Eron jälkeen takaisin yhteen
Lyhyesi tarinani,löytyy myös täältä pidempänä versiona. Mies jätti minut raskaana ollessani + meillä on myös toinen lapsi. Halusi jatkaa kuitenkin normaalia elämää kanssani. Toisen lapsen syntymän jälkeen sanoin et joko kunnon parisuhde tai eri osoitteet, tämä aukaisi keskusteluyhteyden ja päätimme jatkaa yhdessä. Meillä on läheisyyttä/seksiä päivittäin ja muutenkin menee hyvin. Pieniä kinoja on ollut, mutta ne ollaan käsitelty eri tavalla kuin aikaisemmassa suhteessa. Kännissä mies kutsuu rakkaaksi ja on sanonut että rakastaa. Selvinpäin sanonut kerran että sinäkin olet rakas, pusuhymiöitä käyttää viesteissä, mutta ei kuitenkaan aina vastaa esim. Mun ikävä-viesteihin(jos ollaan erossa oltu pitempi aika). Vaikka kaikki näyttää hyvältä ja tuntuu, silti epäilen miehen motiiveja olla tässä 😐 ja oon vainoharhainen, kuvittelen et hänellä on toinen jos hän ny sattuu jonkun muun kanssa viestittelmään kuin minun… mitä teen?!?
Tuli mieleen, että luottamuksesi suhteen jatkuvuuteen on rikottu ja luottamus palautuu hitaasti. Pystyttekö puhumaan tästä? Ehdotan avointa puhumista omista tunteista. Luottamus voinee korjautua ajan kanssa avoimella keskustelulla ja korjaavilla kokemuksilla. Se ottaa varmasti aikaa, eikä sitä luottamuksen tunnetta voi tahdonvoimalla tuoda takaisin. Tsemppiä!
Ollaan puhuttu ja olenkin sanonut että en oikein pysty vielä luottamaan. Mies näkee kuitenkin luottamuksen eritavalla; kun ei ole ollut kolmansia osapuolia yms. ni luottamuksen pitäisi olla kunnossa.. toivon, että ajan kanssa taas luotan,koska tämä tila on itselleni kauhea. Välillä tuntuu että sekoan ja olen vähän niin kuin jalkaoven välissä enkä uskalla antaa itsestäni tähän suhteeseen kaikkea..☹️
Hankala juttu... Minusta luottamus on rikottu. Ei toista voi vaan jättää ja sit palata takaisin ja olettaa, että kaikki jatkuu niinkuin ennenkin. Onhan toiselle annettu kokemus siitä, että voin muuttaa mieleni milloin tahansa. Se herättää syvää epäluottamusta. Ajatuksesi ja kokemuksesi ovat täysin ymmärrettäviä...
Näin minäkin ajattelen. Ja tuota mielen muuttamista pelkään eniten. No, ehkä ajan kanssa..