Eron loputon suru
Haluan alkuun sanoa että olen normaalisti todella vahva ihminen. Olen kokenut paljon enemmän kuin ikäiseni ja kaiken olen tehnyt hieman ”kovemman” kautta. Olen luja ja vahva ihminen, joka ei ole lannistunut isompienkaan asioiden edessä ja sen takia olen menestynyt elämässäni, kunnes tapahtui seuraavaa.
Erosin avopuolisostani noin 5-6kk sitten, jonka jälkeen jouduimme asumaan vielä yhdessä yli 4kk. Surutyö on ollut todella vaikeaa ja auringonpaiste ei pääse vain minulle asti. Töistä olen joutunut olemaan sairaslomalla suruni takia monta kuukautta, mikä saa minuun vielä enemmän surua koska pidän työstäni, mutta tässä tilanteessa töissä käyminen ei ole todellakaan mahdollista ja kaiken lisäksi se vieläpä pelottaa. Kaikki pelottaa. Minun elämäni parisuhteet ovat kaikki loppuneet naisen päätökseen ja yleensä syihin ”en vain halua”, kuten myös tämäkin. Hän sanoo rakastavansa minua, muttei halua seurustella kanssani koska ei tunne samallalailla kuin esimerkiksi hänen ystäväpariskuntansa tuntee toisiaan kohtaa. Tuntuu kuin minä olisin pettänyt meidät omassa suhteessamme, olemalla vääränlainen. Olen tavallaan joutunut loputtomaan limboon, mistä ei pääse taakse eikä eteenpäin vaan jämähtää siihen välille. En halunnut tätä missään nimessä ja alunperin tämä tuli kaiken lisäksi aivan puskista. Luulin meidän olevan onnellisia. Itse olin oikeasti onnellinen ensimmäista kertaa elämässäni. Koko elämäni on ollut yhtä pyörremyrskyä, minkä takia uskonkin tämän surun olevan erittäin hankala prosessoida. Rakastan edelleen kyseistä naista enemmän kuin elämää, enkä missään nimessä halua menettää häntä kokonaan, mutta jo ajatus hänestä toisen miehen kanssa saa silmät vettymään. Kiuasaan itseäni ajatuksella siitä, että kyllä hän vielä minut haluaa takaisin, mutta ei. Nykyään en jaksa edes esittää pirteää, koska en vain pysty. Itken satunnaisesti jopa kaupan kassalla, koska jokin muistuttaa hänestä. En voi kuunnella radiota koska pelkään kuulevani jonkin laulun, mikä muistuttaa. Yritän välttää itkemistä koska se tekee jo kipeää.
Olen täysin lamaantunut, eikä oikeastaan mikään huvita. Viinaa tulee silloin tällöin juotua vain koska haluan hetken rauhan surulta, mutta todellisuudessahan se vain pahentaa sitä. Koska luulin että minä ja hän olemme yhdessä kunnes se viimeinen potku onkin tyhjää. Olen laihtunut useita kiloja, mikä on ehkä ainut positiivinen asia minun mielestäni, ja aiheuttaa sekin fyysistä pahoinvointia. Olen nukkunut erittäin huonosti viimeisen 4kk ajan ja energiataso on aivan finaalissa. Tuntuu kuin hullun puheelta, mutta iltaisin kuvittelen hänen olevan siinä vieressä ja ottavan minun käteni hänen käteen. Se on ainut tapa unensaamiselle, eikä se nyt hittolainen hirveän tervettä ole.
Läheiseni ovat minusta huolissaan, enkä halua aiheuttaa muille ylimääräistä stressiä.
Nyt olen tilanteeessa mistä en näe ulospääsyä ja loputon itkeminen on tehnyt jo vahinkoa silmäluomilleni. Olen jo kirjoittanut kirjeenkin, jos tilanne huononee niin huonoksi etten vain enää yksinkertaisesti jaksa. Elämästä pitää löytää jotain hyvää jotta sitä voi jatkaa, mutta entäs jos kaikki hyvä tuntuu täysin mitättömältä täysin särkyneen sydämen kanssa. Tätä en toivoisi edes pahimmalle viholliselleni. En tiedä edes miksi kirjoitan tänne, tuntuu vain siltä että jos en kohta tee jotain, en välttämättä selviä.
Kiitos valmiiksi ja pahoittelen pitkää teksiä.
-J-, tunnen tuskasi!
Täällä toinen sumussa eläjä, joka odottaa tämän painajaisen päättyvän vihdoin. Mulla on erosta aikaa vasta 2kk mutta ikävä on kovempi joka päivä. Yritän mennä eteenpäin, tehdä uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin mutta ei ole vielä auttanu. Elämä on mennyt perin surrealistiseksi. Näen joka yö unta hänestä, en painajaisia vaan todella kauniita unia. Aamulla havahdun karuun todellisuuteen.
En ole kuullut hänestä kahteen viikkoon mitään.. Onko hänellä toinen? Mitä hänelle kuuluu? Ajatteleeko hän minua niin kuin minä häntä? Rakastaakohan hän minua vielä? Nämä kysymykset pyörivät koko ajan päässä eikä niihin saa vastauksia.
Öhöm.. ei ollut tarkoitus alkaa avautumaan.
En tiedä miten tulisi jatkaa kun eron aiheuttama suru sumentaa elämän mutta haluan, että tiedät ettet ole ainoa tuskissasi. Itselläni se on aiheuttanut lisää surua, etten ole pystynyt jakamaan tunteitani kenenkään kanssa. Tuntemani ihmiset eivät tiedä mistä puhun kun puhun erosurusta. Toivottavasti sinulla on joku joka jaksaa kuunnella kun kerrot ikävästäsi ja surustasi. Jos ei ole niin päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla hyvä ratkaisu, se on auttanut minua. Älä heitä toivoasi hukkaan yhteenpaluusta jos päivästä selviäminen vaatii sitä. Se ei ole itsensä kiusaamista, vaan selviytymistä.
Voimia! Niin kauan kuin on elämää, on toivoa ja todellinen rakkaus löytää aina tien takaisin
Hei.Viina pahentaa oloa no saattaa ehkä hetkeksi unohtaa asiat.Erosta toipuminen vie aikaa.Itse kävelin tänään vanhan kotitaloni ohi ja tuli kurja olo ja muistoja mieleen.En tiedä pystyykö sitä oikein koskaan unohtamaan toista kokonaan?voimia ja jaksamista.🙂🌻
Minä en ole vieläkään pystynyt unohtaan ex kaveria vaikka erosta
muutama vuosi. Hänellä on uusi naisystävä. Soittelemme kuitenkin
melkein päivittäin toisillemme. En pysty katseleen valokuvia meistä kahdesta.
Tulee niin paha olo. Samoin jotkut hyvät muistot tekee kipeää. En ole
kertonut hänelle tuntemuksistani. Olen virheeni tehnyt ja se on kärsittävä.
Välitän hänestä edelleen hyvin paljon. Toivon että hän on onnellinen. Että
pysymme edes ystävinä vastaisuudessakin.😟
Mulla ei erosta aikaa ku muutama päivä.. Miehellä on ongelmia itsensä kanssa, hän on masentunut ja ahdistunut. Me ei vaan voida enää olla yhdessä. En voi enää koskaan kuvitella olevani kenenkään muun kanssa, vaikka tiedän kyllä että se on vain tämänhetkinen ajatus. Miten sitä sulkeeki silmänsä kaikilta ongelmilta, tiedän kyllä että yhteiselo ei ole mahdollista enää mutta silti sattuu niin paljon. Asiaan liittyy muutakin, täytyy aloittaa koko elämä uudestaan.
Blueberry noin minäkin ajattelin,että en pysty olemaan enään kenenkään muun kanssa,kuin mieheni,mutta kyllä pystyin se saattaa viedä vaan aikaa🙂👍.Vieläkin välitän exmiehestäni,vaikka en enään yhdessä meitä voisi kuvitella🙄.Nyt katson eteenpäin😉😉ja menen kohti tulevaisuutta 🌻🙂🌻
Voi kun voisikin vain unohtaa. Muistot tekee liian kipeää.En pysty
katselemaan valokuvia meistä. Itken kuin vesiputous. Olen kait
ihan tyhmä kun haikailen menneen perään vuosienkin jälkeen.
On muuten totta.Viina ei asiaan auta. Pahentaa vain tilannetta.
Entisenä alkoholistina sen tiedän. Tuo vain hetken helpotuksen.
Tsemppiä kaikille jos päivä paistaisi vielä risukasaankin🙂👍
Kaikkea on taas päässyt tapahtumaan. Nyt uudessa kämpässä ja ajatukset alkavat normalisoitua arkeen, mutta silti aina kun mieleni vetää exääni, alkaa surettamaan ja joskus jopa ihan lamaannun. Tämä on aika vaikeaa, mutta valoa näkyy jo kauempana. Välillä tuntuu että minulla ja hänellä olisi mahdollisuus. Ajatus kuitenkin lähtee melko nopeasti ja sitten juostaan. Siis oikeasti. Kunto on kasvanut huimasti, koska olen juossut joka ikinen päivä. Se tuntuu helpottavan.
Kiitos teille tukevista kertomuksista, arvostan niitä todella.
-J-
Elämästäni puuttuu sisältö. Toivon mahdottomia vaikka tiedän ettei
toive toteudu. Jaksaisi uskoa että elämä voittaa vielä. Miksen voi
vain unohtaa.😞
Moi sarrukka.Unohtaminen on vaikeaa.Ajan kanssa varmaankin helpottaa.Laitoin itse kaikki valokuvat pois kun en voi niitä katsella,kun tuovat liikaa muistoja mieleen.Nyt,kun ajattelen niin en halua unohtaa kokonaan,mutta en voi vielä katsella niitä valokuvia.Päiväkirjojakin kirjottelin ja niidenkin lukeminen tuottaa vaikeuksia,mutta ehkä luen niitä vielä jonakin päivänä.Voimia päiviin🌻🙂🌻🙂👍
Hei propeli. Minäkään en uskalla katsoa vanhoja valokuvia meistä yhdessä.
Tiedän että itku pääsee. On niin paljon muistoja. En vvoi antaa itselleni
anteeksi että mokasin. menetin maailman ihanimman ihmisen😭.
En tiedä miksi en pääse tästä eroon. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Minun on vai yritettävä jatkaa eteenpäin. Vielä olen umpikujassa.
😞
-J- Hyvä🙂👍 - Olet tainnut löytää johtolanganpään, jes! Koti uusiksi, ulos, terveellinen ravinto, puhtaus ja siisteys.
Liikkuminen ja nimenomaan juokseminen, fyysinen rasitus tuo hyvän mielen. Ellei jaksaisi kuin vähän ensimmäisenä päivänä tai välillä niin se silti kannattaa. Kotiin voisi laittaa jotain uutta "kaunista" ja mieluisaa. - Viherkasvi😀 - sitä on ihan pakko hoitaa ja kastella välillä (kyynelillä). Ruuan laittaminen hyvillä terveellisillä ei lihottavilla aineksilla. Tiedän erään eronneen miehen joka opetteli leipomaan (sämpylöitä ne eivät lihota). Uusia kivoja harrastuksia löytyy. Itselleni liikuntamuoto on ollut todella toivottua - lavatanssit aikoinaan ja onhan tanssikurssejakin. Lavatansseista löytyy ystäviä ja hienoja raittiinpia ihmisiä joille myöskin liikunta on tärkeää.
Näillä eväillä sinulla on ennen kesää muuta katseltavaa😉
Taitaa tuo juokseminen olla mulle ylivoimaista. Kävelyllä kyllä käyn.
Tosin sekin kausiluontoista. Ostin tasapainolaudan . Jaksais vain alkaa
harjoittelemaan. On niin mieli maassa välillä. Olen kuitenkin onnellinen
ettemme ole huonoissa väleissä. Hän tulee olemaan aina minun ystävä
jos niin haluaa. Hän on ihminen jolle pystyn puhumaan kaikesta.
Kävin kampaajalla . Ajattelin että jotain piristystä. Nyt kuuntelen musiikkia
ja surffailen täällä netissä. Jostain syystä olen alkanut miettiä noita
uskon asioita. Paljonkin. Olen monesti rukoillut kun oikein paha olla.
Oisi joku jolle jutella noistakin. Tämä vähän sekalainen kirjoitus. Jospa
kuitenkin ymmärrettävää.
Hyvää päivänjatkoa kaikille🙂👍
Sarrukka - aivan totta. Itsekin kävelen enimmäkseen välillä juosta pyrähtelen. On ollut helpottavaa laittaa koti "uusiksi". On oma rauha ainakin. Itsestä huolehtiminen, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista niinkuin mulla laihdutus (vain muutama kilo enää pois ja olen miltei kesäkunnossa). Minulla on mielenkiintoinen koruharrastus.
- Kuuntelen uskonasioita tv 7 kautta (löytyy myös netin kautta). Sieltä löytyy mukavia ja mielenkiintoisia juttuja. - Löysin tuon kanavan kun aloin kiinnostua yliluonnollisista asioista. Huomasin ja kuulin että Jumala on yliluonnollinen ja hyvä. Pimeydenvaltoihin niinkuin esim. ennustajiin saa menemään rahaa ja kuitenkin se kaikki (uskovienkin mielestä) on 99% valhetta. Noihin jää helposti koukkuun. Olen tuon asian selittänyt itselleni niin että kun yhteen asiaan saa heiltä vastauksen ja ehkä tilanteeseen löytyy suunta - tulee vastaan toinen asia tai ongelma ja taas soitto ennustajalle - se on rahan tuhlausta ja pimeyden valtoihin turvaaminen tuo pelkoja ei turvattomuutta. Tuo on minun oma näkemykseni.
- Rukoilen ja luen mm. raamattua. Se tuo rauhan ja turvallisuuden tunteen. Unikin on parempaa ja ajatuksiin tulee selkeyttä päivisin. Moni ikävä asia saa uusia näkökulmia. Niin moni ikävältä tuntuva asia ja epäkohta, väärinymmärrys ja koettu epäoikeudenmukaisuuskin voi kääntyä paremmaksi ainakin jollei aivan ylösalaisin.
- Minulle rukous on jokapäiväistä puhetta korkeamman voiman - Taivaanisän kanssa. Hyvän ja henkisiä voimavaroja antavan asia puolesta kannattaa uhrata hetki aikaa päivästä. - voimia ja piristäviä aurinkoisia kevätpäiviä☺️❤️
🌻🙂🌻Siis viestissäni kirjoitin väärää viestiä. Tietenkään asia joka tuo pelkoja ei voi tuoda turvallisuutta siis "ei turvattomuutta" tarkoitin nimenomaan tuo turvattomuutta.
Hei purppuraenkeli🙂. Mistä tuon tv7 saa netissä näkymään? En ole
kovin välkky käyttään tietokonetta. Kaapelitelevisiota minulla ei ole.
Vaikken ole uskovainen. Jotenkin lohduttaa nuo hengelliset asiat.
Olen kuunnellut musiikkia ja lukenut raamattua. Toivottavasti en
loukkaa ketään kirjoituksellani😟. Se ei missään nimessä ole
tarkoitus😞