Hei kaikille!

Olen 24-vuotias mies ja olen nyt seurustellut tyttöystäväni kanssa muutaman kuukauden. Hän on ihana ihminen ja pidän hänestä paljon. Elämme etäsuhteessa joka tuo tietysti epävarmuutta, mutta minun ajatukseni ovat kyllä liian synkkiä. Aluksi tiesin mitä haluan ja olin itsevarma, tajusin ettei rakkautta löydä etsimällä ja olemme hänen kanssaan puhuneet monista asioista elämässämme ja edellisistä suhteista myös. Hän on ollut pitkässä parisuhteessa joka päättyi eroon toisen osapuolen pettämisen vuoksi. Minulla on ollut aikaisemmin vuoden verran kestänyt parisuhde, jossa roikuin liian pitkään; tyttö ei ollut kiinnostunut minusta ja piti minua ikään kuin ”varalla”.

Tyttöystäväni sanoi todella aikaisin rakastavansa minua, jota hieman pelästyin koska emme olleet tunteneet kauaa. Hän myös kehuu minua paljon ja on kyllä esitellyt minut vanhemmilleen. Olemme kyllä puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista ja jopa yhteenmuutosta, mutta silti minua kalvaa epävarmuus tytön tunteista minua kohtaan. Tiedän että pitäisi vain luottaa, mutta koska viime suhde eteni aikalailla saman kaavan mukaan niin pelkään. Emme kummatkaan halua elää kaukosuhteessa, mutta se on olosuhteiden pakosta välttämätöntä tällä hetkellä.

Mietinkin nyt että onko tyttöystäväni minun kanssa vain parisuhteessa olemisen ilosta, vai onko hän oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä? Välillä ahdistaa kun hän kertoo miksi minusta tykkää ja tuntuu kuin hän vakuuttelisi minulle jotain. Hän on kertonut pelkäävänsä menettävänsä minut elämästään. Hän suunnittelee myös opiskelemaan lähtöä joka myös mietityttää minua. Kerran hän sanoi minulle, että pitää kertoa jos ihastuu johonkin toiseen. Tämä sai minut miettimään, onkohan hän tosissaan minun kanssaan? Pelkään että hän ajattelee nyt niin, että minun kanssa on hyvä olla kun ketään muutakaan ei ole, mutta tietoisesti etsii jotain ”parempaa”. Olemme mielestäni edenneet todella nopeasti kaikkien asioiden kanssa ja häntä se ei kuulemma ahdista millään tavalla. Hän myös kertoi kun sain hänestä kakistettua, että välillä on vaikea ”tuottaa minulle pettymys” tai muuten kertoa minulle jos jonkin on pielessä, hän ei siis uskalla puhua minulle itseään häiritsevistä asioista.

Kaikista näistä ”merkeistä” olen kehitellyt erilaisia johtopäätöksiä, jotka aikaisemmin tajusin suhteen loputtua. Mietinkin tässä omaa elämääni ja mitä haluan parisuhteelta. Sen tiedän, että tällä ajattelulla ajan hänet pois, mutta haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä asiasta ja omakohtaisia kokemuksia kaukosuhteessa elämisestä jne.

Itseluottamusta ja itsekunnioitusta minun pitäisi tietty rakentaa, mutta välillä on hankala vain yrittää luottaa häneen. Aikaisemmassa suhteessa olin oma itseni ja luotin, sitten menetinkin hänet koska en enää jaksanut hänen käytöstään. Hän ei vain uskaltanut kertoa minulle ja jättää minua. Sitä minä pelkään nyttenkin, että hänen tunteet hiipuvat ja hän hakee minusta vain seksiä ja läheisyyttä.