Hei, ikävä kuulla tuosta, ero on aina turvaton tilanne, tiedän kun itsekin läpikäymässä juuri ensimmäisen vaiheen 5. Kuukausi menossa. Juuri se tuen ja turvan menetys on ainakin itselleni suurin haaste kun pitääkin yksin jaksaa ja kukaan ei enää tule auttamaan kun apua tarvitsee. Äitini myös kuoli hiljattain, jäin ihan yksin. Onneksi on yksi hyvä ystävä vielä jäljellä. Sen haluan sanoa että itkeminen auttaa ja aika, tarvitset paljon aikaa tähän menetykseen. Jos alkaa näyttämään liian isolta palalta, apua todella kannattaa soittaa, se ei vaadi paljon ja meillä on hyvät tukityökalut suomessa. Kerrotko mikä teille tuli että jouduitte päätymään avioeroon?

Hei
Minut jätettiin 20v avioliiton jälkeen. Eropaperit ovat tulossa. Olen aivan palasina. Apuna ystävät, terapia, lääkitys. Mikään ei tunnu auttavan. Ajatus ei kulje, se vaan jankkaa paikallaan.

Itse olin vain 2 vuotta naimisissa mutta silti kirpaisi syvältä ja sain masennuksen oireita ym. Juuri tuossa kriisi tilanteessa ajatus tosiaan juoksee ja käy ylikierroksilla, vain aika voi auttaa mielestäni siihen. Minua helpotti kun luin masennuksesta internetistä, tajusin että ehkä en olekaan tulossa hulluksi, on vain kriisi aika ja se aiheuttaa muutoksia aivo kemiaan ja muuhun. Täytyy keksiä itsensä uudelleen, kun toinen on poissa niin minuuskin on puoliksi hajalla, mutta se löytyy kyllä aikanaan uudelleen ja vielä vahvempana. Menetys koskee kaikkea osa-aluetta elämässä, pahin on se alku kun pitää elämä saada järjestettyä niin että on asunto ja katto pään päällä, ota pikku askelia, jos kerta ei ole paluuta niin pidä itsesi hengissä kunnes kriisi helpottuu. Toivon että kumppanisi muuttaa mieltään ja palaatte yhteen. Rukous antaa turvallisen olon