Hei! Mietin jos saisin tätä kautta purettua eron jälkeisiä ajatuksia. Meidän suhde alkoi todella nopeaa ja pian muutimme yhteen ja minulla myös lapsia jotka osan ajasta minulla. Alussa näin jo hälyttäviä merkkejä alkoholin käytöstä. Alkuhuumassa en kuitenkaan halunnut näihin ”uskoa” Koko suhteen ajan olemme riidelleet alkoholin käytöstä ja mietimme yhteistä lasta, mutta alkoholin takia en uskaltanut tähän rueta. Mieheni oli myös hyvin erilainen kun minä. Itse olen todella avoin, mutta hän ei puhunut kun suhteen alussa. Puhumattomuus ja oluen kanssa läträys oli vaan minulle liikaa. Hän puhui ainoastaan humalassa ja minusta silloin puhu lapsistani todella rumaan sävyyn. Loppujenlopuksi kävi niin että mies itse otti ja lähti. Ei kertonut syytä asialle. Ennen tätä olin huomannut hänen vetäytyvän. Itse olin ihan sekaisin tästä puhumattomuudesta ja minä sitten kritisoin häntä enkä ole ylpeä siitä ollenkaan. Tajusin eron jälkeen ettei hän ole missään vaiheessa puhunut mitä hän haluaa tai oikeasti tuntee. Itse taas yrittäny pitää paketin kasassa. Se ettei tiedä mitä toinen edes ajattelee ja sitä pitää arvuutella on niin raskasta. Sain kuitenkin kuukausien jälkeen erosta häneltä viestin että hän tunsi olonsa ulkopuoliseksi eikä ole osannut niistä puhua ja tuntu ettei hän riitä mihinkään. Nyt kuukausia erosta tunnen hirveitä itsesyytöksiä käytöksestäni. Toisaalta tiedän etten pysty toisen ajatuksia lukemaan. Tunnen kuitenkin pahoja itsesyytöksiä. Koin raskaasksi sen että en saanut erolle mitään selitystä kuukausiin. Ero ei sinänsä minulle elämänloppu ole, mutta tapa miten se tehdään ja minkalaiset eväät antaa toiselle tulevaisuudelle jos vain lähtee. Itse pyysin häntä käymään eron jälkeen. Pyysin anteeksi käytöstäni ja kerroin hyviä puolia hänestä, että toisella ois helpompi jatkaa. Hän sanoi ettei osaa sanoa mitään. Myöhemmin sain kuitenki onneks selvyyden asioille viestin välityksellä, mutta välissä kuitenkin meni kuukauseja. Miten pääsee yli näistä itsesyytöksistä? Tunnen että olen ollut paholainen häntä kohtaan, vaikka koskaan sellainen halua olla. Pahoittelen sekavaa tekstiä. Voitte kertoa myös omia kokemuksia ja miten olet itse päässyt itsesyytöksistä eroon?