seurustelin kuusi vuotta minua paljon nuoremman miehen kanssa. alku oli loistavaa. minulla oli edellisestä liitosta kaksi lasta ja ikääkin minulla jo alkoi olemaan. noin vuosi sitten hän ilmoitti että ei ole nyt ihsn varma haluaako lapsia ja alkoi kohtelemaan minua kuin ilmaa.. erosimme kuukausi sitten ja nyt sattuu niin paljon että en tiedä miten päivistä selviän.. onko jollain muulla samoja kokemuksia ?
Hei 🙂
Tämän nettisivuston lisäksihän voit ottaa yhteyttä kriisikeskukseen ja käydä juttelemassa jos ahdistaa. Tai sitten kouluterveydenhoitajaan jos olet jossain koulussa. Nyt sinun olisi hyvä löytää ammatti-ihminen jolle saat ahdistuksesi purettua. Asioita ei ole hyvä pohtia yksin. Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoisia kesäpäiviä ☺️❤️
Hei ruusnnuppu.
Pystyn samaistumaan kertomaasi. 😞 Itse olen juuri eronnut ja mietin miten päästää irti ja jatkaa eteenpäin kun mielessä on entiset hyvät ajat ja mitään ei ole tehtävissä suhteen pelastamiseksi.
En osaa sano muuta kuin että toivon jaksamista arkeen ja että tiedät et ole yksin murheesi kanssa. 🙂👍
Moi vaan.. tiedän satavarmasti miltä sinusta tuntuu. Ero tuli noin kuukausi takaperin, hieman päälle. On/offiahan siitä oli noin pari viimeistä vuotta, mutta tuntuu etten minä pääse eteenpäin millään, olen jumissa ja haluan vain hautautua neljän seinän sisälle märehtimään. ☹️ Ex on mennyt vauhdilla eteenpäin, eikä enää vastaa viesteihin koskien yhteistä koiraamme (minun nimissä).
En jaksais haastaa riitaa, mutta en oikeen enää tiijä, miten pääsen tästä hommasta etenemään. Vielä heinäkuussa ex ite vaati ja halus, että puhuttas asiat selviksi ja palattas mahollisesti yhteen, mutta ääni kellossa muuttu samantien ku minä aloin näyttää asialle vihreää valoa. (Oltiin sitä ennen oltu vähempi tekemisissä noin 3 kk). Ja nyt olen ihan rikki.
En pysty kuvittelemaan, että hommaisin itelleni jonku hetken hoidon helpottaan tätä tuskaa - saati sitte jotaki laastarisuhdetta paikkaamaan tätä yksinäisyyttä.. - mutta kun ei pysy pää kasassa.. kaiken kruunaa se, että reisiluussa on rasitusmurtuma ja sen vuoks en saa reenata rakastamiani lajeja jääkiekkoa + juoksua nyt ollenkaan ennen ku kielto päättyy (25.10.). Useammin kuin kerran olen tarttunu pulloon.. ja sehän ei ole koskaan hyvä idea. ☹️
Tsemppiä aloittajalle, samassa veneessä olen ja ehkä vielä syvemmällä tällä hetkellä ku sinä. Onneks löysin tän palstan.. jospa sitä täälä sais kiskottua ittesä rantaan.
Hei samassa jamassa varmaan ollaan. Itse vielä saman katon alla ja tunteet ovat samat kuin koko suhteen ajan. Takaisin saan vain torjumista ja selitystä että löydät vielä paremmin eikä sinussa mitään vikaa ole. Ahdistus on rajua, itkua, puristusta rinnassa, vatta sekasi, korvissa humisee, vapinaa, ruoka ei maistu ja onhan noita. Terapiassa on käyty pari kertaa, ylihuomenna ois lääkäri käynti. Mutta tukea löytyy kunhan vain nyt pääsisin muuta tuen keskelle. Täytyy siinä samalla hyvästellä mahdollisesti lapsikin joksikin aikaa kun ei ole tietoa mihin he muuttavat.. Pelko on suuri kun olotilakin on synkkä ja pelottava. Mutta silti täytyy koittaa pyristellä eteenpän jo toivoa parasta. Kyllä me selviämme aikanaan, avunhuuto kajautettu jo sekin auttaa kantamaan.🙂👍
On se jännä, kuinka eron hetkellä tai eron jälkeen hyvät muistot ja lämpöiset hetket pulpahtavat mieleen. Mistä löytäisi sen aggression ja energian hypätä tämän vaiheen yli... Olisi paljon helpompaa selviytyä jos voisi olla vihainen ja puskea pää jäässä vaikka läpi harmaan kiven, mutta ei, niin ei....
Itsellä ero konkretisoituu lähipäivinä asunnon myyntiin laittamisella ja juuri nyt on lämpimimmät muistot päälimmäisenä, vaikka järki sanoo toista! Kaikeasta huolimatta, uskotaan o
aurinkoisempaan huomiseen ja emme ole murheinemme yksin ♡ voimia ♡
Niinpä, se järki ja tunne puhuu ainakin meikäläisellä ihan eri kieliä.. vaikka järki kuinka sanoo, ettei homma ollu sitä mitä sen ois pitäny olla; minä annoin selkeästi enemmän kuin mitä sain vastineeksi; tunne on sitä mieltä, että meän ois pitäny olla loppuelämämme yhessä. 😞 Pahimmasta tuskasta olen onneks yli päässy, toivottavasti. Varmaan tässä vielä tunteet aaltoilee laidasta laitaan, mutta kun kehittää ittelleen tekemistä ja opettellee uuelleen rakastaan itteään, sitä joku aamu herää paljon vahvempana.
Näin ainakin toivon.
En aikaisemmin itsekään ole kokenut eroahdistusta näin vahvana. Aikaisemmissa eroissa löysin juuri sen agression kun en tehnyt mitään väärin. Minun kilttiä luonnetta vain käytettiin hyväksi. Nyky tilanne eri kun uuvutin itseni tekemällä asioita mitä ei olisi tarvinut. Turhaa stressiä ja siihen romahti. Nyt kadun syvästi ja kärsin pahasta ahdistuksesta, terapia aloitettu jotta löydän itseni.. Vaimolta tullut tuki että löydä itsesi toivut kyllä ja vahvistut. Sitä odottellessa ja toivoessa tämä syksy lähtee etene.