Moi, sinulla on oikeus omiin tunteisiisi, kaikenlaisiin. Olet toki myös vastuussa siitä, mitä tunteidesi vallassa teet (esim viha), mutta sinulla on oikeus tunteisiisi.

Pettäjä on aivan eri vaiheessa tilanteessanne. Hän ei välttämättä edes tiedä millaisissa syövereissä pyörit, jos niitä ei tule puhuttua tai kirjoitettua auki tai selitettyä hänelle. Jos et voi tulla näkyväksi hänelle tunteittesi osalta, niin onhan siinä pattitilanne toki.

Mikähän tota tilannetta vois auttaa? Hän varmaan kokee syyllisyyttä ja on yrittänyt ilmeisesti hyvittää, mutta miten sitä hyvittää pettämistä? Ei mitenkään. Sen voi toki puhua auki ja käydä läpi ja sieltä voi sitten paljastua se helmi, timantti, kultakimpale teidän suhteestanne, mutta sen kaivamiseen tarvitaan molempia.

Ehkä voisit auttaa häntä alkamaan puhua jollain minä- viestillä. Sellaisella joka ei hyökkää vaan kertoo sinun tunteestasi, sinun tilanteestasi, hukassa olemisesta ja jos haluat motivoida häntä, korostat myös sitä, että haluat jatkaa suhdetta hänen kanssaan, jos siis haluat.

Jos et tiiedä, niin sekin on hyvä sanoa ääneen ja ehkä omissa oloissaan hetki selvitellä kummankin tilannettaan.

Fisherillä on muistaakseni kirja suhteen jälleenrakentamiseen. Minulla ei sitä ole, mutta luin siitä ohimennen jostain. Ehkä Kiianmaa on kääntänyt sen suomeksi tai toimittanut vastaavanlaisen. Niin, osta miehelle tai lainaa kirjastosta "Parisuhteen huoltokirja miehelle", se on miehen näkökulmasta kirjoitettu, vähän kuten automerkkien huoltokirja, pientä pilikettä silimäkulmassa ja vakavaa oikeaa asiaa. ?
🙂👍

Hei
Meillä on erovaihe meneillään samasta syystä. Eihän tämäkään herkkua ole.
En päässyt yli vuosi sitten tapahtuneesta pettämisestä. Asia kummitteli ja kummittelee
vieläkin mielessä ja yhtään ei auta että kuulee jotain juttuja muualtakin. Eli vaimolla ollut
kait vielä muutakin kun mistä on kärähtänyt. Ihan kun en tuntisi koko naista. Vuosia mennyt
hukkaan valehtelevan naisen kanssa joka on ollut kait tyytymätön muttei ole sitä voinut minulle
kyllin selvästi sanoa. Itse luulin että kaikki ok. Nyt hän sanoo ettei halua olla kanssani missään
tekemisisissä koska olen häntä vuoden kiusannut tenttaamisillani. Hänen mitta on minua täynnä.
Jos lupaisin unohtaa kaiken ja aloitettaisiin puhtaalta pöydältä niin hän olisi valmis jatkamaan.
Minä en siihen enää pysty. Kerran olen jo niin tehnyt ja sitten oli muutama vuosi väliä ja uusi juttu.
Ero tuntuu oikealta ja sekin että minulla on alkamassa ihan uusi onnellinen elämä. Yksikseni en aio jäädä ja baareissa en viihdy mutta eiköhän tässä uuden uskollisen ihanan ja hellän naisen jostain vielä löydä.
Lapset kannustaneet että unohda äiti ja katse tulevaisuuteen ja vaikka lavatansseihin. No en halua laastarisuhdetta. Joten parempi kipuilla paha ensin pois ja sitten vasta iskeä silmää🙂🌻

Hei 🌻🙂🌻
Sehän se juuri on, Miekkonen, kun ei voi luottaa. Meillä valehdeltiin nyt puhelimesta ja kysellessäni siitä sain vihat niskoilleni.
Ymmärrän täysin tilanteesi, jos vielä olet kuullut muualtakin juttuja vaimostasi.
Kovasti voimia Sinulle 🌻🙂🌻

Moi.

Ero on täälläkin menossa. Vaimoni löysi netistä uuden ihastuksen noin 4 kk sitten ja meni liian pitkälle sen kanssa. Ei siis vanha suhde ja sen korjaaminen houkutellut. Asiat ovat edenneet niin, että rouvalla on vuokra-asunto ja tänään kiikutin eropaperit käräjään. Pelkään miten meidän 4v. lapsen kanssa käy. Alkaako hän oireilla jossain vaiheessa.

Olen itse saanut tuosta Fisherin Jälleenrakennus kirjasta paljonkin apua. Kirja on suomeksi ja sisältää hyviä tehtäviä joilla pystyy hahmottamaan omaa tilannetta ja ajatusmaailmaa. Kannattaa ainakin yrittää lainata kirja jostain. Kannattaa hakea myös apua, jos keskustelu ei aukea omin voimin. Meillä käytiin muutamia kertoja perheneuvolassa, mutta toisella ei ollut halua lähteä korjaamaan mitään.

Oma neuvo on, ettei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Puhukaa jos se on mahdollista. Tietty kannattaa sopia jokin aika jollloin puhutte. Voi meinaan olla muuten molemmin puolin puuduttavaa, jos asia ei etene mihinkään. Tietty loputtomasti ei kannata yrittää, mutta periksikään ei liian helpolla kannata antaa.

Jaksamista sinne

Itsekkin olen aikoinaan eronnut ex-vaimon löytäessä netistä "elämänsä rakkauden", joka ei sitä sit ollutkaan, mutta ero tuli. Itseni piti elämässä mukana tukihenkilöt jotka kannattaa valita tarkkaan. Toisille olette vain viihdearvoa. Muistakaa silti tämä, aikaa kuluu vuosiakin ja asiat menevät uudestaan uusille raiteille. Kaikesta selvitään, tärkeintä olette te itse ja teidän lapset. -Aikuistenoikeasti se ex- ei ole enää tärkeä! -jaksakaa ja menkää rutiineilla eteenpäin, huolehtikaa lapsistanne. Nekin kasvavat ja alkavat kysyä teiltä sellaisia mitä ovat aina halunneet kysyä. Kaikki selviää aikanaan!!! kokemusta on!🙂👍

Moi!

Itse elän myös hankalassa tilanteessa. Pettäminen tuli julki kaksi viikkoa sitten kun klamydia testi oli positiivinen ja 6,5 vuoteen en ole ollut muiden kanssa. Pettäminen oli tapahtunut humalassa, viime syyskuussa. Kerran, näin nyt väittävät. Mahtaako luottamus koskaan palata...

Tiedän sen tunteen, ahdistuneisuus ja paha olo. Ja kun toinen osapuoli suuttuu epäilyistä ja kun en itsekkään tiedä omia tunteitani häntä kohtaan.

Vaikeaa!

Sinulla on oikeus kaikenlaisiin, kaikkiin tunteisiisi. Uskalla ilmaista niitä ja tulla näkyväksi, niin saatat nähdä ihmeen itsessäsi pikkuhiljaa. Rakastaa itseään sen verran että sallii itselleen tunteet, kun tulee loukatuksi.
🙂👍

Edelleen saman katon alla. Kun otan erilleen muuton puheeksi, niin mies suuttuu ja heittäytyy puhumattomaksi. Yhdessä olemme paljon ja periaatteessa meillä menee hyvin. Miehen mielestä paremmin kuin vuosiin. Jos vain voisin pettämisen unohtaa. Vaan en voi.

Olen miettinyt syitä pettämiseen. Käsittääkseni miehellä tuli henkilökohtainen kriisi, jota hän ei pystynyt käsittelemään. Rankka lapsuus, josta hän ei ole halunnut minulle puhua. Saman kohtalon kokeneen naisen kanssa löytyi varmaan "paljon yhteistä". Ajan mittaa suhde muuttui seksisuhteeksi. Mies hullaantui täysin. Menetti omien sanojensa mukaansa järjen.

Mieheni on katuvainen ja haluaa jatkaa ja siksi eroaminen onkin niin vaikeaa. JOs olisi vihaa, niin ehkä siitä saisi voimaa erota. Helppoa ratkaisua ei ole.

Hei 🌻🙂🌻
Samoin täällä ASM: pettämistä lukuunottamatta menee periaatteessa hyvin. Mies todella katuvainen ollut mutta minä en pysty unohtamaan tapahtunutta.
Onko teillä kulunut miten pitkä aika tapahtuneesta?
Monet ovat menneet yhdessä terapiaan ja ehkä sen kautta saaneet apua. Meillä mies ei vaan lähde sellaiseen.
Päivä kerrallaan eletään ja usein häivähtää muistona tuo ikävä tapahtuma.
Eroaminen olisi tosiaan helpompaa, jos toinen olisi ilkeä tms.
Keskusteleminen ei ole mieheni vahvin osa- alue mutta periaatteessa olemme käyneet tapahtumat läpi.
Sitä, miksi näin kävi ei pysty mies sanomaan. Omien sanojensa mukaan oli tuolloin heikoilla burn outissaan ja sopiva ymmärtäjä, tuttavamme tuli kuvioon mukaan.
Minulle hän ei pystynyt asioitaan puhumaan, koska fyysisen, vaikean sairauden toipumisvaiheessa olin tuolloin.
Nyt on luvannut kertoa heti, jos jotain vastaavaa tulee.
Luottamuksen uudelleen rakentamiseen menee aikaa.

Mies ilmoitti eroaikomuksistaan syyskuun lopussa. Ensin en tuntenut mitään. Parin päivän päästä oli pakko käydä lääkärissä. Sain kaksi diapamia ja kaksi nukahtamislääkettä. Lääkäri sanoi, että näistä täytyy vaan selvitä. Viikon kuluttua menin uudelleen eri lääkärille ja sain lääkettä ahdistukseen. Syksy meni sumussa. Joulu yllättävän hyvin. Kävin ennen joulua katsomassa vuokra-asuntoa yhdessä mieheni kanssa. Olin hyvin varma, että eroan. Mies meni aivan tolaltaa ja kysyi "pystytkö sinä minut jättämään, minä en voinut sinua jättää". Teki mieleni kysyä (miksiköhän en kysynyt), että pystyit kuitenkin pettämään ja valehtelmaan. Aluksi hän syytteli minua ja selkeästi on kerännyt minua kohtaa vihaa. Näin teko oli hänen mielestään hyväksyttävä. Korostan vielä, että mieheni on aina arvostellut muita ja antanut käsityksen, että hänellä on korkea moraali. Hän on pettynyt itseeensä. Häpeä on valtava. Hän ei enää olekaan se erikoislaatuinen ihminen. Hän on apsolutisti. Pitää senkin takia itseään muita parempana. Itse käytän alkoholia silloin tällöin.

Viime kesänä miehelle tuli yllättäviä menoja. Kesälomalla emme tehneet juuri mitää yhdessä. Merkit olivat selvät, mutta mieleni ei vaan pystynyt asiaa myöntämään. En kysellyt.

Syyskuussa se sitten tosiaan tapahtui. Oli ollut yön naisen luona ja seuraavana päivänä tuli kotiin ja kertoi, että haluaa erota. Hän lähti tuon jälkeen pois. Seuraavana päivänä tuli katumus ja halusi palata kotiin. Puhuimme asioista ja olin valmis yrittämään uudelleen. Suhde ei loppunutkaan siihen vaan nainen aloi siis kiristämään. Laitoin jossain vaiheessa ehdon, että hän tai minä. Jotenkin jopa toivoin, että hän olisi valinnut toisen naisen. Näin ero olisi ollut helpomaa. Miksi minun täytyy tehdä se ratkaisu. Päättää talon myymisestä jne. Mies ei ole kovin aloitteinen.

Aluksi oli todella ahdistavaa koska en tiennyt, missä hän milloinkin oli. Kamalat ajatukset olivat päässä. Painajaisia näin usein. Yöllä saatoin herätä aivan hikisenä ja ahdistuneena. Nyt on noin kuukauden verrran mennyt hyvin. On pitkiä aikoja (tunteja) etten ajattele asiaa. Välillä on sellainen fiilis, että aivan sama. Tehköön, mitä lystää. Olemme paljon yhdessä. Seksi sujuu. Sen suhteen ei mielestäni koskaan ole ollut ongelmia😉. Minusta todella tuntuu siltä, että helpompaa olisi yksin. Voisin keskittyä niihin asioihin, mitkä minua kiinnostavat. Ystäviä minulla on paljon. Välit lapsiin ovat hyvät. Kun vaan saisi nämä käytännön asiat hoidettua.

Hei,

ASM, etkö voi edelleen kysyä mieltäsi askarruttavista asioista? Kipeät selvittämättömät asiat jäävät kalvamaan mieltä, kyllä ne kannattaa käydä läpi, vaikka se ei miellyttävää olekaan. Pahan makuinen lääke mutta yleensä auttaa, enkä keksi muutakaan lääkettä kuin puhuminen.

Mariella, ei kait tapahtunutta voi unohtaa. Pitäisi voida käsitellä asia kuitenkin sellaiselle mallille, että sitä voi muistella suhteellisen rauhallisesti tuntematta tuskaa.

Kaikkea hyvää toivottaen.

Paljon on keskusteltu. Viimeksi eilen tuli hirvittävä viha. Sanoin miehelleni, että melkein kaiken voisin antaa anteeksi vaan en sitä, että hän on tuonut sen huoran kotiimme. Kävin terapiassa kaksi kertaa. Toisella kertaa tuli hirvittävä ahdistus ja olo paheni. Lopetin sen koska mieheni ei halunnut osallistua. Hänen mielestään voimme selvittää ja puhua kahden kesken ei ulkopuolisen läsnäollessa. Onkin puhuttu, mutta aluksi oli tarve käydä asiaa läpi mahdollisimman paljon ja ulkopuolisen kanssa. Vaikka aikaa on kulunut vasta kuusi kuukautta, niin huomaan, että pystyn ajattelemaan asiaa selkeämmin. Enää en tunne jatkuvaa ahdistusta ja pahaa oloa. Minulla on tunne, että saattaisimme tästä selvitä ja voisimme rakentaa jopa paremman elämän, mitä se oli ennen tapahtunutta.

Pitää vain tehdä itselleni selväksi, haluanko antaa toiselle anteeksi. Antaa ajan kulua. Ehkä vastaus aikanaan löytyy🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Eilen tapahtui yllätys: mies alkoi oma- aloitteisesti kertomaan ongelmistaan läheisyyden ja intiimin kanssakäymisen suhteen.
Sanoi, ettei ole enää entinen, oma itsensä.
Epäili sitäkin, että hän on ehkä masentunut...
Tuo kaikki yllätti minut.
Ketään toista hänellä ei ole.
Oireet alkaneet alkuvuodesta ja eivät hänen mielestään liity meidän parisuhteeseemme.
Mietinkin nyt, miten minun olisi järkevintä toimia?
Mieshän asetti aikoinaan takarajaksi joulun: sen jälkeen en ole puhunut pettämisestään mitään. Ja nyt hän alkaa oireilemaan kuitenkin?

Ehkä sinunkin kannattaa antaa ajan kulua ja olla miehesi tukena, jos teilla muuten menee hyvin.

Kun meillä asia oli pinnalla ja otin ahdistukseni puheeksi, niin lopulta se kääntyi niin, että mies ahdistui ja minä aloin tukea häntä. Hän on sanonutkin, että mistä olen saanut voimaa tukea häntä. Ehkä se on sitä rakkautta🙂. Varmaan osa syy, miksi en ole jo muuttanut pois kotoa, on sääli toista kohtaan. Pitkä (32 v.) yhteinen elämä. Olen aina ollut sitä mieltä, että se on kerrasta poikki, mutta eipä se niin helppoa olekaan. 😑❓

Hei,

Useamman kerran olen miettinyt tuota terapiavastaisuutta. Jossain määrin sen ymmärrän mutta en sitten kuitenkaan kunnolla. En varsinkaan ymmärrä miksi sitä pidetään niin kovin pahana. Suurimpana syynä taitaa olla häpeä omasta toiminnasta. Häpeallistä tekoa ei haluta kohdata edes terapeutin edessä, vaikka terapeutti pyrkii auttamaan molempia aivan yhtälailla. Olisi kyllä kohtuullista, että pettäjä tulisi sen verran vastaan, että lähtee yhdessä pettämänsä puolison kanssa terapiaan mikäli petetty näkee sen tarpeellisena.

Terapia voi tulla aluksi pettymyksenä lähinnä petetylle kun ei käydäkään heti käsiksi pettämiseen, vaan käsitellään parisuhteen toimivuutta laajemmin. Meillä terapeutti on pitänyt huolen, että molempien näkökannat tulevat esiin ja mikäli oikeat sanat eivät tunnu löytyvän, terapeutti on hyvin ymmärtänyt mistä on kyse. Lähestyminen on ymmärtävää ja hyviä ratkaisuja etsivää. Asiat eivät ratkea kerralla mutta en myöskään näe miten terapiasta voisi olla haittaa.

Jos meidän petettyjen iso kysymys on miten käsitellä vihaa ja petetyksi tulemisen tunnetta, taitaa monelle pettäjälle iso kysymys olla miten käsitellä häpeää. Nämä ovat varmasti tuttuja asioita terapeutille.

Mariella, jostain kumman syystä kuvittelen, että pystyn näkemään miehesi tilannetta. Tulee esimerkiksi mieleen miehesi lapsuudesta, että kuka häntä on lohduttanut ja onko hyväksyntä tullut lähinnä sitä kautta kuinka hyvin hän on suoriutunut.

Toivotan kaikille hyvää viikonloppua.