Ero kuuden vuoden jälkeen
Avaanpa omaa tilannetta. Eli törmäsin netissä kuusi vuotta sitten naiseen joka oli raskaana. Juttu luisti päätimme tavata kahvien merkeissä. Siitä se sitte lähti aivan mahtava rakkaustarina. Eka vuosina emme paljon riidelleet, arkihan tosin väsytti ja muuttelu. Velkoja molemmilla joten pientä kikkailua kaiken kanssa. Homma sitten meni vauhdilla eteenpäin tein aikasempien suhteiden pohjalta itsestä perua kotihiiren ja teki töitä pyydettäessä ja ilman pyytämistä. Aloin ilmeisesti rakenna jotain unelmaa. Kunnes heräsin todellisuuteen pari viikkoa sitten ja romahdin. Siitä seurasi se että vaimo kertoi ettei jaksa tukea kuin alkuun. Nyt olemme sitten olleet saman katon alla, kämppä vahvasti haussa ja opinnot kesken. Tuskallista. Nyt sitten alkaa olo tila olla erittäin vakava. Pari terapia käyntiä takana, vaimo oli 4 päivää reissussa. Alkanut nyt sitte herätä mieleen pelkoa tästä reissusta, koska sen jälkeen hän on kaukainen. Kuin minä olisin vain taakka, kärsin. Nyt pistäny vauhtia että pääsen pois ennen kuin itsemurha ajatukset menee liian pitkälle. Tukea löytyy vaan ei vain helpota. Täytyy päästä karkuun, vaimon suhteen olen luovuttanut kun totesi että vaikka toivun tuskin palaamme yhteen vaikka viime viikolla oli vielä eri ääni kellossa. Nyt vain suurin huoli lapsesta jonka kasvatti isä olen ollut että hänet viedään toiseen päähän suomea.. Ja kun on tunne että siellä odottaa toisella valmis alku kun näyttää vähemmän asunnonhaku kiinnostavan. Elämä ei tosiaan helppoa ole, kolmannen kerran jätetty kuin nallikalliolle. Aina samat syyt että olet hyvä mies eikä sinussa vika ole, koitapa sitten ottaa positiivisena tämä.. Ei paljon lohuta. Romaanihan siitä sitte synty mobiilisti lopulta ilman kappalejakoa.. Mutta onpahan päällimmäiset asiat kerrottu.
Otan osaa..! Paha olo velloo yli tääläki ja alko surettaa sun kirjoitukses jälkeen vielä enemmän. Tuttuja juttuja.. liian tuttuja. Ikivanhoja kliseitä, että "aika helpottaa", mutta niin se piru vie vain tekee. Ja ittelle autto, kun sai purkaa tuntoja tänne. En tiä miks nimenomaan tämä foorumi autto, mutta heti, kun olin toiseen ketjuun, minne sinäki olit kommentoinu, kirjottanu fiiliksistäni ja tilanteestani, se jo jeesas.
Toivottavasti jeesaa suakin. Erot on niin pyllystä ja poikittain kuin vain voi olla. Koita jaksaa. Ja jätä kaikki itsetuhoajatukset selkäs taakse. Me selvitään. 🙂👍
phoenix kirjoitti 2.10.2013 2:58
Otan osaa..! Paha olo velloo yli tääläki ja alko surettaa sun kirjoitukses jälkeen vielä enemmän. Tuttuja juttuja.. liian tuttuja. Ikivanhoja kliseitä, että "aika helpottaa", mutta niin se piru vie vain tekee. Ja ittelle autto, kun sai purkaa tuntoja tänne. En tiä miks nimenomaan tämä foorumi autto, mutta heti, kun olin toiseen ketjuun, minne sinäki olit kommentoinu, kirjottanu fiiliksistäni ja tilanteestani, se jo jeesas.
Toivottavasti jeesaa suakin. Erot on niin pyllystä ja poikittain kuin vain voi olla. Koita jaksaa. Ja jätä kaikki itsetuhoajatukset selkäs taakse. Me selvitään. 🙂👍
Eilen jokseenkin helpotti, juttelimme lähekkäin niitä näitä eikä pahaa tehny. Osa syy on varmasti että löysin tämän palstan ja tajusin että en ole yksin tässä ongelmassa ja sen että hänellä on myös tunteet minua kohtaan joten koitan uskoa ettei ole suunnitelmaa toisen miehen kanssa. Turhaa mustasukkaisuutta tässä vaiheessa mutta mieluummin ero ilman kolmatta pyörää, sen kokenu kerran ja jos se tässä tilanteessa mukana olisi nii tiukempaa tekisi. Valoa kait on tuonut sekin että alkanut asunnoista jo kuulua. Jos sitä mahdollisiman pian pääsisi pois. Ei sekään mukavalta tunnu mutta varmasti sitten helpottaa kun on uudessa kodissa jossa ei ole muistoja menneestä, toki tavarat. Mutta se on uusi alku, ja seuraa saan kun pyydän vain. Tässä vähän hankala kun kahdestaan on kun tyttö päivät eskarissa. Tänään pitäisi sitten tytölle kertoa.. Eilen nousi jo tunteet pintaan ku peittelin. Tajusi vain ettei ole peittelemässä kovin usein. Vaatii kyllä kaiken avun ja kovan luonteen että selviää mutta selviäminen on se tarkoitus.
Alkaapa olla taas vaikeaa. Viime viikolla oli niin rajut ahdistuskohtaukset että otin lopulta yhteyttä lääkäriin. Saikkua tuli ja aika mielenterveyslääkärille kyselyn kera joka ei kovin positiivinen ollut. Mutta sen jälkeen pari päivää meni ihan ok soittelin kaverien kans ja tietokoneen kautta yhteyksiä kotikonnuille ja asunto asiat eteni. Saman katon alla meni hyvin olosuhteisiin nähden ja keskustelut muutosta eteni. Kunnes sitte vkl toinen osapuoli kävi ulkona juhlimassa ja takas tullessa oli aika surkeana ja sekasi. Kyseli että olenko kuullu mitään, onko kukaan soittanu jne. Tässä vaiheessa alkoi jo herää kysymys että mitä ihmettä ja pulssi nousi rajusti, iski pelkotilat päälle.. Sanoin sitte että en voi tässä tilassa nukkua että kerro nyt jos aiot kertoa. Ja totuus sattui, tiedän että hän on pitänyt yhteyttä jo jonkun aikaa exään ja tukenut häntä eräässä asiassa. Mutta nyt tämä exä on ollut tukena melkein ainoana taas hänelle. Paljon viestittelyä ja puheluita.. Oli vain nyt kärähtäny parille tutulle reissullansa puhelusta. Joten kertoi sitten että oli evä saonut suoraan että haluaa hänet takasi ja on hieman hämillään. Ei vielä ollut päättänyt mitään vaan selkeästi näytti ja kuulosti että vahvasti miettinyt itsekin asiaa. Nyt taas on melkoisen sekava fiilis asiasta, paha olla pitkän suhteen jälkeen kun vielä eroprosessin aikana jo apahtuu tuollainen.. Varoitinki häntä vaikka enhän voi asialleitään että mieti tarkkaan. Oma mielipide ainakin että tämä exä kyllä käytti hänen heikon tilansa hyväksi. Jotenki vain sellainen olo että kylmästi väitetään toiseen ja samalla lapsi viedään toiselle puolelle suomea. Ja kun olen vain kasvatti-isä niin turha pyristellä vaikka onkin lupa nähdä lasta, vielä.. Huhuh jäi varmaan vieläkin jotain hampaan koloon mutta ei se auta ku koittaa nukkua vainvielä ☹️
Tilanteen päivitystä, taas ollut paremmat ajat. Levottomuutta ilmassa, kämppä vieläkin hakusessa. ei ole enään niin hankalat päivät eikä ole onneks paniikki näkyny. Katkeruus ja pelko tulevasta ovat ainoat tunteet. Nyt saikulla ollaan kuukausi eteenpäin, on lääkitystä mielentilaan vaikuttava unilääke sekä rauhottavia pahan hetken varalle. Ainakin tuntui että tuli nukuttua yöllä. Terapiaa on jatkettu.. Mustasukkasuus vaivaa vaikka ei pitäisi, välistä sen unohdan mutta on vaikeaa kun toinen on reissussa vkl. Ei pitäisi asiaa miettiä mutta se vain kumpuaa välillä esille. Lähteä itelläin reissuun vaikka sekin pelottaa mutta pakko se on, en selviä kotosallakaan.. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo mutta parempaan päin tässä mennään.
Toivottavasti janit sulla on yhtään parempi fiilis tänään. En osaa oikein lohduttavia sanojakaan sanoa, kun on oma ero vielä pahasti kesken (plus että viime sunnuntaina ex kävi ja eksyimme samaan sänkyyn). Tai ei eksytty, se oli tarkotuskin. Luulin kans, että homma ois ohi ja toi "piste iin päälle", niin se ensin tuntuikin, mutta ei enää tänään. Kaipaan ihan pirusti. Säälittäväähän se on kun toinen porskuttaa menemään puhumatta mulle sanaakaan.
Haluttas ottaa yhteyttä mutten kehtaa.
Hyvä että menet reissuun. Neljän seinän sisällä ainaki ittellä ajatukset kiertävät samaa rataa ja pää meinaa haljeta. Onneks loma on kohta ohi ja pääsen töihin miettiin muiden murheita..
Kiitos kumminkin tukea tarvii ite kukanenki välissä. 3 päivän reissu oli aivan mahtava oli tuttuja, saunaa, musiikkia ja uusia kavereita. Huomenissa sitten selviää mikä on toisen puoliskon tilanne tulleesaan exänsä luota.. Kyllä meilläkin on vällyjen välissä ollut kuhinaa. Tulevaisuuteen on kerätty hyvä lista tapahtumia sekä harrastuksia jotta saisi elämään uutta kipinää. Hyvää jatkoa sinullekkin ja koitahan siekin pärjätä.
Hyvä juttu että reissusta oli apua! 🙂 Semmosia sitä tartteeki piristykseksi! 🙂 Itte olen tässä vahingossa ajautunut tapailemaan yhtä melko mahtavaa tyyppiä. En usko että hommasta tulee mitään vakavaa, mutta saapahan ainakin ajatukset irti exästä. Leffa- ja safkailta torstaina tiedossa 🙂
Pirteää jatkoa siulleki. Mie käyn täälä kurkkimassa ja kyselemässä sinun kuulumisia.
Kyllähän siinä niin kävi että välit viileni mutta sanoin loukkaan itseni ja myös sut jos päästän vierelle. Mutta kyllä tää loppuaika tässä saman katon alla on raskasta aikaa kun haluttas olla lähellä vielä ja kertoa syvimmät tuntemukset ennen kuin tulee se päivä kun herää yksin omasta uudesta kodista suunnitelmiensa kanssa ilman että saa läheisyttä. Kun sitä on sitoutuva ja hellyyden kipeä. Mutta ehkä se sitten on parempi näin, pitää vain tunteet kurissa ettei satuta toista. Vielä kun on tuo uni/mielialalääkitys ja rauhottavat pahalle hetkelle. Tällä hetkellä iso apu olisi kun olisi niitä säästöjä voisi reissata mutta nyt täytyy vain ootella ja tehdä lisää vaihtoehtoja itselle. Tulevaisuus näyttää hyvältä vaikka menetän viereltä tärkeät ihmiset. He elävät muistoissa kyllä ja koitamme pitää välitkin kunnossa ihan pelkästään itsemmekin takia.
No välit lämpeni taas viikolla kunnes loppuviikosta lähdimme eri teillemme reissuun. Hän exänsä luo lapsen kans ja mie kaverien luo. Ja kyllähän se taas söi miestä mutta kun mitään ei mahda. Ihan hyvä reissu toki oli vaikka ei ohjelmaa isommin ollu mutta tuli parannettua välit kaverin kans jota en ole vuosiin nähnyt. Mutta kotona illalla sama meno, aivan yksin kaiken keskellä ja ei ole minne mennä. Asuntokin kive alla.. Raskasta taas vaihteeksi mutta kait se suunta on ylös siltikin. Ottaa lääkkeet ja pistää vain petiin ja toivoa parasta aamulla.😯🗯️