Hei,

Kaipaisin vertaistykea toisilta samassa tilanteessa olevilta, kokemuksia ja keinoja selvitä.

Olemme eroamassa ulkomaalaisen miehen kanssa ja meillä yhteinen nelivuotias lapsi. Mies palaa Suomesta takaisin kotimaahansa, jonne on parinkymmenen tunnin lentomatka.

Hän on asunut luonamme reilun vuoden, sitä ennen minä reissasin lapsen kanssa kahden maan väliä. Nyt lapsi on täysin tottunut isänsä läsnäoloon ja rakastaa tätä aivan estoitta.

Miehen kanssa meillä on ollut ongelmia jo alusta alkaen ja suhde on ollut karilla useasti, monista syistä. Ero ei ole itselle yllätys, vaan pikemminkin helpotus. Ongelma on, että kärsijänä tulee olemaan nyt lapsi, joka ei voi tavata isäänsä enää montaakaan kertaa vuodessa välimatkan vuoksi. Perinteinen yhteishuoltajuus ei siis onnistu tässä tapauksessa.

Kaiken kukkuraksi lapsi joutuu vaihtamaan syksyllä päiväkotia meistä riippumattomista syistä. Lisänä on myös se, että työskentelen itse toisella paikkakunnalla, työpäivät ovat todella pitkiä. Kun jään yksin lapsen kanssa, ei todennäköisesti ole varaa tehdä osa-aikaista. Vielä kuin huipennuksena tähän elämäntilanteeseen huonokuntoinen äitini, lapsen rakas isoäiti, sairastui pari kuukautta sitten syöpään.

Kovalevy tuntuu olevan nyt aika täynnä. Suurin huoli on kuitenkin lapsesta. Miten saan luotsattua hänet selväjärkisenä läpi kaikkoen näiden muutosten, väsyttämättä itseäni?

Miehen kanssa tuskin palaamme yhteen. Olemme soutaneet ja huovanneet kymmenen vuotta vaikeassa kahden aivan erilaisen ihmisen suhteessa, se riittää yhteen ihmiselämään. Lapsi on minulle kaikista tärkein. Hänen takiaan voisin vielä ehkä yrittää, mutta mies on päätöksensä tehnyt. Ja on kyllä oikeassa, meillä menee huonosti vuodesta toiseen, ei ole reilua lapsellekaan olla osana riitoja.

Miten tästä eteenpäin? Onko kukaan ollut edes samantapaisessa tilanteessa, että lapsi ei olisi eron jälkeen juuri nähnyt isäänsä? Miten lapsi on reagoinut? Mikä on auttanut?

Mielelläni kirjoittaisin jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa yksityisestikin. Voimia kaikille vaikeassa perhetilanteessa oleville!