Tervehdys vaan kaikille kirjoitan tänne ekaa kertaa kun tuntuu siltä että pitää jonnekkin sanoa sanottavansa eli minulle iski avioero päälle 2 kk sitten ja olen sen jälkeen kärsinyt jokaista sekunttia kun teimme päätöksen erota.Tiedän etten ollut mikään ihanne aviomies tai unelmien prinssi joka saapuu valkealla ratsulla mutta olin mitä olin.Exäni on päässyt ero prosessissa todella paljon pidemmälle kun minä hän menee ja viilettää menojaan mutta itse sotken paikoillaan ja päivästä toiseen on ikävä häntä ja yhteisiä lapsiamme,olen saanut tavata muksujamme niin usein kun olen halunnut ja olemme sopineet elatus maksuista.Olen tehnyt siinä mielessä tyhmästi että olen soittanut exälleni ja ränkyttänyt asioita mitkä eivät kuulu minulle koko suhteemme ajan olin mustasukkainen ja en osaa vaan päästää irti.Myönnän kaikki virheeni mitä olin tehnyt tietokone ja pullo oli liian paljon kaverini yhdessä olo aikana,en antanut tarpeeksi aikaa sinulle,mutta en voi syyttää itseäni pelkästää erosta sinulla oli ihastuksesi ja kirjoitit kaikki tunteesi paperille vaikka olisit voinut niistä puhua,jos tunnistat itsesi niin tätä mieltä olen.Mulla menee kohta järki en saisi miettiä exän asioita mutta mietin siitä huolimatta mitä hhän tekee ja kenen kanssa liikkuu.Mulla on syvä ikävä ja itken ja kaiken lisäksi olen mies.Antakaa vinkkejä miten päästä surun yli vai korjaako aika kaikki haavat.Miehille vihjeeksi kuunnelkaa vaimojanne tai avo,aviopuolisojanne ettei ole liian myöhäistä niin kuin minulla voin kertoa että tämä ei ole hauskaa,jatkuvaa itkua ja selviämistä päivästä toiseen.
Hyvä arik!
Käyt tällä hetkellä läpi normaalia eroprosessin tunneskaalaa. Monta kertaa päivässä itkettää ja ikävä tuntuu kipuna ja tuskana, eikä ajatukset suostu irtoamaan entisestä. Tämä kertoo, että olet rakastanut ex puolisoasi sydämmellä kaikista virheistäsi huolimatta.
Iloksesi voin kertoa, että ajan kanssa kipu lievenee. Siihen voi mennä kyllä kuukausia, mutta ikuista se ei ole.
Jos haluat itse vaikuttaa tuohon aikaan neuvoisin seuraavia konsteja:
- Lakkaa juomasta. Älä osta edes viikonloppupulloa tai saunakaljaa. Alkoholi helpottaa oloa hetkeksi, mutta seuraavana aamuna masennuksesi on jälleen aallon pohjassa.
- Lähde kuntosalille tai uimahalliin tai johonkin muuhun paikkaan mikä sinua on aina kiehtonut, mutta et ole saanut lähdettyä. Tee tämä muutaman kerran vaikka väkisin. Huomaat kohta saaneesi uuden harrastuksen joka vie yhä enemmän ajatuksiasi ja aikaasi. uusissa paikoissa tapaat uusia ihmisiä ja huomaat, että elämähän jatkuu.
-Älä vertaa elämääsi ja mennyttä liitoasi muiden elämään. kaikilla on omat ongelmansa pinnan alla. Sinä olet vielä suht nuori ja sinulla on aikaa tehdä elämälläsi vaikka mitä.
- Tee jotain repäisevää, matkusta parhaan ystäväsi kanssa ulkomaille, kirjoita mieltäsi askarruttavista asioista Tarja Haloselle, osallistu johonkin älyttömään tv-kisaan, hae uuteen työpaikkaan, kaikki muu mikä saa ajatuksesi pois entisestä on positiivista.
- Kun tapaat lapsiasi valmistele tapaamista hyvissäajoin, näin saat siitä eniten irti. Vietä laatuaikaa lastesi kanssa tekemällä jotain jännää: käykää marjassa, sienessä, pyöräilemässä, kalassa tmv. Älä kysy sanallakaan exäsi menoista tai harrastuksista vaan keskity teidän yhteiseen aikaan. Ole aidosti kiinnostunut lapsesi omista asioista.
Viikonloppuisänä olo ei välttämättä olekaan niin hullua ja voit tulla lapsesi parhaaksi ystäväksi. Varo kuitenkin lellimästä lastasi pilalle vaan toimi kunnon vanhemman tavoin määrätietoisesti ja reilusti.
Kirjoituksessa ei käynyt ilmi onko avioliittosi jo kokonaan ohi vai onko vasta 6kk:n harkinta-aika menossa. Ryhdistäytymällä henkisesti ja kääntämällä katseesi eteenpäin voit vaikuttaa myös exäsi ja sinun välisiin suhteisiin. Ehkä hänkin huomaa sinussa asuvan uuden ihmisen.
Tärkeintä lienee, että kaikki minkä koet tehneesi väärin: juominen, soittelu ja asioista ränkytykset on nyt mennyttä elämää ja sinä olet aloittamassa uutta, laadukkaampaa elämää. Minä tiedän, että pystyt siihen ja jos takapakkeja tulee, niin ei kun sitkeämmin alusta vaan. Sinun tehtäväsi on näyttää mistä on miehet tehty ja tulla ihmiseksi joka olet aina halunut olla. Onnea uudella tiellä. Kerrohan sitten kuulumisia.
Ystäväsi ruuth🙂🌻
Kiitos arik ja ruuth! Elän samoja tunteita kuin arik ja olen kokeillut melkein kaikkea, mitä ruuth viestissään neuvoi 🙂 Ajattelinkin ensin, etten kirjoita tätä, koska tämä saattaa masentaa entisestään...
Kihlaukseni purkaantui viime kesänä ja avomies muutti pois lokakuussa. Tunnistin itseni totaalisesti arik:n viestistä, joten kyllä naisetkin osaa..
Mieheni on jatkanut elämäänsä, sinänsä kai ymmärrettävää, koska hänhän eroa halusi ja minä sen koen aiheuttaneeni. Olen muuttanut omaan kotiin, käynyt seurakunnan eroseminaarin, pitänyt sairaslomaa, matkustanut ympäri maailmaa, ollut ystävien seurassa, yrittänyt tapailla jopa uusia miehiä, juonutkin, syönyt masennuslääkkeitä ja rauhottavia, urheillut jonkin verran, pitänyt kiinni harrastuksistani, lukenut aiheesta ym. ym. Silti suren edelleen päivittäin eroani ja kaipaan miestäni - niinkuin olisimme eronneet eilen. Miehelläni on uusi tyttöystävä ja yritämme olla pitämättä mitään yhteyttä. Se kun edesauttaa mieheni mielestä sitä, etten koskaan pääse hänestä eroon. Varmasti totta. Muttei silti oloni kohoa.
Alkaa keinot olla vähissä. Nyt lähinnä kärvistelen päivästä toiseen.
Hei!
vaikka konstit, joita Räyhä-R kokeili eivät häntä auttaneetkaan, ei kuitenkaan saa jättää kokeilematta. En tarkoittanut, että pitäisi tehdä kaikkea luettelemaani, vaan keskittyä yhteen tai keksiä oma joka poikkeaa totaalisesti siitä mitä entinen elämä on ollut. Tiedän, että suru vie voimat, siksi olisikin tärkeää valikoida sellainen toimi tai harrastus tai muu joka toisi elämään jännitystä ja mielenkiintoa. Pysyminen vanhoissa harrastuksissa tai ravintolassa istuminen ei sitä silloin varmaankaan tuo.
Totaalinen väsymys vie usein voimat😴 ja siksi täytyykin ekat kerrat potkia itsensä liikkeelle tai ilmoittautua johonkin mitä ei voi peruuttaa. Vain liikkeelle lähtö auttaa.
Älä arik missään nimessä jää nyt kotiin istumaan ja Räyhä-R voisi myöskin ottaa kokeeksi uuden startin ja kertoa sitten josko helpotusta elämään alkoi löytyä. Ei mitään virkkauskurssia vaan ilmoittaudu vaikka tandemhyppyyn 😋
Ystävänne Ruuth
Tervehdys juu eli harkintaaika on vielä päällä mutta exä on todennut että "Emme palaa yhteen".Vaikka yritinkin muuttua mutta liian myöhäänSen olen huomannut että neljän seinän sisälle jääminen ei todellakaan auta mitään olenkin käynyt lenkillä joka päivä parhaimpina 2:kin kertaa,ero prosessi vei minulta ruokahalut melkein kokonaan ja painoa on pudonnut n.30 kiloa,alkoholi ja baari elämä saa nyt jäädä menen sitten kun on sen aika.Muksujen kanssa on ollut todella kivaa peuhata kun keskittyy vaan niihin niin huomaa ihan eri asioita kun ennen,vaikkakin niitä on ikävä joka päivä.En ole nyt muutamaan päivään soitellut exä:lle ja ränkyttänyt mitään se asia saa nyt olla.Yritän keskittyä omaan elämään ja omaan hyvinvointiin vaikka mikään ei tapahdu nappia painamalla.Kaipa ne tunteet ja rakkaus häviää pikkuhiljaa.
Hyvä arik!🙂👍
On hienoa ja sydäntä lämmittävää lukea, että olet saanut itseäsi jo hieman koottua. Kerroit painosi pudonneen melko lailla ja se on varmasti tuonut sinulle uudenlaista elinvoimaa. Nyt kun muistat syödä vielä säännöllisin välein jotain pientä ja terveellistä, niin uskon sinun olevan fyysisesti elämäsi kunnossa tuotapikaa.
Mitä psyykkiseen puoleen tulee niin en heittäisi vielä kirvestä kaivoon avioliittonne pelastamisen suhteen. Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Ei sen perusteella voi vielä tehdä lopullisia päätöksiä.
Minusta sinä vaikutat fiksulta mieheltä, joka on ottanut opikseen virheistään. Valitettavasti jouduit tekemään sen vain kantapään kautta. On muistettava, että avioliitto on solmittu loppuelämäksi. Silloin sen eteen on tehtävä työtä. Raamattukin hyväksyy erolle vai yhden ainoa perusteen ja se on aviorikos. Ja mikäli oikein ymmärsin, ei sitä liittynyt tähän teidän eroonne. Muut asiat on aina soviteltavissa. On oltava valmis niin antamaan kuin pyytämäänkin anteeksi. Olisi hyvä jos voisitte vaimosi kanssa rauhassa joskus keskustella asioista uudelleen.
Jotenkin tämä sinun tekstisi on koskettanut minua enemmän kuin muut ja minulla on ollut koko ajan tunne, että asiat tulevat korjautumaan kohdaltanne.
Nyt kun ulkoinen olemuksesi on muuttunut niin paljon, niin anna sille vielä täydellinen loppusilaus. Käy parturissa ja uusi hiustyylisi ja vaatekaupassa ostamassa uusia vaatteita itsellesi. Nämä asiat usein jäävät miehiltä huomaamatta, mutta ovat naisille melko tärkeä tekijä. Jos et ole shoppailuihmisiä, pyydä mukaan ystäväsi tyttöystävä, Löydätte varmasti jotain hyvännäköistä päällepantavaa yhdessä.😉
Anna vaimosi löytää/nähdä sinussa se sama poika johon hän hullaantui ja rakastui. Muista kuitenkin, että liika tyrkyttäminen ei toimi. Odota rauhassa mitä tuloksia käytöksesi ja ulkonäkösi muutokset tuovat tullessaan ja anna vaimosi tehdä aloite.
Ihmettelet varmaan näitä neuvojani, mutta itse erosin 11 vuotta sitten hyvin nuorena solmitusta avioliitosta. Silloinen mieheni(varsinainen sohvaperuna) muuttui eromme myötä aktiiviseksi itsestään huolehtivaksi adonikseksi. Olisin halunnut korjata liittomme ennen harkinta-ajan päättymistä, mutta hän huomasi, että elämä maistuu aktiivisena toisenlaiselle ja vientiä riitti muiden taholta. Lopulta hän teki päätöksen saattaa ero loppuun jonka minä olin pannut alulle. Näinkin voi käydä.😐
Jos mun neuvot tuntuu ihan humpuukilta, niin niillehän voi aina nauraa ja tehdä sitten niin kuin itse parhaaksi kokee. Olet kuitenkin ajatuksissani ja rukoilen liittonne puolesta.
T: ystäväsi Ruuth🙂🌻
Jollain tavalla pikku hiljaa alkaa palaset loksahtamaan paikalleen,hiustyylini muuttui heti eromme jälkeen,kävin tekemässä repäsevän tempun "kielilävistys" ja olen hommannut uusia vaatteita "värikkäämpiä" pyysin myyjää avuksi kun vaate kaapistoni on tosiaan koostunut harmaan erisävyistä,tiedän että se 2kk on lyhyt aika mutta aika näyttää,en kumminkaan elättele mitään asioiden suhteen.Jos kumminkin eromme ns.virallistetaan niin olen ainakin saanut hyvän ystävän exä:stäni,jollain tavalla mullakin on paljon helpompi olo kun en ole soitellut ja ränkännyt samalla ei tule mietittyä niin paljon entisiä asioita.Minulla on aina ollut huono itsetunto mutta pikkuhiljaa sekin alkaa nousemaan,olen huomannut itsessäni ihan uusia piirteitä ja hyväksyn muut ihmiset sellaisina kun he on.Pikkuhiljaa alan olemaan iloinen oma itseni.
On vaan harmittavaa huomata jälkikäteen kuinka vähän sitä panosti suhteemme ylläpitoon ja haluaisinkin näyttää exä:lle että olen 210% muuttunut mies ja osaisin ottaa vastuun tekemisistäni,mutta en usko että exä uskoo että olen muuttunut ja luulee että se menisi siihen samaan,se on kyllä totta että opin kaiken vasta kantapään kautta hölmö kun olen.
Paluuta ei ole niin exäni viestitti,mutta olen saanut 3 ihanaa lasta jotka ovat minun lihaa ja verta nyt ja aina tulevaisuudessa ja erittäin hyvän ystävän itselleni.Se täytyy myöntää että harmittaa mutta toisaalta olen iloinen jos exäni löytää itselleen sellaisen kumppanin joka osaa olla hänelle se oikea.Itse keskityn vaan itseeni ja muksuihini jotta meillä kaikilla olisi parempi olla.Päivä päivältä alan voimaan paremmin ja olemaan henkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa.Exäni tulee olemaan muistoissani aina muksujen kautta ja Kiitos kaikille jotka jaksoitte kannustaa,olette muistoissani.
On hyvä katsella ympärilleen ja etsiä sieltä itseään ilahduttavia asioita. Olisikin suurta haaskausta riippua yhdessä ainoassa asiassa kiinni huomioimatta, että ympärillä elämä jatkuu. Näitä löytämiään hyviä asioita kannattaa alkaa vaalia ja palautella niitä mieleen silloin kun aallonpohja yllättää. Tiedän millaista tunteiden vellontaa tuo aika oli.😮
Välillä tuntui, että elämä maistuu ja kaikki kääntyy hyvin, sitten jostakin tulvahtaa vanhoja muistoja mieleen ja tuntuu, ettei millään ole enää mitään merkitystä. Sitten saattaa olla taas muutama päivä tasaista tallaamista. Itselläni ainakin kaikki asiat, jotka herättivät tunteita (es. tietty musiikki, jotkut elokuvat, huvipuistossa tai rannalla käynti missä oli muita perheitä) olivat suorin tie vetämään mut takaisin aallonpohjaan.
Sitten aloin harrastamaan kaikkea sellaista, mihin vaadittiin minun täysi huomio ja saatoin keskittyä vain omaan suoritukseeni (mm. hain työpaikkaan, jonka koulutukseen vaadittiin rankka kuntokoe) Ei ollut varaa löysäillä, vaan piti treenata tosissaan ja keskittyä omaan itseensä. Tämä auttoi sulkemaan epämieluisat ajatukset ja tuntemukset pitkiksikin ajoiksi pois mielestä. Uuden ammatin kautta opintuntemaan uusia ihmisiä ja sain uusia ystäviä ja liityin uudenlaiseen ihmisryhmään. Siksi olen niin korostanut sinullekin miten tärkeää olisi aloittaa jotain sellaista mikä poikkea totutusta tavallisesta ja omasta rutiinista täysin.
Hyvä, että olet tyytyväinen suhteestasi lapsiisi, mutta jos exäsi on todella päättäväinen eron suhteen ei sinun kannata siihen vähäisiä voimavaroja enää tuhlata. Ei ole mahdotonta, että hän itse sitten myöhemmin huomaa oman menetyksensä. Mummollani oli tapana sanoa " ei se mies vaihtamalla parane". Tämä on toisinaan niin totta.
Jaksamista sinulle arik ja kun keksit jotain todella mullistavaa tai jotain pientäkin mikä auttaa sinua eteenpäin niin viestittelehän. Voimia tulevalle viikolle ja huomiselle päivälle. Ystäväsi ruuth😋
Muistoja tulee aina sillon tällöin mieleen mutta iloisia muistoja enkä haluakkaan ikäviä muistella,aionkin etsiä itselleni jonkun uuden joukkue lajin ja sitä kautta keskittää ajatukseni suoritukseen ja löytää itsestäni taas uusia piirteitä.Kun olen käynyt lenkillä ja mietiskellyt asioita niin olen oppinut itsestäni ihan uusia asioita ja oppinut hyväksymään ihmiset sellaisina kun he ovat.Vähäisiä voimavarojani aionkin käyttää itseeni jotta pystyn nousemaan jaloilleni.
Harmittaahan se että exäni on saanut jo oman elämän kulkemaan ihan hyvään malliin,mutta koskaan ei ero prosessi mene käsikädessä ja ei ole mitään kilpailua.
Olen ottanut opiksi virheistäni mitä suhteen aikana tein.
Tervehdys,aloitin aikoinani tämän viestiketjun ja ajattelin kirjoitella mitä nyt kuuluu,elin aika kauan ns.tunnellissa mutta pikku hiljaa huomasin että kaikki lähtee itsestään,koin eroprosessin aikana pahojakin kolauksia ja pari hyvääkin jotka auttoivat eteenpäin. Tapasin erään neitosen jonka kanssa ensin alkoi mennä aivan mainiosti mutta jouduin lopettamaan suhteen kun exäni pyöri enemmän mielessä kuin hän,en tiedä onko tälläinen normaalia mutta haluan omistaa suhteen kokonaan sille jonka kanssa olen. Päätös lopullisesta avioerosta tuli pariviikkoa sitten postista ja olo on ollut sen jälkeen aivan paskana suoraan sanottuna,antakaa vinkkiä jos teillä on??
olen eronnut yli vuosi sitten.. näin jälkeenpäin katsottuna loppuvaihe oli aika rakkaudetonta,hänen puoleltaan. mulla oli ensimmäiset 6 kk tosi vaikeita, lasten takia jaksoin joten kuten. ero tuli mulle ihan yllättäen, mies oli suunnitellu eroa jo pitempään ja löysiki apua hetkeksi yhteiseltä naistuttavaltamme. viime kesä oli rankka näin exääni lasten takia ja toisaalta halusin itsekin nähdä hänet vaikka tiesin että se tekee vain hallaa mulle.. monet illat itkin, esitin muille et olen hyvin jo päässyt yli, mut tosiasia oli ihan muuta.. kesän lopulla tapasin yhden miehen ja meillä oli tosi mukava olla yhdessä, nähtiin n. 2-3 viikossa, mutta hän antoi mulle paljon mistä olin jäänyt paitsi edellisestä suhteessani. hän oli myös eronnut vuosi sitten ja sanoi että on päässyt kaikesta yli. 4 kk tapailimme hän puhui sinä aikana rakkaudesta, mutta monet hänen puheistaan exästään pistivät minut miettimään oliko hän oikeasti päässyt eron yli. sitten oma exäni alkoi käydä useammin luonamme. mulla alkoi tulla taas vanhoja tunteita pintaan kun toisen miehen kanssa meni huonosti. mielessäni kuitenkin ajattelin että turhaan kuvittelen paluuta yhteen tms. vastaavaa ja tukeuduin enemmän toiseen mieheen. mutta tuntui että hän meni koko ajan kauemmas. ja niin nyt joulukuussa päättyi suhteemme. joulun vietin exäni ja lastemme ja sukulaisten kanssa, se oli vaikeaa. omat tunteeni olivat ihan sekaisin kaipasin sitä perhe elämää joka joskus oli meillä ollut ja toisaalta tätä toista miestä, hänen läheisyyttään. kai molemmat käytettiin toisiamme laastarisuhteena, mutta nyt olen ihan hajalla ☹️ mutta yritän ajatella positiivisesti, ehkä uusi vuosi toisi mukanaa jotain hyvää ja sitä toivotan myös sulle 🙂👍