssa. Että lääkkeitä vaan.

Sain kokeeksi entisten lääkkeiden lisäksi uuden pillerin ennen joulua. Lääkkeitä menee nyt monesta purkista mutta ei se sitten mitään jos niillä saa voinnin kohdalleen. Nyt ainakin ahdistus on helpottanut ja toivottavasti pysyy nyt poissa tai ainakin tällait ihan lievänä. Ruokahalukin on ainakin toistaiseksi palautunut. Ehkä vähän liiankin hyvin. Sit alkaa taas paino nousemaan ja se ei ole kyllä kivaa.

Hei Sasaki!

Itsellä myös ensimmäinen joulu takana yksin, eroprosessi käynnissä. Omassa kodissa paljon sekaisin, tavaroita uupuu, ja välillä tuntuu, ettei jaksaisi edes hengittää. Kuitenkin käyn töissä ja yritän pikkuhiljaa laitella elämää kuntoon, vaikka toisinaan tuntuu niin kamalan lohduttomalta.

Yritän olla anteeksi antavainen itseäni kohtaan. Ei maailma kaadu, jos olen töissä unohtanut jonkun asian hoitaa tai uutta puhelinnumeroa en ole muistanut puolillekaan tutuille antaa. Olen ajatellut, että maaliskuuhun saakka kun pinnistelee, sitten jo helpottuu. Aurinko alkaa paistamaan ja aika alkaa parantamaan haavoja.

Tiedän, että pitäisi tehdä ruokaa ja huolehtia itsestään paremmin, niin vointikin kohonisi. Tietäminen on toki eri asia kuin toteuttaminen, tässä asiassa minulla on ryhdistyminen.

En tiedä mitä neuvoja voisin antaa, kun itsekin vielä niin näissä tunnetiloissa. Ehkä sen, että rohkeutta vain, tuurilla ne suuremmatkin laivat seilaa! Itse olen tuntenut helpotusta siitä, että olen ostanut oman poran, kirveen, vatupassin, vasaran ja ryhtynyt tekemään niitä kaikkia "miesten töitä" - ja huomannut, että eivät ne niin hankalia olekaan. 😉

Työ tekijäänsä neuvoo, sama se kai koskee elämääkin.

Heippa
Niin meni joulu ja uusi vuosikin en tiedä mutta minulla aika menee niin nopeasti
että hirvittää mut minä odotan jo innolla kevättä ja kesää ja sieltä se vaan tulee
minä olen kevät / kesä ihmisiä.
Kiva kuulla että olet elämässä mennyt eteenpäin ja niin sitä vaan hiljakseen mennään
elämässä eteenpäin ja vaikka välillä on vaikeata niin niistäkin vaan mennään eteenpäin
ja tulet vahvempana ihmisenä maaliin.
Kyllä kannattaa tehdä lista kaikista rästi töistä mitä pitäs tehdä ja sitten hiljakseen tekee
ne työt pois niin minä teen monesti listaa ja minulla kyllä on niin hirveen pitkä lista
että en kerkiä tehdä edes kaikkea mut ne tekee mitkä kerkii ja loput sitten joskus.
kuin myös kannattaa tehdä pitempiaikaisia suunnitelmia ja miettiä elämää pitemmälle
ajalle ihmisellä pitää olla haaveita ja unelmia ja vaikka eihän ne kaikki asiat toteudu
mutta niistä haaveista ja unelmista saa kummasti voimaa.
että ehdottomasti suunnittele elämää kevääksi ja kesäksi mieti mitä tekisit ja missä käyt??
Mulla on taas hurjasti keväällä / kesällä toimintaa itse ootan yö yhtyeen ja Irinan kesä keikkoja taas ne on minun kaksi suosikki yhtyettä ja on musiikkia todella upeeta kuunnella
ja kun livenä näkee niin on upeeta.
Käyppäs sinäkin jossakin kesä konsertissa niin saat varmasti voimaa.
Irina tuleekin juttelemaan ihmisten kanssa ja otan siltä joka vuosi nimmari kortin niin jää
hyvä muisto ja olen irinalle sanonutkin että minä saan sen lauluista hurjasti voimaa niin
työssä kuin omassa elämässä niissä lauluissa on hurjasti sanomaa.
Kuin myös kohta huollan traktorit, kaivinkoneen, autot, ja moottorisahat jne kun pääsen taas
lumet sulettua metsään moottorisahan kanssa niin et usko ikinä miten onnellinen olen
se on minun toinen koti ja elämä. eli tee sinäkin kaikkea mistä tulet onnelliseksi ja iloiseksi
niin se antaa hurjasti elämässä voimaa ja hyvän olon
Eli mene vaan töihin jos jaksat ja kykenet sillä minulla työ on ollut lääkettä silloin kun oli
hurjasti ongelmia ja vaikeuksia niin minulla oli niin paljon töitä että ei kerinnyt murheita
miettiä ja on kiva kun sinulla on hyvät työ toverit niistä saat varmasti kanssa voimaa.
Elatus avusta kannattaa ehdottomasti soittaa oikeusaputoimistoon ja kysyä kun ei ole
kuulunut mitään niin kiirehtivät asiaa niin tulee sekin sitten hoidettua pois päivä järjestyksestä.
Näin hiljakseen vaan mennään elämässä eteenpäin niin varmasti asiat saat kuntoon ja elämä järjestyy ja hiljakseen aloitat uutta onnellista elämää ja hiljakseen käännät vaikeudet
voitoksi eli kyllä elämä voittaa ja on upeeta.
Minä niin toivon täydestä sydämmestä sinulle kaikkea hyvää ja nauti elämästä-
Kaunista alku vuotta sinulle

Kiitos marjo-riikka ja volvomies 🙂

Taidan ottaa mallista vaarin ja hankkia kanssa ittelleni kaikenlaisia työkaluja. Kait niitä oppii käyttämään ja sitten ei tarvii jokaista ruuvia pyytää jotain toista vääntämään. Oon vaan niin tottunut että mun ei tarvii osata. Meillä ne oli miehen töitä. Mä hoidin muuten kodin ja lapset.

Yritän hoitaa jatkossakin kodin ja lapset ja opetella uusia taitoja jotta tulisin itsenäisemmäksi. Tuntuu vaan että joka päivä tulee uusi asia lisää hoidettavaksi. Ei niinkuin tarvii välillä hengähtää kun taas pitää muistaa jotain uutta. Nyt kela pyytää B-lausuntoa eli pitää muistaa soittaa lääkärille. On vaan niin huono muisti.

Minäkin odotan kevättä. Oon ehdottomasti kevät ja syksy ihminen. Kesästäkin tykkään jos ei ole ihan kamalia helteitä. Jotain mukavaa tekemistä pitäisi kesäksi keksiä että olis jotain mitä odottaa. Mielellään jotain yhteistä lasten kanssa. Ja jotain mikä ei maksa paljoakaan.

Hei Sasaki,

Pahimman tuskan ja kiireiden helpotettua saatat kokea varsin voimaannuttavan tunteen. Sinä osaat, sinä selviät! Itsetuntosi vahvistuu, kun teet ja osaat asioita, jotka ennen olivat täysi vieraita.🌻🙂🌻

Käytätkö muuten jonkinlaista kalenteria esi. pöydällä tai käsilaukussa? Itseäni helpottaa, kun työpöydällä on kalenteri, johon olen merkinnyt juoksevia asioita ja maksettavat laskut ovat myös siinä.

Jasse

Kiitos Jasse 🙂

Minulla on kalenteri jota pidän aina mukana. Ilman sitä en kyllä selviytyisikään. Lisäksi laittelen muistutuksia puhelimen kalenteriin. Jotkut asiat tahtoo silti unohtua. Vaikka varmistelen niitä kalenterista saatan kuitenkin muistaa väärin tai ajatella jonkin sovitun asian erillä tavalla.

Nytkin on monta muistettavaa menoa ja tuntuu että työ vie niin voimat että kaikki ylimääräinen on jo ponnistelun takana. Ihailen ihmisiä jotka vielä kodin ja työn lisäksi harrastavat ja opiskelevat. Musta ei sellaiseen ole. Ja kotikin kaipaisi aktiivisempaa otetta. Ehkä sitten vietän liikaa aikaa koneella vaikka joudunkin sen jakamaan lapsen kanssa.

Miehestä ei ole kuulunut mitään... Elatusapuasia on vieläkin kesken. En saa tartuttua hoitamaan sitä. Ja mies ei tee elettäkään järjestääkseen itse asiaa. Enkä ole saanut soitettua sinne oikeusaputoimistoon eli asiat junnaa paikallaan. Voi tätä saamattomuutta.

Yksikseni täällä kotona ajatuksineni saan kyllä aikaan itsessäni levottomuutta ja ahdistusta. Pelkään että tilanne kääntyy taas nopeasti siihen mitä se oli ennen tuota pientä sairaslomaa. Lomalla oli kyllä helpompaa ja voimat riittivät erillä lailla. Mutta toisaalta työ tuo ryhtiä elämään ja sen rahan. Ei vaan ois varaa jäädä sairaspäivärahalle tai pitemmän päälle jollekkin kuntoutustuelle. Se on koettu ja huonoksi todettu. Niin kauan kuin vaan työnantaja suostuu tällaisen leivissään pitämään.

Eilen terapiassa sain tehtäväksi tehdä huolilistan asioista jotka aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa. Vähän huonosti saan niitä tehtäviä tehtyä mutta pitää taas yrittää jos se vaikka auttaisi vähän jäsentämään tätä kaaoksen tunnetta päässäni. Ollan siellä myös tehty rentoutus- ja jotain läsnäolo harjoituksia. Niistä kyllä oon tykännyt. Ehkä vähän hyötynytkin. Vaikea vaan siirtää niitä osaksi arkea. Aina jää niin kiinni juttuihin että ei muista että on jotain työkalujakin käytettävissä ahdistuksen häätöön.