Hei! Olen vahvasti sitoutumiskammoinen nuori nainen. En ole pystynyt parisuhteeseen ennen nykyistä kumppaniani,jonka kanssa muutimme pari kk sitten yhteen. Olemme seurustelleet pari vuotta ja sitä ennen olimme hetken kavereita. Nyt miehelleni on kuitenkin viikon sisään tullut ajatuksia erosta,ihmettelin kuin hän ei halua enää tehdä kanssani asioita. Sanoi kaipaavansa itselleen elämistä ja ei näe itseään vielä perheen päänä. Mikä ei kyllä minulle ole ongelma sillä olen vasta 25-vuotias. Onko jotain mitä voin tehdä jotta saisin hänet onnelliseksi. En tiedä mitä pitäisi, ajatukset vain pyörivät päässä,enkä pääse niistä irti. Pelkään eroa niin paljon sillä olen antanut suhteelle niin paljon ja tunnen rakkautta miestä kohtaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen mietiskellyt onko muilla ollut samankaltaisia tuntemuksia että kaipaa sinkkuelämää ja kumppanin kanssa ei oikein tunnu hyvältä tehdä mitään,mutta ovat kuitenkin päässeet yli näistä tunteista? Kiitos
Parisuhde elää, joskus on etääntymisen vaiheita, joskus on taas tiiviimpää yhdessäoloa. Ne onnistuvat, jotka pystyvät löytämään näiden välille tasapainon. Muutto saman katon alle on iso muutos, kun omaa tilaa ei enää olekaan samalla tavalla kuin ennen. Ehkä voisit antaa kumppanillesi nyt tilaa tehdä omia asioita ja suunnata itseäsi sellaiseen suuntaan, joka tekee sinut iloiseksi. Väkipakolla ei kannata asioita yhdessä tehdä, jos ei siltä tunnu.
Itse olen huomannut, että ahdistus nousee usein isojen muutosten äärellä, mutta kun aikaa kuluu ja asiat alkavat löytää uomansa, niin olokin tasaantuu.
xTrikimees kirjoitti 26.3.2017 16:41
Parisuhde elää, joskus on etääntymisen vaiheita, joskus on taas tiiviimpää yhdessäoloa. Ne onnistuvat, jotka pystyvät löytämään näiden välille tasapainon. Muutto saman katon alle on iso muutos, kun omaa tilaa ei enää olekaan samalla tavalla kuin ennen. Ehkä voisit antaa kumppanillesi nyt tilaa tehdä omia asioita ja suunnata itseäsi sellaiseen suuntaan, joka tekee sinut iloiseksi. Väkipakolla ei kannata asioita yhdessä tehdä, jos ei siltä tunnu.
Itse olen huomannut, että ahdistus nousee usein isojen muutosten äärellä, mutta kun aikaa kuluu ja asiat alkavat löytää uomansa, niin olokin tasaantuu.
Kiitos paljon vastauksesta, auttoi oloa. Ahdistus nousee minullekkin,mutta haluan selvitä niistä yhdessä. Annan hänelle omaa aikaa ja aikaa miettiä haluaako hän enää yrittää. On vaan niin kamalan paha olla kun ei tiedä mitä toinen haluaa vaan pitää odottaa,miettiä ja spekuloida oma pää puhki