Epävarmuus parisuhteessa
Hei!
En oikein tiedä mistä kohtaa aloittaa, mutta yritän. Olemme olleet mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja meillä on lapsi. Olen aina kokenut puolisoni turvallisena ja hyvänä miehenä itselleni. Kuitenkin ajoittain suhteemme historiassa olemme keskustelleet siitä, mikä merkitys läheisyydellä ja huomioimisella meille on. Minä olen sitä aina janonnut enemmän kuin puolisoni. Aina aiheesta keskusteltaessamme hän on halunnut satsata asiaan ja hetken se onkin näkynyt suhteessamme. Kuitenkin aina se on ajautunut vanhaan eli olen kokenut yhteiselon liian”kaverilliseksi”. Esimerkiksi olen aina kaivannut enemmän läheisyyttä, kosketuksia, mukavia viestejä ja intohimoista seksiä. Vuosien saatoissa aloin hyväksmään asian, että olemme tämän suhteen vain erilaisia.
Muutamat riidat ja keskustelut olemme käyneet aikuisviihteen katsomisesta menneisyydessämme. Olen kokenut sen jotenkin uhkana, koska olen itse ollut huomiota ja läheisyyttä vailla ja toinen halunnut katsella pornoa. Tästä tulikin arka puheen aihe kun mies huomasi minun todella loukkaantuvan asiasta. Hän vakuutteli, ettei sitä tarvitse jos se minua niin loukkaa. Välillä vuosien kuluessa saatoin kysyä onko sitä katsellut ja kuulemma ei ole tarvinnut.
Nyt viime keväänä mieheni elämään tuli työn puolesta naispuolisia ihmisiä ja tämä sai jotain epävarmuuden tuntemuksia minussa aikaan. Yhdessä mieheni kanssa saimme asiasta keskusteltua ja hän kyllä yritti ymmärtää ”mustasukkaisuuden” tuntemuksiani. Jouduin todella pysähtymään itseni ääreen, että miksi minusta tuntuu siltä. Paljon oivalsin omia tunnelukkoja ja ehkä jotain heikkoa itsetuntoakin. Kuitenkin syvemmin asiaa pohdittua ja miehen kanssa juteltua keskustelumme menivät melko syvälle. Vaadin mieheltäni rehellisyyttä ja avoimuutta. Loppujen lopuksi tilanne oli se, että mieheni kertoi valehdelleensa pornon katsomisesta. Oli sitä katsellut enempi ja vähempi koko suhteemme ajan. Oli kuulemma kaivannut sitä lisämausteeksi ja välillä buustaamaan hänen halujaan meidän väliseen seksiin. Tämän jälkeen kaivelin lisää ja keskustelumme menivät masturboinnin merkityksestä fantasioiden maailmaan. Tiedän, että fantasiat ovat todella henkilökohtaisia eikä niitä tarvitse jakaa jos ei halua. Kuitenkin siinä vaiheessa halusin jostain syystä tietää enemmän. Koska olimme nostaneet kissan pöydälle, halusi puolisoni olla rehellinen. Hän kertoi, että käyttää fantasioissaan milloin ketäkin tuttua naista. Tyhmänä kaivelin lisää ja hän kertoi että kohteita ollut esimerkiksi töistä työharjoittelussa ollut tyttö, kaupassa työskennellyt kaunis nainen, uimahallista bongattu nainen, yhteisiä tuttuja jne. Ei kuitenkaan ketään kertonut tarkemmin nimeltä enkä halunnutkaan…. Lisäksi hän myönsi kysyttäessä, että on joskus kuvitellut meidän seksin aikana tilalleni jonku toisen naisen. Tiedän että nämä tarkennukset käänsivät vain veistä haavassa. Mutta itseppä kyselin ja mies halusi rehellisyyttään kertoa.
Olen ollut todella rikki näistä asiosta. Tiedän, ettei mieheni ole tehnyt mitään rikosta tai pettänyt minua. Hänkin on ollut todella surullinen, koska on nähnyt miten minua on sattunut tämä kaikki. Olemme yhdessä hakeutuneet pariterapiaan ja siitä on kyllä ollut apua. Kuitenkin mietin tätä asiaa yhä päivittäin ja ja joka kerta minua pistää sydämeen mielikuva siitä, että mieheni fantasioi tai katselee muita naisia. Puolisoni on sanonut ettei tahdo käyttää enää fantasioissaan tuttuja naisia. Ja uskon kyllä häntä, mutta silti mieltäni painaa se että hänellä on tälläisiä tarpeita ja haluja. Voiko sellaisia edes jättää pois?
Olenko jotenkin herkkä jos olen näistä loukkaantunut? Ja tärkein kysymys: Fantasioivatko muutkin onnellisessa parisuhteessa olevat miehen tuttavapiirin naisista? Kaipaan asioiden normalisointia, jotta voin yrittää päästä tästä yli. Vai onko puolisoni ollut moraaliton, eikä minun kannata yrittää edes ymmärtää ja päästä yli?
Toivottavasti joku jaksoi lukea 🙂 ja olisi kiva saada näkökulmaa meidän tilanteeseen.
Hei VillaNuttu,
Samanlaisia tuntemuksia täällä. Tunteet heittelee laidasta laitaan. Nyt viikko eropäätöksestä ja pikkuhiljaa pystyy jo päivän aikana miettimään muuta. Me pärjätään kyllä!
Olen ajatellut samaa, jos puolisoni olisi ilkeä niin olisi helpompi. Toki ehkä asiat vaikeutuisi sitten myöhemmin. Päätin että viikottain teen jotain hyvää itselleni. Eilen pidin oman spa-hetken kun perhe oli puistossa. Hetkeksi tuli jo hyvä mieli. Vaikka heräilenkin öisin, en aamulla enään herää hirveeseen ahdistukseen.
Toiseen viestiketjuun vastaten, tämä tuli aivan puskista. En osannut odottaa tätä, luulin meidän olevan onnellisia. Kun tulin tiistaina kotiin, sain kuulla että me emme ole koskaan olleet onnellisia, joten tuntuu siltä että olen elänyt valheessa. Onko kaikki yhteiset ihanat matkamme ollut hänen osaltaan näytelmää?
No mutta eteenpäin on päästävä ja uskon jo nyt siihen että lopulta tästä tuleekin oikein hyvä!
Tsemppiä päivään!
Edellisestä viestistäni näköjään kohta vuosi vierähtänyt. Harmillista ettei terapia ollut ratkaisu teidän tilanteeseen ja on todella ikävää kuulla, että teidän yhteiselo päättyy. Mutta rehellisesti sanottuna se kuullostaa aikalailla oikealta päätökseltä. Olet ollut kuitenkin todella kärsivällinen ja ymmärtäväinen miestäsi kohtaan, niin ei kannata ainakaan itseään erosta soimata. Nyt eikun kohti uusia tuulia ja kovasti tsemppiä uuden elämän aloitukseen. Aikaahan se uuteen arkeen totuttelu ottaa, mutta varmasti sieltä kohta alkaa niitä positiivisia havaintojakin tekemään:)
Epätoivoatäynnä, on kyllä hurja tuo teidän tilanne 🙁 jos tuota ei ole voinut ennakoida mitenkään tai erosta ei ole ollut mitään viitteitä niin väkisinkin tulee mieleen, että onkohan puolisollasi jokin oma kriisi meneillään itsensä kanssa ja loppupeleissä se ei edes liity sinuun?
Mutta hienoa, että olet löytänyt itsellesi mieluisia tapoja pitää itsestäsi huolta <3
Kiitos Miesoletettu viestistäsi 🙂
Onhan tämä ollut melkoinen matka. Kolme vuotta sitten aloitin tämän ketjun. Tällä hetkellä odoton jo että pääsen omaan asuntoon ja saan etäisyyttä koko tilanteeseen. Jos nämä tekstit säilyvät täällä niin on kyllä todella mielenkiintoista lukea tämä ketju vaikka parin vuoden päästä uusin silmin.
Miten teillä menee? Kerroit silloin joskus että teidän suhde ja seksielämä on päässyt ihan eri ulottuvuuksiin sen jälkeen kun olet uskaltanut avata omia fantasioita eikä puolisosi tuominnut sinua. Kiinnostaa, että oletteko saaneet säilytettyä tämän?
Kävi kyllä mielessä että omastakin vuodesta voisi kertoilla, mutta ajattelin että ehkä ei ole sopiva hetki alkaa omaa hyvää vointia kehuskelemaan teidän tilanteen sekaan😅. Mutta kun kerta haluat tietää niin joo meillä menee edelleen todella hyvin. Keskusteluyhteys toimii edelleen ja seksiäelämäkin on täydessä vireessä, joten harrastetaan sitä edelleen päivittäin. Elämä muuten on ollut nyt tosi hektistä ja yhteistä aikaa on jäänyt todella vähän, mutta on saatu pidettyä tästä kiinni. Ulkopuolisiakin on uskallettu päästä vierailemaan suhteeseemme muutaman kerran ja nekin on ollut ihan avartavia kokemuksia. Itse tilanteet niiden osalta on mennyt hyvin ja hauskaa on ollut kaikilla. Jälkikeskustelua ne on kuitenkin vaatinut, koska näköjään niihin sisältyy helposti tilanteita missä näkemästään voi hieman hämmentyä. Nyt nämä hommat ovat kuitenkin olleet tovin tauolla kun kahdenkeskistä aikaa vaan yksinkertaisesti on niin vähän, ettei sitä mielellään enää muille lähde jakamaan. Luulen että niihin kuvioihin palataan myöhemmin kun arkikiireet helpottaa. On kuitenkin sovittu että jos toinen haluaa sellaiset unohtaa niin sitä myös kunnioitetaan eikä jäädä "harrastuksen" perään itkemään. Ja vielä alkuperäiseen aiheeseen liittyen eli niihin fantasioihin😅 Ajoittain kun olen itse ollut työkiireistä ym niin väsynyt, ettei aivot enää ole työstänyt haaveita muusta kuin nukkumisesta, onkin käynyt ilmi että meillä rouva on jäänyt kaipaamaan minun fantasia tarinoita ja on ollut hieman pahoillaan ettei minulla ole sellaisia riittänyt hänelle kerrottavaksi. Eipä tästä osaa oikein muuta yhteenvetoa ehkä miettiä kuin se että kaikki me ollaan yksilöitä ja se mikä toisia voi yhdistää on toisille myrkkyä. Onneksi kaikille varmasti löytyy sellainen kumppani jonka kanssa liian isoja ristiriitoja ei ole ajatusmaailman ja käytöksen suhteen.
Hei MiesOletettu!
Onpa ihanaa kuulla, että teillä menee nuin hyvin <3 Kyllä kertomastasi saa sellaisen kuvan, että olette todella hyvä pari. Harva pitkässä suhteessa harrastaa päivittäin seksiä ja lisäksi teillä lisämausteena nuo fantasiat ja muut ihmiset. Uskon, että ex-puolisoni on saman tyyppinen ja kaipaisi muitakin ihmisiä piristämään parisuhteen seksielämää. Todella toivon, että minulle löytyisi joskus joku mies joka ei tälläisestä haaveile. Tai eihän se haaveilu haittaa, mutta jolle seksi minun kanssani on jotain mitä se ei ollut exälleni. Monet kerrat olen sortunut ikävällä tavalla ajattelemaan, että miksi olen tälläinen ja jotenkin niin haavoittuva koko asian suhteen. Että minä jotenkin ajattelen toisin kuin muut. Nykyään kuitenkin olen enemmän sujut sen kanssa mitä olen.
Oli mielenkiintoista ja helpottavaa lukea yhden fb-ryhmän jäsenen aloitus liittyen seksuaalifantasioihin muista ihmisistä kun elää parisuhteessa. Hän pohti, että onko outo kun ei parisuhteessa ollessaan fantasioi vieraista/kiihotu ajatuksesta seksistä muiden kanssa. Vastauksia oli useampi sata ja lähes kaikki kommentoijat ihmettelivät miksi se olisi outoa. Kommentoijat kertoivat etteivät fantasioi muista ja pitävät keskustelun aloittajaa ihan normaalina. Luin tuota aloitusta ja kommentteja moneen kertaan ja tunsin todella voimaksasta helpotusta. Että nämä ihmiset ajattelevat samanlailla kuin minäkin. Tietty ne jättävät helpommin kommentoimatta jotka ajattelevat toisin. Ja suurin osa kommenteista oli naisilta. Mutta oli myös kommentteja miehiltä, jotka ihmettelivät että miksi pitäisi muista niin ajatella tai että ei halua sellaista suhdetta missä fantasioidaan muista. Muutama mies oli kirjoittanut myös, että kokee parisuhteessa asioiden olevan hyvin jos ei tarvi muista haaveilla.
Että ehkä kuulun vähemmistöön, mutta tämän tyyppiset keskustelut ovat todella avartavia ja tulee tunne etten ole outo tai liian herkkä <3
Ehkä ihmiset miettii liikaa sitä mikä on normaalia ja mikä ei. Luulen ettei ns. Normaali lokeroa näissä asioissa olekaan, vaan olisi tarpeellista että löytää lähelle kaltaisensa ihmisen kenen kanssa ajatusmaailma ei kokoajan mene vastakkain. En ole tuollaisiin kyselyihin itse törmännyt, mutta kun siellä fasessa kommentointia ei voi anonyymisti hoitaa niin tuskin menisin minäkään sinne näistä asioista kirjoittelemaan rehellisesti😂 siellähän saattaisi tulla julkinen lynkkaus kovin äkkiä. Joitain asioita on kiva pitää puolison kanssa kahdenkeskisenä. Ja voisipa kuvitella ettei sinne kauheasti kommentoi nekään ketkä toisista fantasioi puolison siitä tietämättä. Mutta se nyt on toisarvoista. On hienoa että olet saanut tukea ajatuksillesi ja olet toiveikkaana tulevaisuuden suhteen.
Näinpä, ajattelin itsekkin että helpompi heidän kommentoida, jotka ovat samaa mieltä ja iso osa varmasti jättää kommentoimatta, koska eihän tuollaisia huudella omalla nimellä 😀 toisaalta itse olen tullut siihenkin lopputulemaan että nykyäään kun kaikesta osataan olla niin avoimia, niin miksi tämä asia yhä tabu. Se on tietty ok, että asia on yksilöllinen ja henkilökohtainen, mutta samaan aikaan tästä tulisi olla enemmän puhetta tai selkeästi osa seksuaalikasvatusta. Ja pitäisikö näistä jo puhua suhteen alussa. Terapiassakin olen jo pohtinut, että kuinka tälläisen voi ottaa puheeksi mahdollisen tulevan kumppani ehdokkaan kanssa? Pelkään, että säikytän miehet näillä puheilla ja he juoksevat karkuun tai sitten he valehtelevat. Uskon siis, että on miehiä jotka ajattelevat samoin kuin minä mutta he ovat todennäköisesti vähemmistöä. En tässä hetkessä haaveile yhtään uudesta suhteesta, mutta välillä käy mielessä jäänkö kuitenkin tulevaisuudessa yksin.
Ja kyllä, olen silti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Välillä iskee epätodellinen olo koko tämän eron suhteen mutta pääosin kuitenkin ihan ok olo <3