eron jälkeiset tunteet
Erilleen muutosta on parikuukautta, mutta eroa sai tehdä puoli vuotta. Lapset jäi mulle,toinen vielä vauva iässä. Ero oli rankka. monet itkut tuli itkettyä. Toinen petti ja valehteli. En olis ikinä uskonu,mutta kyllä ne vaistot puhuu totta. Lopulta myönsi ja oli kun siinä ei mitään väärää olis. Ei halunnut eroa,itki ettei lähetä mutta ei lopettanu suhdetta tai suhteitaan vaikka annoin mahdollisuuden. Lopulta käänsi asiat minun syyksi,syyllisti minua siitä mitä itse teki.
se puolivuotinen oli vaikeeta aikaa,se romutti kyllä itsetunnon totaalisesti.Luottamus kaikkeen meni.Romahti osa elämästä.Ero oli ainut ratkasu,ei siitä voinu jatkaa. välinpitämätön oli lapsiakin kohtaan.
Eron jälkeen yllätyksenä tuli tunteet jotka meni kun vuoristrata. surua,ikävää,katkeruutta,välinpitämättömyyttä. Päiviä että kaikki oli hyvin jopa viikkoja ja taas ahdisti ja nousi pintaan paljon asioita,hyviä yhteisiä muistoja. se soitteli perään,halusi takasin,itki puhelimessa,tuli käymään. Se teki vielä vaikeempaa asioista.
Mietin jo että voitaisko me vielä palata yhteen. Ei. Se on tosiasia. Se ihminen ei muutu.
Lopulta se ilmotti ettei aijo olla missään tekemisissä,sillä on uusi nainen.Se oli helpotus. Mutta sitten iski katkeruus,se kun on se sama nainen. Helpotus ja silti on katkera olo. Se soittelee vielä.
Ikävä on mutten tiedä mitä. Haikeus. En tunne mitään enää sitä ihmistä kohtaan. En vihaa sitä ja sekin ihmettää. Päästin irti jo syksyllä,tein kauan irrottautumista. Tuntuu vaan niin pahalta aina kun joutuu näkemään tai olemaan yhteyksissä. Miten kauan tätä kestää. Ei jaksa miettiä ja miettiä ja puida mielessä sitä suhdetta ja niitä asioita kauaa enää. Moni asia on muuttanu muistoissa muotoaan positiiviseks,hyvät ajat mielessä pyörii ja vähemmän ajattelen niitä ei-niin-mukavia asioita. Luottamus pula tulee olemaan ja kauan ihmisiin ja itsetunnon nostamisen kanssa saan tehä töitä. Tuntuu välillä niin vaikeelta. Oon alkanu tykätä tastä elämästä yksin lasten kanssa. Niitä huonoja päiviä on kokoajan vähempi mutta silti jossai taka alalla kokoajan vähän haikee olo.Ikävä.Jotain,en tiiä mitä.
Lasten puolesta tekee niin pahaa. Ei se käy kun joskus kahtomassa.Vanhempi lapsi ikävöi paljon,mutta on vielä niin pieni ettei ymmärrä.Tuntuu niiin pahalle tuon lapsen puolesta.
On hyvä, että et tunne vihaa ex-puolisoasi kohtaan, olet irtautumassa hänestä ja muistelet mieluummin positiivisia asioita menneestä. Viha vain kuluttaisi sinua itseäsi. Osaat jo tuntea mielihyvää uudesta elämästäsi lasten kanssa. Rajoita yhteydenpitoasi ex-puolisoosi, jos et enää halua vatvoa hänen kanssaan asioita niin paljon. Tietysti lasten pitää nähdä isäänsä niin paljon kuin mahdollista. Kun saat lisää omia kokemuksia eron jälkeen, niin se auttaa pääsemään uuteen alkuun. Tiedän sen, kun olen eronnut kaksi kertaa.
Olen ollut paljon yhteydessä entiseen puolisooni ja nyt tuntuu siltä, että haluan olla enemmän omissa oloissani ja uudessa elämässäni kuin aikaisemmin. Yhteydenpito on välillä tuntunut raskaalta, vaikka siinä on toisaalta voinut työstää myös eroa samalla ja saanut vaihtelua yksinäisyyteen.
Minulla on avioero edessä meillä on kaksi lasta 3 ja 1 vuotias. Syyskuussa muutimme erilleen ja siitä asti olen yksin lapset hoitanut. välillä on häntä kiinnostanut ja välillä ei. Vanhimmalle tytölle isän lähtö otti koville.. arki oli todella raskasta hänen kanssaan. 'sitten tuli uusi nainen valheet ja syyttely ja haukkuminen.. Valheita mitä pienemmistäkin asioista. Sitten se eros naisestaan ja yhtäkkiä mä taas kelpasin.. koko eron ajan alkoholi on näytellyt suurta osaa mieheni elämässä.. Minuun hän turvautuu kun on vaikeaa.. kuulemma ymmärrän häntä parhaiten.. Mutta todellisuudessa en ymmärrä alkuunkaan.. Sitten tuli kuvioihin nainen joka oli jo 2 vuotta sitten tunkemassa meidän väliin ja nyt hän jäi.. Mieheni käy tyydyttämässä halunsa minun tykönäni ja valehtelee tälle uudelle.. Se miksi sallin tämän on se että olen todella yksinäinen.. välillä yrtitän tosissani irtautua mutta sitten kauniit puheet saavat minun luovuttamaan.. Miksi on niin vaikeaa päästää irti??
Lyhyesti arvelen, että irtipäästäminen on niin vaikeaa koska:
erossa niin moni asia menee rikki. Parisuhde tietenkin. Äiti aina murehtii myös lasten suhdetta isään. Sitten on vielä ne kaikki tiedostamattomat haaveet ja toiveet, jotka jotenkin ohjautuu tuottamaan meille odotuksia ja haaveita siitä, mitä oikean parisuhteen pitäisi olla. Eli me särjemme todellisia ja tiedostamattomia asioita samalla kertaa. Siihen päälle kun sitten tulee vielä pelko yksinäisyydestä, huokaus. Tavallaan murehtii jo etukäteen tulevia murheita, entä jos tulee uusi suhde ja sekin on vaikea tai lapset ei tykkää tai muut tuomitsee. Huh, on siinä läpikäymistä. Kannattaa jutella muiden kanssa, huomaa että vaikeaa se on kaikilla. Asioita jakamalla löytyy pikkuhiljaa enempi halua keskittyä niihin hyviin asioihin, jotta voi jättää tuon omaa ihmisarvoa jäytävän kamppailun taakseen. Mieli vaan on semmoinen, että kaikki tuttu tuntuu turvalliselta, vaikka se ei meitä puutteineen palvelekaan. Muutoksen ja päätöksen tekeminen on vaikeaa yksinkin, saati sitten kun siinä on vielä lapsia mukana. Voimia teille, omat taisteluni ovat jo takanpäin.