Nyt on muutama viikko kulunut eropäivästä. Alan huolestua tulevaisuudesta. Mulla lähtee kämmpä alta pian, ja uusi asunto pitäisi löytää nopeasti. Olen varmasti yksi vähiten haluttuja vuokralaisia, lemmikkien, työttömyyden ja tupakoinnin takia. Vaikka kuinka vakuutan etten polta missään, missä ei saisi, etteivät kissat tuhoa asuntoa ja että minulla on työttömyydestä huolimatta tasaiset tulot, en meinaa löytää asuntoa millään.
Joka kerta kun menen hoitamaan asioita kämpälle, alkaa ahdistaa. Miestä nähdessä iskee kamala ikävä ja alan miettimään ettei maailmassa ole ketään joka rakastaisi minua yhtä paljon perheeni lisäksi.
Elämä tuntuu toivottomalta.
tuntuu etten enää ole kokonainen. Minusta hävisi puolet hänen mukanaan, ja nyt olen vain varjo entisestä minästä. Identiteetti on hukassa. En enää tiedä kuka olen, kun en ole hänen tyttöystävä…
Kaipaan hänen minulle antamia lempinimiä, hänen itse keksimiä hölmöjä lauluja, hänen kosketuksen lämpöä.
Miksi en luota asioiden tästä parantuvan? 😑❓
Huomenna pitää taas käydä yhteisellä asunnolla pakkaamassa tavaroita ja jakamassa niitä puoliksi. En halua mennä sinne! En kestä tätä ikävää.
Vatsani alkoi taas oireilemaan, ehkä stressin takia ja välillä meinaa lentää jalat alta kun koskee niin pirusti. Vihaan nykyistä elämääni!!!!!!
Mitä yksinäisyys oikein on? Minulla on iso rakastava perhe, ja muutama hyvä ystävä. Silti tunnen olevani niin yksin. Onko yksinäisyys siis faktaan perustuva tunnetila, vai oman pään sisäinen vinksahdus? Ehkä molempia.
Kaikki stressi meinaa kaataa minut alleen. Niinhän se vain on, että eronsta johtuva stressi on yhtä kova, kuin läheisen ihmisen kuolemasta aiheutuva. Se on faktaa, mutta miten sen kanssa selviytyä?????😯🗯️
Nyt sitten mies katkaisi välit kokonaan. sinne meni "pysytään kavereina" unelmat. En olisi halunnut tässä käyvän näin. Minne Vien kissat hoitoon kun nykyisessä majapaikassani ollaan allergisia? Mies kun ei halua niitäkään nähdä kun muistuttavat minusta....😭
Puhelinnumeroni hän poisti puhelimestaan, kuvani heitti pois ja sanoi että kaikki tavarat mitkä vähänkin muistuttaa minusta, täytyy heittää menemään.......
En halua menettää sitä ihmistä kokonaan!! on jo tarpeeksi kamalaa ettemme voi seurustella, saati sitten tämä. Aluksi kun olimme molemmat sitä mieltä, että olisi mukavaa vielä kuitenkin ystävinä hengailla yhdessä. Miten te, joilla on aiempaa kokemusta, olette tehneet näiden asioiden suhteen eron jälkeen. Onko ystävinä pysyminen epärealistista huijausta? Tiedän että juuri nyt en voisi itsekkään pitää häneen tiivisti yhteyttä kun haava on vielä liian tuore, mutta ajattelin että ehkä joskus....😑❓
Ystävänä oleminen on todella vaikeaa ja se nostaa pintaan paljon erilaisia tunteita kuten rakkautta, katkeruutta, kateutta ja vihaa. Sanoisin että olisi helpompaa kummankin kannalta jos että ole ystäviä ainakaan puoleen vuoteen.
Tiedän että on vaikeaa päästää irti ja haluat kaveerata hänen kanssaan mutta olosi tuntuu vain pahemmalta jos hän on sinulle ihana ja sen jälkeen et saa häntä.
Mies lopetti ''ystävyyden'' kun hän ei halunnut tunteiden vaikuttavan elämäänsä. Anna hänelle aikaa niin olen varma että saat vielä hänestä joskus kaverin.
Kiitos. Ajattelinkin että kunnioitan kyllä hänen päätöstään ottaa etäisyyttä. On hyvä että hän tietää miten päästää irti. Ajattelin itsekin että ainakin aluksi on hyvä olla erillään.
Ongelmaksi muodostui nyt se, että mies ilmoitti, ettei halua pitää kissojakaan luonaan, vaikka olimme sopineet että hän hoitaa niitä kunnes keksin jonkin paikan.
Kaikki käytännön asiat on hänen puolelta sysätty minulle. MINUN kuuluu soittaa hänelle jos on asioita hoidettavana, MINUN kuuluu löytää kissoille väliaikaiskoti, hän yritti jopa saada minut hoitamaan oman ystävänsä puhelun vuokranantajalle, kun kaveri oli pyytänyt. Nyt kaikki on yhtäkkiä minun vastuulla. MIKÄ MIEHIÄ VAIVAA?!😠 Miksi minun tulee huolehtia yhteiset asiat kuntoon yksin? Heti kun jätkä sai kuulla, etten ota sitä takaisin, Kaikki asiat onkin minun vastuulla. Olimme jatkossa ystäviä tai emme, mikään ei muuta sitä faktaa että meillä on vielä yhteinen koti ja paljon yhteisiä asioita hoidettavana ennen kuin olemme taas omillamme. Ja osa vastuusta kuuluu edelleen hänelle. Halusi tai ei.
Hän sanoi minulle, että täytyy ajatella mikä on hänelle itselleen parasta, ja se on hyvä. Tottakai haluan että hän ajattelee, miten pääsisi tästä yli. Kuitenkin seuraava lause oli, että nyt hän voi juopotella ja rellestää niin paljon kuin huvittaa.. Sekö on sitten sitä Itselle parasta!? (Tyyppi on siis pahasti alkoholisoitunut, ja on ollut viime aikoina vähemmän baareissa)
Tunnen että minua pompotellaan edestakaisin. ensin mies sanoi että haluaa olla ystävä, lirkuttelee ja keksii yhteistä tekemistä, ja sitten heti sanotaan ettei halua olla misään tekemisissä. Olenko minä vain joku lelu jota voi komennella, ja jolle voi vain kertoa mitä MINUN kuuluu tehdä, välittämättä lainkaan siitä, ettei tämä ole minullekkaan helppoa! Mutta nyt kun hän ei halua puhua, niin kuinka saan hänet ymmärtämään etten osaa taikoa kaikkia asiota kerralla kuntoon?
Juopotteleva mies ei varmaankaan pysty ottamaan kunnolla vastuuta mistään, ei kissoista, ei kodista eikä Sinusta. Tiedän, että se tuntuu vaikealta, mutta nyt et voi muuta kuin keskittyä rakentamaan omaa elämääsi. Et ole vain jonkun tyttöystävä, vaan olet oma, itsenäinen persoona.
Pidä yllä etäisyyttä ja muista, että voit löytää myöhemmin luotettavamman ja vastuuntuntoisemman kumppanin. Eteenpäin päivä kerrallaan, viikon päästä on jo hieman helpompaa ja vuoden päästä voi olla aivan toisenlaista. Hoitaessasi käytännön asiat itse saat samalla otteen omasta elämästäsi.
Ensimmäinen joulu kun ei tarvitse tressata siitä, missä kunnossa mies on illalla. Ehkä tässä erossa oli jotain hyvääkin. Tuntuu oudolle, että ei ole takaraivossa paniikkia toisesta.
Sen sijaan, pieni paniikki siitä, kerkeänkö muuttaa ja siivota asunnon ennen tammikuuta.
Ei nimittäin ole mitään käsitystä, onko mies edes löytänyt asunnon, saati pakannut.
Minä löysi asunnon!!!🙂👍 Ja kissoille löytyi hoitopaikka. Ehkä asiat alkaa pikkuhiljaa järjestymään. Huono homma vaan, että kaikki asiat pitäisi keretä tekemään joulun välipäivinä.😟 Miten?
Nyt huomaan oman väsymyksen. Olen nyt nukkunut tänään 16 tuntia. ja vielä voisin jatkaa mainiosti unia. Vaikka kuinka on mukava joulu ollut niin väsyn tyhjästä. 😴
Ihmettelen, miten jaksan muuttaa ja hoitaa asiat kuntoon ennen tammikuuta.
Olen vain niin järjettömän väsynyt...
Hyvää joulua kaikille kaikesta huolimatta!