Ero kuuden vuoden jälkeen
Avaanpa omaa tilannetta. Eli törmäsin netissä kuusi vuotta sitten naiseen joka oli raskaana. Juttu luisti päätimme tavata kahvien merkeissä. Siitä se sitte lähti aivan mahtava rakkaustarina. Eka vuosina emme paljon riidelleet, arkihan tosin väsytti ja muuttelu. Velkoja molemmilla joten pientä kikkailua kaiken kanssa. Homma sitten meni vauhdilla eteenpäin tein aikasempien suhteiden pohjalta itsestä perua kotihiiren ja teki töitä pyydettäessä ja ilman pyytämistä. Aloin ilmeisesti rakenna jotain unelmaa. Kunnes heräsin todellisuuteen pari viikkoa sitten ja romahdin. Siitä seurasi se että vaimo kertoi ettei jaksa tukea kuin alkuun. Nyt olemme sitten olleet saman katon alla, kämppä vahvasti haussa ja opinnot kesken. Tuskallista. Nyt sitten alkaa olo tila olla erittäin vakava. Pari terapia käyntiä takana, vaimo oli 4 päivää reissussa. Alkanut nyt sitte herätä mieleen pelkoa tästä reissusta, koska sen jälkeen hän on kaukainen. Kuin minä olisin vain taakka, kärsin. Nyt pistäny vauhtia että pääsen pois ennen kuin itsemurha ajatukset menee liian pitkälle. Tukea löytyy vaan ei vain helpota. Täytyy päästä karkuun, vaimon suhteen olen luovuttanut kun totesi että vaikka toivun tuskin palaamme yhteen vaikka viime viikolla oli vielä eri ääni kellossa. Nyt vain suurin huoli lapsesta jonka kasvatti isä olen ollut että hänet viedään toiseen päähän suomea.. Ja kun on tunne että siellä odottaa toisella valmis alku kun näyttää vähemmän asunnonhaku kiinnostavan. Elämä ei tosiaan helppoa ole, kolmannen kerran jätetty kuin nallikalliolle. Aina samat syyt että olet hyvä mies eikä sinussa vika ole, koitapa sitten ottaa positiivisena tämä.. Ei paljon lohuta. Romaanihan siitä sitte synty mobiilisti lopulta ilman kappalejakoa.. Mutta onpahan päällimmäiset asiat kerrottu.