Ero hyvästä miehestä
Olen ehkä maailman hirveimmässä tilanteessa. Olen 32- vuotias nainen ja harkitsen vakavasti eroa todella hyvästä miehestä kohta 17 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Syynä tähän on osittain rakastuminen toiseen mieheen, mutta taustalla on paljon muutakin. Mieheni on siis aivan mahtava yksilö, hän huomioi, osoittaa rakkautta, on hauska ja vielä paras ystäväni. Itken ihan holtittomasti, kun tätä kirjoitan😭 Kaikista hyvistä ominaisuuksista huolimatta meidän suhteesta puuttuu jotain ja tiedän, että se jonkin puuttuminen johtuu minusta. En ole enää pitkään aikaan kokenut häntä haluttavana ja seksielämä on ihan olematonta, vaikka hän on sen asian puolesta hyvin aktiivinen, haluaa minua ja haluaa kokeilla kaikenlaista. Tunnen oloni lähinnä kiusaantuneeksi, kun hän ehdottaa jotain uutta. Taustalla on myös hänen juomisensa, jonka olin kokenut ongelmaksi. Hän ei siis ole mikään väkivaltainen juoppo, mutta joka viikonloppu oli pakko vetää kännit ja kaikki meidän menot piti suunnitella siten, että hän pystyy juomaan.
Viime syksynä kyllästyin jo puhumaan asiasta, sillä olin ottanut aiheen puheeksi jo aika monta kertaa ilman minkäänlaisia tuloksia. En enää jaksanut välittää, ja silloin tämä uusi rakastuminen tapahtui. Tai oikeastaan aluksi olin vain ihastunut, ja sovimme tämän toisen miehen kanssa, että voimme peuhata yhdessä ilman sen kummempia sitoutumisia niin kauan, kun minusta tuntuu hyvältä. Hän siis on koko ajan tiennyt, että olen naimisissa ja hän oli itsekin vastikään eronnut ja olimme tunteneet toisemme jo lähes vuoden verran.
Mutta sitten hyvin nopeasti ihastuminen muuttui rakastumiseksi, ja aivan hulluksi sellaiseksi. Seksi on aivan uskomatonta ja tunnen itseni eri tavalla halutuksi. Mutta upea seksi ei ole se syy, jonka takia hakisin avioeroa. Tutustuttuamme paremmin rakastuin yhä vain syvemmin häneen ja hän minuun. Olemme jo puolisen vuotta olleet salaisesti rakastuneita, ja tuntuu yhä vain enemmän siltä, että tämän miehen kanssa minun kuuluukin olla. Oloni on myös toisaalta ihan kauhea, sillä olen jo näinkin pitkään pettänyt miestäni. En olisi oikeastaan halunnut, että näin käy☹️ Aluksi halusin vain hetken huumaa ja suhteen edetessä ajattelin, että kyllä tämä tästä laantuu pian, ei tämä voi mennä liian pitkälle ja osaan lopettaa ajoissa. Mutta toisin kävi, ja hävettää suunnattomasti. Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi ja minulle tulee ihan fyysisesti paha olo, kun ajattelenkin asian kertomista miehelleni.
Ajatus erosta on kypsynyt päässäni jo muutaman kuukauden. En missään nimessä halua muuttaa heti yhteen tämän uuden rakkauteni kohteen kanssa, vaan haluan asua yksin. Hän ymmärtää tämän ja tukee päätöstäni, eikä hän painosta minua missään asiassa. Hän on sanonut, että tein minkä päätöksen tahansa, hän vain haluaa, että olen onnellinen. En vain uskalla aloittaa keskustelua mieheni kanssa, vaikka päätöksen tästä asiasta olen jo tehnyt 😞
Tunnen suurta tuskaa, kun ajattelen, miten paljon tämä tulee sattumaan häntä. Mietin, miten hän mahtaa reagoida ja käyn kaikkia mahdollisia variaatioita läpi yhä uudelleen, miten tässä oikeasti käy. Olemme olleet yhdessä niin pitkään, että olemme melkein kasvaneet toisiimme kiinni. Olin 16 vuotias, kun aloimme seurustella, eikä kummallakaan ole ollut tänä aikana muita suhteita. Ihastumisia kyllä, mutta ainakaan itse en ole tehnyt aiemmin asian eteen mitään. En haluaisi satuttaa miestäni enkä varsinkaan kertoa, että eron syynä on toinen mies. Se olisi kamalinta hänelle, joten mietin, voinko olla tästä mainitsematta ja kertoa vain muut syyt, minkä takia haluan erota? Sillä ei toinen mies ole ainut syy. Rakastan häntä todella paljon mutta en enää pitkään aikaan samalla tavalla kuin ennen, seksi on pakkopullaa emmekä enää oikeastaan tee yhdessä mitään ja meillä on täysin eri intressit viettää vapaa-aikaa. Olemme siis jo yrittäneet korjata asiaa ja mieheni on jopa vähentänyt juomista (siihenkin tarvittiin sukulaisten ja ystävien interventio), mutta olemme vain jotenkin ajautuneet erillemme.
En tiedä, miten tämän keskustelun aloittaisin. Ja milloin. Koskaan ei ole hyvä hetki😞 Tämä raastaa minua niin paljon, etten pysty syömään enkä nukkumaan. Itken jatkuvasti ja olen surullinen sekä huonolla tuulella. Haluan ennemmin olla töissä ja tehdä todella pitkää päivää kuin mennä kotiin, sillä tulen todella surulliseksi kun näen mieheni. Mistä saisin rohkeutta aloittaa keskustelun? Olisiko täällä joku, joka on käynyt saman läpi?
Pahoittelut tästä kirjoituksesta, joka on pitkä kuin nälkävuosi☹️ Kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte lukea tämän☺️❤️
Sitä on turha kaunistella; mieheesi tulee sattumaan TODELLA pahasti ja hän tulee tuntemaan itsensä petetyksi. Kuten hän onkin.
Ymmärrän hyvin, että kivun tuottaminen läheisille ihmisille sattuu itseen. Mutta tässä tilanteessa sanoisin, että olisi hyvä, jos ajattelisit ennen kaikkea miestäsi. Et voi välttää tuottamasta hänelle kipua, koska olet tehnyt, mitä olet eikä sille mitään enää voi. Ainoa, mitä voit enää tehdä miehesi hyväksi on olla reilu ja rehellinen, ja ottaa vastuu siitä, mitä olet tehnyt. Älä välttele asioita siksi, että sinuun sattuu - se on sinun ristisi kannettavaksi. Jos et kerro miehellesi, että olet pettänyt ja että ero osittain johtuu toisesta miehestä (ole rehellinen, kyllä se vaikuttaa asiaan, vaikka ei olisikaan juurisyy) niin petät miehesi siinä vielä viimeisen kerran. Hän nimittäin aivan varmasti saa tietää asiasta ja se loukkaa häntä paljon enemmän kuin jos sinä rehellisesti kerrot, mistä on kyse.
Miehesi tulee olemaan vihainen, katkera ja pettynyt. Sinun on vain pakko hyväksyä se. Ei ole mitään kaunista tapaa lopettaa teidän suhdettanne, koska mies kerran rakastaa ja sinä et. Istuta mies alas, kerro, mikä on tilanne, ole varma ja rauhallinen, mutta anna tilaa miehen tunteille ja ota ne huomioon (kohtuullisissa määrin, väkivaltaa yms. ei tietenkään tarvitse hyväksyä). Sanoisin, että parasta olisi, jos/kun pääsisit heti tekemään pesäeron. Yhdessäasuminen eroilmoituksen jälkeen todennäköisesti pitkittäisi kummankin tuskaa.
Kehottaisin suostumaan käsittelemään eroa miehen kanssa, kohtuullisissa määrin. Hän halunnee kysyä paljon kaikenlaista ja välillä kaataa tunteitaan sinun niskaasi. Jossain määrin kehotan suostumaan tähän, koska se helpottaa hänen oloaan ja koska sinä olet sitä ollut selvästi pahentamassa, olisi sinulta kohtuullista avustaa häntä hieman erosta ylipääsemisessä. MUTTA. Sinulla ei silti ole, kaikesta huolimatta, vastuuta miehesi tunteista. Jos homma alkaa mennä yli, sinulla on oikeus ja velvollisuuskin suojella omaa itseäsi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sinun tarvitse loppuikääsi kärsiä siitä ja madella tuskissasi. Lähinnä pointti on, että osoitat miehellesi välittäväsi siitä, miten häntä loukkasit, mutta pidä kuitenkin sopiva etäisyys, koska olet eroamassa.
Tuntuu turhauttavalta lukea hyvien ihmisten huonoja juttuja. En tiedä näkisinkö sinut mieluummin hauraana vanhuksena, joka särkyy pitkäikäisen puolisonsa menetyksestä, vaiko yksinäisenä mummona, joka katuu tekojaan tavallaan salassa jossitellen, mutta vannnottaa itseään uskomaan, että teki vain sen mikä oli pakko. Surullista, suruillista. Niin paljon on pahaa aiheutumassa täysin syyttömille ihmislle, vain sen tähden että sinusta tuntuu nyt tältä.
Hei
Olet vaikeassa tilanteessa. Miehesi kannalta on kuitenkin paras, että kerrot hänelle tilanteen kokonaisuudessaan. Näin hänelläkin on mahdollisuus arvioida tilanne omalta kannaltaan ja tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.
Lähteminen ilman hyvää syytä saa monasti osakseen ymmärtämättömyyttä ja syytöksiä. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Siihen voi vaikuttaa paljonkin, miten ne valinnat toteuttaa ja onko lopputulos sen toisen kannalta miten paha katastrofi. Puhumalla ja ottamalla toisen suru vastaan voi helpottaa edes vähäsen jätetyn oloa.
Omalla kohdallani ajattelen, että jos uskaltaa tehdä jotain, on uskallettava kohdata myös seuraukset. Ja toimia suoraselkäisesti ja rohkeasti, vaikka pelottaa. Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa kuitenkin aina. Ihmisarvon säilyttäminen on jotain mihin kannattaa tähdätä kaikissa suhteissa kaikkien osalta!
Eli summa summarum, itse haluan toimia niin ettei silloin vanhana tarvitse jossitella tai katua. Vaikka teen valintoja joita toiset eivät ymmärrä tai hyväksy, koitan silti hoitaa sellaisetkin tilanteet mahdollisimman rakentavasti. Koska jos elää muiden elämää kuin omaansa, katuu kaikista eniten.
Ole rehellinen miehellesi kaikista syistä, myös uudesta rakkaudesta. Kerro, miksi uudelle suhteelle tuli tilaa teidän parisuhteeseenne. Olen itse siinä tilanteessa, jossa minun luotani on lähdetty toisen luo yli kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Mieheltäni toivon vain rehellisyyttä ja niitä syitä, miksi meidän tiiviiseen liittoomme mahtui kolmas pyörä. Jotta kukaan meistä petetyistä voi eheytyä, me tarvitsemme jotain konkreettista, mitä ryhtyä itsessämme työstämään, ettei meille kävisi vastaisuudessa samoin. Alkoholin liikakäyttö on tietysti hyvä syy haluta eroa, mutta rakastumisesi kai tässä se suurin ponnahduslauta on. Ole siitä rehellinen myös itsellesi. Kerro miehellesi mahdollisimman pian, olet vienyt häneltä jo puoli vuotta. Toivon sinulle ja miehellesi voimia hyvään eroon!
Nipuli,
on kulunut jo jonkin aikaa. Mihin päätökseen tulit? Oletko tyytyväinen siihen? Miten elämäsi on nyt muuttunut?