En tiedä pitäisikö erota. Yhdessäoloa kuusi vuotta takana. Viimeinen vuosi on mennyt todella huonosti.
En tunne minkäänlaista vetoa puolisooni.
Hänen kosketus ahdistaa.
Hänen tekemisensä/sanomisensa ärsyttää.
Hän on ehkä liian heikko minulle.
Meillä on yhteinen ihana koti.
Meillä on joskus mennyt hyvin.
Minulla on täysin omat kaverit ja harrastukset joissa vietän entistä enemmän aikaa.
Olen ollut jo koko vuoden todella ahdistunut tilanteesta.
Päätimme erota viikonloppuna. Mieheni osasi kuulemma tätä odottaa mutta oli täysin pois tolaltaan, itki ja itki vain. Yritti koko ajan halata ja purkaa omaa pahaa oloa. Minun pitää pysyä vahvana vaikka tekee mieli itkeä.
Eilen juttelimme pitkän pätkän ja mietimme tulevaisuutta. Mies heti paremmalla tuulella.
En tiedä mitä tehdä. Välitän hänestä mutta tuntuu niinkin kliseiseltä että olemme kasvaneet erilleen.
Jos kenelläkään herää ajatuksia, mielipiteitä tai mitä tahansa – olisin kiitollinen kirjoituksista. Ahdistaa niin pirusti. En halua satuttaa.
Erosimme mieheni kanssa neljän yhteisen vuoden jälkeen, jaoimme tavaramme ja pakkasimme yhteisen elämämme laatikoihin.
Minä muutin pois, ajattelimme kaiken olevan lopullista.
Tunsin pitkälti samoin kuin sinä. Suhteemme oli tullut mielestäni päätökseen, enkä enää oikein tiennyt mitä miestäni kohtaan tunsin. Olin vain kauhean ahdistunut.
Tosin meillä oli niin että mies kävi kavereiden kanssa ulkona ja harrastuksissa, minä olin yksin kotona ja odotin.
Päätin antaa hänelle enemmän aikaa, en jaksanut enää olla se kotona kököttävä tyttöystävä.
Asuimme kolme kuukautta erillään, elimme omia elämiämme.
Mutta sitten tuli käännös. Mieheni palasi luokseni, kertoi että haluaa vielä jatkaa.
Oli päättänyt kasvaa aikuiseksi, tehdä erilaisia valintoja kuin aiemmin.
Annoin meille toisen mahdollisuuden, ja nyt olemme jo naimisissa.
En koe meidän tehneen virheitä, välimatka toisiimme toi meitä lähemmäs toisiamme. Ymmärräthän?
Voimia sinulle tehdä päätöksiä ja pysyä niissä.
Eroaminen ei ole helppoa.
Kiitos kirjoituksesta!
Meillä asiat taitaa juuri mennä toisin päin. Minä menen ja harrastan. Minulla on harrastus joka on elintärkeä minulle ja joka varmasti seuraa minua loppuelämäni. Tämä harrastus vie myös paljon aikaa. Yksi asia varmaan mikä minua painaa (tai on vienyt tilanteen tälle tasolle) on se ettei miehelläni ole mitään harrastuksia/menoja.
Olisin niin onnellinen jos meille kävisi samoin kuin teille.
Olisikohan välimatka vastaus ongelmiin. Pelkään vaan että annan toiselle turhaa toivoa jos sitten kuitenkin päätän että ero on oikea ratkaisu...