https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/parisuhteen_omahoito/Pages/parisuhteen_kriisit.aspx

Kiitos! 🙂🌻 Hyvä, lyhyt videon pätkä. Tällä hetkellä tilanne näyttää valoisammalta. Mutta varmasti joudun työtä asian eteen vielä tekemään. Katselin jo psykoterapeuttien vastaanottoja, jos tämä asia ei tästä muuten lähde sujumaan. Tajusin miesystäväni kanssa jutellessa, miten turhaa ja vahingollista suhteelle minun aiheeton mustasukkaisuuteni on.

Sartza kirjoitti 26.12.2015 9:9

Kiitos! 🙂🌻 Hyvä, lyhyt videon pätkä. Tällä hetkellä tilanne näyttää valoisammalta. Mutta varmasti joudun työtä asian eteen vielä tekemään. Katselin jo psykoterapeuttien vastaanottoja, jos tämä asia ei tästä muuten lähde sujumaan. Tajusin miesystäväni kanssa jutellessa, miten turhaa ja vahingollista suhteelle minun aiheeton mustasukkaisuuteni on.

Se on totta, ihan turhaa. Jos jotain olisi tapahtuakseen, et sitä kuitenkaan mustasukkaisuuskohtauksilla pystyisi estämään ja nyt ne vain kuormittavat suhdetta.Terapia on hyvä idea. Sinulla on käyttäytymismalli, josta sinun tulee oppia pois. Se ei onnistu kuin katkaisimesta kääntämällä, vaan vaatii töitä, sillä nämä mallit ovat yleensä syvällä. Kannattaa miettiä, onko reaktiotavasta ja käyttäytymisestä mitään hyötyä. Laita paperille miinukset ja plussat, se ehkä auttaa havainnolistamaan käytöksen vahingollisuutta vielä konkreettisemmin.

Katsoin eilen tuon linkin alta löytyvän videon mustasukkaisuudesta kahteen kertaan. Sen jälkeen katsoin myös muita videoita siellä koskien parisuhdetta. Koska minulla on epäonnistuneita parisuhteita takana ja erot ovat olleet minulle todella kova paikka, niin tällä hetkellä minulla on kova halu onnistua tässä parisuhteessa ja haluan tehdä kaikki "oikein". En halua päättää suhdetta ja vaihtaa kumppania ensimmäisen kriisin tai ongelman vastaantullessa, vaan haluan löytää ratkaisut ja syyt omalle väärälle toimintamallille, jota toistan suhteesta toiseen.

Hyvä idea tuo paperille kirjoittaminen. Minä olen tämän viikon ajan tätä asiaa työstänyt ja minulle alkaa olla aika selvää, että mustasukkaisuudesta ei ole mitään hyötyä. Sen sijaan ihan hirveän paljon haittaa. Eli sitä ei tarvitse enää miettiä, pitäisikö asialle tehdä jotain. Nyt vaan pitää alkaa työskennellä asian eteen. Tällä hetkellä tuntuu, että minun mustasukkaisuus on ollut typerää ja en aio enää niin toimia. Tiedän kuitenkin senkin, että toimintamallit ja reaktiot ei muutu sormia napsauttamalla. Aion kuitenkin ottaa omista tunteistani vastuun ja lakata kaatamasta pahaa oloani toisen niskaan. Tähän omien tunteiden käsittelyyn olisi kyllä vinkit tervetulleita. Yksi asia on ehkä soittaa ystävälle ja purkaa asiaa sitä kautta. Kukaan ei tietysti jaksa loputonta ahdistusta kuunnella, mutta puhuminen on hyvästä ja joskus olen miettinyt, että hyvä ystävä voi olla paras terapeutti. Onnekseni minulla on sellaisia. 🌻🙂🌻

Olen huomannut, että kärsin mustasukkaisuuden ohella sellaisesta yleisestä ulkopuolisuuden tunteesta. Ehkä se on huonoa itsetuntoa? Jo lapsuudesta muistan, kun koin, että kukaan ei halua olla minun kanssani ja sellainen yleinen kelpaamattomuuden tunne on kulkenut mukanani läpi elämän. Tänä päivänä nuo ajatukset tuntuvat hullulta, koska minulla on paljon todella ihania ystäviä, jotka välittävät minusta. Myös fyysisesti peilistä katsoo ikäisekseen ihan kivannäköinen ja sopuhtainen naisihminen. Silti koen itseni rumaksi ja vertaan helposti itseäni muihin. Sitten tuo huonommuuden tunne jotenkin kilpistyy parisuhteeseen. Odotan, että tuo toinen pelastaisi minut omalta pahalta ololtani. Että olisin tuolle toiselle kaikki. Mutta eihän meistä kukaan voi olla toiselle kaikki. Elämään pitää mahtua muutakin, niin toiselle kuin itselle. Eikä se suhdetta tee huonommaksi, vaan paremmaksi.

Hassua, että mietin todella paljon asioita ja ymmärrän, mutta tunteiden käsittely on todella vaikeaa. Olen erityisherkkä ja tunteet ovat todella vahvoja ottaessaan minusta vallan. On ihanaa, että voi iloita lapsen lailla todella pienistäkin asioista. Joskus ihanat asiat tuntuvat sellaisilta, että sydän ihan pakahtuu. Mutta kun ikävät tunteet nousevat pintaan, niin on tosi vaikeaa olla. Itken todella paljon, yksin ollessa makaan lattialla sykkyrässä ja parun maailman tuskaa. Silloin toivoisin, että todella voisin löytää jotain apua pahaan olooni.

No, tämmöistä vuodatusta tähän aamuun. Kiva, jos joku jaksaa lukea loppuun ja kommentoida. Tuskin olen yksin näiden ahdistusteni kanssa. 🙂🙂🌻

Uskon, että mustasukkaisuudessakin siitä ajatuksesta ja tunteesta syntyy eräänlainen ajatuslukko, kehä, josta on vaikea päästä irti. Yksi tapa toimia on se, että kun huomaa sellaisten tunteiden ja ajatusten nousevan pintaan, kiinnittää saman tien huomionsa johonkin, muuhun asiaan, johonkin, mikä aiheuttaa mielihyvää. Mikä se sinulla olisi? Musiikki, lukeminen, joku toiminta, ehkä soitto kavereille (mutta silloin ei vatkata mustasukkaisuusasioita vaan puhutaan jostain mukavasta)? Näin aivot oppivat hiljalleen uuden mallin reagoida.

Moikka,

minäkin vasta rekisteröidyin tänne ja kuin luin tuon aloituksesi, tuntuu kuin se olisi minun itseni kirjoittama 😐 itse olen nimittäin täsmälleen "samassa tilanteessa" ☹️ haluaisinkin kysyä, että saitko apua esim. psykoterapeutilta vai onnistuitko itse käsittelemään ajatuksia?

Minun mustasukkaisuuteni johtuu menneistä suhteista, ja vaikka tiedän ettei nykyinen kumppanini ole todellakaan kuten aiemmat, silti menneet vaikuttaa edelleen. ☹️ Ahdistaa tosi paljon ajatukset mitä saan päähäni, onneksi en sentään kaikkia lauo poikaystävälleni. Mutta nyt itsellä tuli tunne, että nyt riittää. Ja mietin että mitä voisin tehdä jotta pääsisin eroon mustasukkaisuudesta ja ajatuksista. 😑❓

raamar kirjoitti 24.2.2016 9:46

Moikka,

minäkin vasta rekisteröidyin tänne ja kuin luin tuon aloituksesi, tuntuu kuin se olisi minun itseni kirjoittama 😐 itse olen nimittäin täsmälleen "samassa tilanteessa" ☹️ haluaisinkin kysyä, että saitko apua esim. psykoterapeutilta vai onnistuitko itse käsittelemään ajatuksia?

Minun mustasukkaisuuteni johtuu menneistä suhteista, ja vaikka tiedän ettei nykyinen kumppanini ole todellakaan kuten aiemmat, silti menneet vaikuttaa edelleen. ☹️ Ahdistaa tosi paljon ajatukset mitä saan päähäni, onneksi en sentään kaikkia lauo poikaystävälleni. Mutta nyt itsellä tuli tunne, että nyt riittää. Ja mietin että mitä voisin tehdä jotta pääsisin eroon mustasukkaisuudesta ja ajatuksista. 😑❓

Hei ap ja raamar! Itsekin rekisteröidyin tänne juuri ja samojen tunteiden kanssa painiskelen minäkin, mikä on sikäli hassua, kun olen ajatellut, etten ole kovin mustasukkainen ihminen. Itse olen ikäväkseni myös kovin impulsiivinen luonne ja tulee pahaa oloaan joskus purettua ikävästikin toiseen. Harjoittelenkin tässä itsetuntemusta ja tunteiden hallintaa. Itsellä tämä syvä itsetutkiskelu on auttanut toistaiseksi eniten. Ilmoittauduin sellaiselle kirjoituskurssille, jonka päämääränä on parantaa itsetuntemusta ja itsetuntoa.

Tässä kun olen pähkäillyt syitä käytökseeni ja käynyt läpi vanhoja parisuhteita, olen huomannut toistavani suhteissani samaa kaavaa ja tietyllä tapaa sabotoin itse suhteeni. Olen ajatellut, että parisuhteessa on aivan normaalia olla jatkuvassa valtataistelun tilassa ja vääntää kättä milloin mistäkin, lopulta väsyä siihen ja lähteä todeten, että yksin on helpompaa kun ei tarvitse taistella. Osaltaan myös exät ovat olleet mukana näissä taistoissa. Nykyinen taas on aivan muuta maata. Hänen kauttaan olen ymmärtänyt, että ei parisuhteen kuulu olla jatkuvaa vääntöä ja taistelutannerta. Parisuhteessa ollaankin samalla puolella tiiminä. Ja kaikki minun mustasukkaisuuteni tms. ovat vain tekosyitä taistelulle, että saan toteuttaa taas samaa tottumaani kaavaa, väsyä ja todeta, että yksin on helpompaa. Koska pohjimmiltaan pelkään eniten hylätyksi tulemista. Helpompi lähteä itse tai todeta, ettei jaksa enää itsekään.

Eli pohjimmiltaan syy mustasukkaisuuteen ja riittämättömyyden tms. tunteisiini ovat hylätyksi tulemisen pelko ja tietyiltä osin huono itsetunto. Jotenkin niin säälittävän perinteisiä syitä, etten varmaan itsekään olisi uskonut joskus aiemmin, mutta oman pohdinnan ja tutkistelun kautta olen päätynyt tähän. On hyvä tunnistaa haitalliset käyttäytymismallit ja alkaa muuttamaan niitä, mutta se ei onnistu jos ei pureudu käytösmallien syihin. Tunnistan siis syyt ja mallit ja kun opin vielä muuttamaan niitä, elämä tulee varmasti helpottamaan ja on helpottanutkin jo. Toki elämä on arvaamatonta ja voihan sitä tulla hylätyksi, vaikka olisi ollut kuin enkeli, mutta se ei sitten ole ollut ainakaan oma syy ja sen kanssa olisi helpompaa elää, kuin vaan jatkaa itse samaa turmiollista kaavaansa. Kuitenkin, vaikka yksin onkin mielestäni niin helppoa niin olisi se mukavampaa olla tutun ja rakkaan ihmisen kanssa mieluiten elämänsä loppuun asti. Ja tosiaan tätä samaa kaavaa toistamalla niin ei tule tapahtumaan.

Itse kävin myös tässä pari kertaa psykoterapeutilla. Olin ehtinyt jo aloittaa tämän itsetutkiskelun ja tavallaan sain sieltä lähinnä tukea polulleni ja vahvistusta jo itse oivaltamistani asioista. Lähinnä hinnan vuoksi en voinut jatkaa enempää, mutta psykoterapeutti myös itse oli sitä mieltä, että käynnit eivät ainakaan toistaiseksi ole enää tarpeen, kun vaan jatkan tällä tiellä.

Olen siis sitä mieltä, että itsetuntemuksessa on avain! Se ei ole jatkuvasti helppoa ja miellyttävää. Monta itkua on tullut yksinään itkettyä. Mutta on se myös äärimmäisen valaisevaa, palkitsevaa ja avartavaa. Vaikka yksin jäisikin niin hukkaan se ei mene. Se on vissi. Sitten vaan toteuttamaan teoriaa käytännössä. Se on varmaan se vaikein osa.

Tsemppiä meille! 🙂👍

Hei kaikki, jotka yritätte löytää syitä johonkin tiettyyn tunteeseen tai käyttäytymistapaan. Itselleni oli apua kirjasta "Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta". Netistä löytyy testi, joka auttaa hahmottamaan omat lukot ja mitä niille voi tehdä. Itse tein testin ja kirjastosta kävin lainaamassa kyseisen kirjan. En osaa linkittää, mutta laittakaa hakusanaksi tuo kirjan nimi. Oli kyllä todella silmiä avaava lukukokemus, suosittelen!

Boudicca kirjoitti 26.2.2016 15:36

Hei ap ja raamar! Itsekin rekisteröidyin tänne juuri ja samojen tunteiden kanssa painiskelen minäkin, mikä on sikäli hassua, kun olen ajatellut, etten ole kovin mustasukkainen ihminen. Itse olen ikäväkseni myös kovin impulsiivinen luonne ja tulee pahaa oloaan joskus purettua ikävästikin toiseen. Harjoittelenkin tässä itsetuntemusta ja tunteiden hallintaa. Itsellä tämä syvä itsetutkiskelu on auttanut toistaiseksi eniten. Ilmoittauduin sellaiselle kirjoituskurssille, jonka päämääränä on parantaa itsetuntemusta ja itsetuntoa.

Tässä kun olen pähkäillyt syitä käytökseeni ja käynyt läpi vanhoja parisuhteita, olen huomannut toistavani suhteissani samaa kaavaa ja tietyllä tapaa sabotoin itse suhteeni. Olen ajatellut, että parisuhteessa on aivan normaalia olla jatkuvassa valtataistelun tilassa ja vääntää kättä milloin mistäkin, lopulta väsyä siihen ja lähteä todeten, että yksin on helpompaa kun ei tarvitse taistella. Osaltaan myös exät ovat olleet mukana näissä taistoissa. Nykyinen taas on aivan muuta maata. Hänen kauttaan olen ymmärtänyt, että ei parisuhteen kuulu olla jatkuvaa vääntöä ja taistelutannerta. Parisuhteessa ollaankin samalla puolella tiiminä. Ja kaikki minun mustasukkaisuuteni tms. ovat vain tekosyitä taistelulle, että saan toteuttaa taas samaa tottumaani kaavaa, väsyä ja todeta, että yksin on helpompaa. Koska pohjimmiltaan pelkään eniten hylätyksi tulemista. Helpompi lähteä itse tai todeta, ettei jaksa enää itsekään.

Eli pohjimmiltaan syy mustasukkaisuuteen ja riittämättömyyden tms. tunteisiini ovat hylätyksi tulemisen pelko ja tietyiltä osin huono itsetunto. Jotenkin niin säälittävän perinteisiä syitä, etten varmaan itsekään olisi uskonut joskus aiemmin, mutta oman pohdinnan ja tutkistelun kautta olen päätynyt tähän. On hyvä tunnistaa haitalliset käyttäytymismallit ja alkaa muuttamaan niitä, mutta se ei onnistu jos ei pureudu käytösmallien syihin. Tunnistan siis syyt ja mallit ja kun opin vielä muuttamaan niitä, elämä tulee varmasti helpottamaan ja on helpottanutkin jo. Toki elämä on arvaamatonta ja voihan sitä tulla hylätyksi, vaikka olisi ollut kuin enkeli, mutta se ei sitten ole ollut ainakaan oma syy ja sen kanssa olisi helpompaa elää, kuin vaan jatkaa itse samaa turmiollista kaavaansa. Kuitenkin, vaikka yksin onkin mielestäni niin helppoa niin olisi se mukavampaa olla tutun ja rakkaan ihmisen kanssa mieluiten elämänsä loppuun asti. Ja tosiaan tätä samaa kaavaa toistamalla niin ei tule tapahtumaan.

Itse kävin myös tässä pari kertaa psykoterapeutilla. Olin ehtinyt jo aloittaa tämän itsetutkiskelun ja tavallaan sain sieltä lähinnä tukea polulleni ja vahvistusta jo itse oivaltamistani asioista. Lähinnä hinnan vuoksi en voinut jatkaa enempää, mutta psykoterapeutti myös itse oli sitä mieltä, että käynnit eivät ainakaan toistaiseksi ole enää tarpeen, kun vaan jatkan tällä tiellä.

Olen siis sitä mieltä, että itsetuntemuksessa on avain! Se ei ole jatkuvasti helppoa ja miellyttävää. Monta itkua on tullut yksinään itkettyä. Mutta on se myös äärimmäisen valaisevaa, palkitsevaa ja avartavaa. Vaikka yksin jäisikin niin hukkaan se ei mene. Se on vissi. Sitten vaan toteuttamaan teoriaa käytännössä. Se on varmaan se vaikein osa.

Tsemppiä meille! 🙂👍

Moikka,

taas näemmä henkilö joka kirjoittaa niinkuin minä itse. Kirjoitin tämän tukinetin kautta tukihenkilölle, joka sai minut tiedostamaan että kaikki lähtenyt lapsuuden aikaisista asioista ja on kuin onkin kyse hylätyksi tulemisen pelosta. Lapsuudessa koetut asiat ovat ns antaneet pohjan ja aikuisiällä koetut asiat/tapahtumat ovat vain vahvistaneet sitä. Toisaalta helpotti tuo tieto, niin voi ajatella etten olekaan "hullu"
😀 omalta osaltani vain en ole varma kykenenkö itsekseni "eheyttämään" itseäni, koska lapsuudessani on tapahtunut isojakin asioita ja tuntuu ainakin siltä, että haluaisin keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa.

Olen tehnyt internetissä tuon tunnelukko-testin, ja suuresti ihmettelin tulosta kun sen näin. Nyt taas kun on hoksannut mistä asiat lähtenyt ja miettii tuloksia, en ihmettele enää yhtään 😀

Tsemppiä kuitenkin kaikille minunkin puolestani! 🙂👍

Suosittelen myös lukemaan "Tunne lukkosi" -kirjan ja kokeilemaan siellä kuvattuja harjoituksia ihan käytännössä. Minua on kakikissa parisuhteissani vaivannut mustasukkaisuus. Kuitenkin näistä harjoituksista on ollut selkeä apu. Mustasukkaisuus on siinä mielessä haastava, että parisuhteen mustasukkainen osapuoli saattaa ajaa myös toisen etäälle.

Mullakin tosi vaikeat ja ahdistuneet oltavat mustasukkaisuuden tunteiden kanssa, vaikka syytä ei ole epäillä tai pelätä, silti koko ajan pelkään että tulen petetyksi tai jätetyksi. 😑❓

Työstän tätä ongelmaa jo terapiassa, mutta viime aikoina tuntuu, että sekoan. Mieheni siis opiskelee toisella paikkakunnalla ja paljonhan heillä on opiskelukavereiden kesken bileitä, mökkeilyjä ym. Joista sitten olen kovin ahdistunut, kun pelkään. Olen aiemmin kertonut tästä miehelle ja ollaan monet keskustelut käyty ja aina hän on vakuuttanut rakastavansa ja haluavansa vain minua ja sanonut että pelkään täysin turhaan. Ja se on totta. Hän ei ole antanut pienintäkään aihetta epäilyyn..

Siksi en ymmärrä itseäni, minkä takia nämä tunteet ovat niin vahvoja ja äärettömän ahdistavia. Tuntuu, että oma elämä jää ihan taka-alalle kun mustasukkaisuus vie voimat ja energian. En viitsi enää ruinata mieheltä vakuutteluja, koska hän kuten minäkin on jo aika kypsä ja väsynyt tähän.. eikä ihmekään.
En minäkään jaksaisi kuunnella koko ajan toisen turhia epäilyjä..

Eroakin jo mietin, vaikka en todella haluaisi, koska muuten meillä menee tosi hyvin, ja rakastetaan kovasti toisiamme ja olemme kuitenkin paljon kokeneet ja paljosta selvinneet. Mutta kun en jaksa enää tätä oloa, en tiedä mitä tehdä. Menettää häntä en halua, mutta olisiko niin helpompi minulle..

😭😭

Sini156 kirjoitti:
Mullakin tosi vaikeat ja ahdistuneet oltavat mustasukkaisuuden tunteiden kanssa, vaikka syytä ei ole epäillä tai pelätä, silti koko ajan pelkään että tulen petetyksi tai jätetyksi. 😑❓

Työstän tätä ongelmaa jo terapiassa, mutta viime aikoina tuntuu, että sekoan. Mieheni siis opiskelee toisella paikkakunnalla ja paljonhan heillä on opiskelukavereiden kesken bileitä, mökkeilyjä ym. Joista sitten olen kovin ahdistunut, kun pelkään. Olen aiemmin kertonut tästä miehelle ja ollaan monet keskustelut käyty ja aina hän on vakuuttanut rakastavansa ja haluavansa vain minua ja sanonut että pelkään täysin turhaan. Ja se on totta. Hän ei ole antanut pienintäkään aihetta epäilyyn..

Siksi en ymmärrä itseäni, minkä takia nämä tunteet ovat niin vahvoja ja äärettömän ahdistavia. Tuntuu, että oma elämä jää ihan taka-alalle kun mustasukkaisuus vie voimat ja energian. En viitsi enää ruinata mieheltä vakuutteluja, koska hän kuten minäkin on jo aika kypsä ja väsynyt tähän.. eikä ihmekään.
En minäkään jaksaisi kuunnella koko ajan toisen turhia epäilyjä..

Eroakin jo mietin, vaikka en todella haluaisi, koska muuten meillä menee tosi hyvin, ja rakastetaan kovasti toisiamme ja olemme kuitenkin paljon kokeneet ja paljosta selvinneet. Mutta kun en jaksa enää tätä oloa, en tiedä mitä tehdä. Menettää häntä en halua, mutta olisiko niin helpompi minulle..

😭😭

Moi! tää on vähän kun kokeilisi kepillä jäätä koska tämä on niin vanha keskustelu.. Mutta tää kirjoitus on aivan täysin kopio mun elämästä tällä hetkellä. Mun poikaystävä myös opiskelee toisella paikkakunnalla ja heillä on tiivis porukka johon kuuluu enemmän naisia kuin miehiä joka ahdistaa mua ihan valtavasti, ja yhdestä näistä naisesta on muodostunut mulle kauhea fiksaatio kun snäppäilee ja viestittelee sen kanssa myös vapaa-ajalla...

Jos oot edelleen täällä linjoilla ja näät tän tekstin, haluatko kertoa miten kävi? Helpottiko ja saitko apua tähän pahaan oloon mistään? Mikä on teidän tilanne nykyään?

Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia sellaisesta, jos kaksi mustasukkaista, siis toisiaan ymmärtävää, olisi päätyneet parisuhteeseen. Että jos tämä mustasukkaisen kumppani oikeasti ymmärtäisikin ja haluaisi auttaa. Usein kun tuntuu, että mustasukkaista ei ymmärretä.

Minulla mustasukkaisuudesta eroon pääsemistä vaikeuttaa se, että minulla on itsellänikin tiukat rajat, mitä voin tehdä muiden kuin kumppanini kanssa. Että jos itsekin pystyn helposti niitä noudattamaan, niin miksei toinen sitten pysty. Miksi toiselle on niin tärkeää tehdä sellaista, joka aiheuttaa minulle ikäviä tunteita?

Moikka.

Olen uusi täällä, ja painin tämän asian kanssa mitä tässä ketjussa on. Meidän suhde on ihan alussa vasta. Olen M39. Olen ollut kahdessa aikasemmessa (yli 15v sitten) suhteessa mustasukkainen ja mustasukkaisille tunteilleni on loppujen lopuksi paljastunut pettämistä vastapuolelta. Tajuan että mustasukkaisuus kumpuaa lapsuudesta ja lapsuuden kokemuksista sekä nuoruudesta. Olen itse pettänyt kerran elämäni aikana. Nyt mulla on elämässä sellainen ihminen N37 jolle olen pystynyt tunnustamaan tämän haurauden ja samalla myös itselleni, se helpotti. olen myös kertonut pettäneeni niinkun hänkin on kertonut. Luotan häneen täysin. Huomaan että mulle nousee näitä mustasukkaisuus tunnekuohuja pintaan tässä suhteessa ja mun käytös puolisoani kohtaan on hirveetä, ja minuu hävettää ihan helvetisti se😔,huomaan että niitä tulee silloin kun käytetään puhelinta, jotenkin siinnä tilanteessa nää kuohut nostaa päätään, en rajoita hänen tekemisiään, en katsele hänen puhelintaan enkä ole fyysisesti vahingoittanut häntä. Olen kiittänyt puolisoani miten hän on jaksanut, huomaan ja tajuan miten raskasta tämä on ollut hänelle, uupumusta, väsymystä.., kuin myös itselleni. Olen nyt hakenut apua, keskustellut puhelimessa ja chatissä näistä mun tunnekuohuista ja se on ollut helpottavaa, olen varannut puhelin keskustelun terapeutin kanssa, puolisoni arvosti tätä kun kerroin avun hakemisesta. Huomaan vaan miten paljon haluaisin tästä asiasta keskustella, kun se helpottaa. En oikein tiedä miten näistä puhuisin puolisoni kanssa, kun tää on ollut raskasta hänelle ja kuormittanut todella paljon, antamalla tilaa ja aikaa? En halua luovuttaa enkä menettää häntä ja haluan tehdä töitä näiden kuohujen eteen...,niinkun varmaan kaikki tietää niin siihen tarvitsee tukea. On vähän sekaista tämä kirjoitus.

Tsemppiä kaikille ja kiitos ketjusta ja tuosta linkistä

Hei, Teesi. En tiedä näetkö tätä vai onko enään ajankohtainen..itse painin samojen ongelmien kanssa kuin moni muukin täällä, mieheni jätti minut 12/12/22 ja syynä siihen oli ettei halunnut jatkaa suhdettamme,koska on niin loppu.. syynä minun mustasukkaisuus ja turha epäilys.. itse koen olevani mustasukkainen ja myönnän sen, tiedostan myös mistä ne tulevat. Mieheni on toki vuosia antanut aihetta mustasukkaisuudelle ja aina kun asiaa yrittänyt ottaa puheeksi hän alkaa raivoamaan ja sanoo tästä asiasta ei keskustella.. kesäkuussa 2 lapsistamme meni mieheni puhelimelle ja sieltä paljastui todella suuri määrä alastonkuvia muista naisista, tämä loukkasi lapsiamme ja myös minua..kuukausi tästä keskimmäinen lapsistamme yritti itsemurhaa..emme ole asioista puhuneet..kunnes eilen ja toissapäivänä tappelimme niin pahasti ettei koskaan suhteemme aikoina (16,5vuotta) olla tapeltu..oli itkua,huutoa ja tavaroiden pakkaamista, lähdin mutta palasin takaisin kotiin kun olin rauhoittunut..jatkoimme keskustelua ja mieheni ei ole koskaan ollut sellainen joka puhuisi mistään eikä varmaan koskaa tule olemaan, mutta nyt puhuimme ja sain vastauksia kaikelle mitä vuosia sitten on tapahtunut tai mitä kuvat kesältä olivat, se helpotti..mutta on edelleen erittäin vaikea luottaa, kun koko ajan puhelin kädessään.. en ole itse tutkinut mieheni puhelinta vaikka mieli olisi tehnyt, minulla on vaikeuksia luottaa ja pelkään, että menetän hänet..niinkiin kävi 2.12.. takana paskin viikko koskaan.. kirjoitan tänne siksi että pakko avautua jollekkin.. haluan muuttua ja olen valmis tekemään asioiden eteen mitä tahansa, minulla aika työterveyteen ,jossa pääsen purkaamaan asiaa ja olen menossa psykoterapiaan kunhan saadaan homma käyntiin, onko muilla kokemuksia psykoterapiasta onko siitä oikeasti apua?

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta sitten. Syy: -
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta sitten. Syy: Päivämäärien muutokset