Epävakaa + epävakaa = <3
Olen epävakaa, 40-vuotias nainen ja juuri päättänyt suhteen toiseen epävakaaseen. Syynä oli se, että hän petti minua exänsä kanssa jouluna. Sain tiedon tästä perjantai-iltana. Käsittääkseni tämä ex on narsisti sekä huomionhakuinen, ja onnistui tulemaan meidän väliin lopulta kun sitä oli suhteemme alusta saakka yrittänyt. Itse tämä ex oli jo tahollaan naimisissa, seurusteltuaan uuden kumppaninsa kanssa alle vuoden.
Sain epävakaan diagnoosin noin 5 vuotta sitten. Välillä on ollut parempia kausia, välillä huonompia. Olen tullut siihen tulokseen, että parisuhteet lisäävät epävakautta ja silloin kun en ole parisuhteessa (olen oppinut jopa olemaan yksinkin 🙂 ), voin jotenkin paremmin. Minulla on huono itsetunto, vaikka olen ihan menestynyt ja minua on kauniiksikin usein sanottu. Huono itsetunto kumpuaa lapsuudesta sekä aiemmista parisuhteista. Minua on petetty ennenkin, koska epävakaana (ja kilttinä sellaisena) olen hyvä narsistimagneetti...
Kumppani juuri päättyneestä parisuhteestani kertoi minulle omista haasteistaan jo heti alkuun kun tapasimme. Minähän en tietenkään ajatellut, että MEILLE tulisi mitään ongelmia, koska olen itsenäinen, positiivinen, hauska ja kiltti. Niin väärin luultu. Oma epävakauteni alkoi nostamaan päätään heti suhteen alussa kun kumppanini kertoi valehdelleensa minulle exästään. He olivat eronneet vain kuukausi ennen meidän tutustumistamme, vaikka ensin kumppanini oli kertonut siitä olevan jo puoli vuotta. Tämä edellinen suhde oli ollut todella myrskyisä ja hyvinkin päihteiden sävyttämä. On sanomattakin selvää, että ihmisenä, jonka on vaikeaa muutenkin luottaa, tuo minulle valehtelu sai epäilyt heräämään tuon tuostakin, vaikka siihen ei olisi ollut mitään syytä.
Meillä tilanteet eskaloituivat pari kertaa kuussa, usein silloin kun impulsiiviselta kumppaniltani olivat rahat lopussa. Hän ilmeisesti koki alemmuutta siitä, että oli rahaton ja minä maksoin enemmän esim. ruokia. Minua tämä ei haitannut millään tavalla. Sitten kun sanoin oman mielipiteeni jostain muusta asiasta, ensin hän tiuskaisi minulle jotain ja kun reagoin tähän, hänen silmänsä täyttyivät vihasta ja persoona muuttui täysin. Yleensä hän lähti minun luotani ovet paukkuen, meni ostamaan alkoholia, alkoi juomaan ja pelaamaan. Sitten alkoi tulla mitä inhottavampia uhkaus- ja haukkumaviestejä. Hän mm. uhkasi hakea seksiseuraa muualta. Olin shokissa kerta toisensa jälkeen, kunnes tajusin, ettei minun kannata reagoida näihin uhkauksiin mitenkään. Opin keskittymään näissä tilanteissani vain omaan elämääni ja toteutin nekin suunnitelmat, jotka meidän oli alunpitäen ollut tarkoitus yhdessä toteuttaa (esim. joku matka). Ajattelin, etten halua antaa hänelle kontrollia. Ja tietysti hän ajatteli jälkeenpäin, että MINÄ olen pettänyt HÄNTÄ poissaollessani. Kuka tietää, vaikka hän olisi niissäkin tilanteissa pettänyt minua. Enää en ainakaan voi luottaa siihen, etteikö näin olisi ollut.
Hänen vihaisuutensa kesti aina 1-2 päivää, jonka jälkeen tuli hirveä morkkis ja ahdistus. Ja ahdistuksen hetkellä annoin aina anteeksi ja ajattelin, että no, kohta me molemmat päästään terapiaan ja kyllä se tästä. Ja kun olimme tehneet sovinnon, oli kaikki taas parasta ikinä. Oli läheisyyttä, seksiä ja mukavaa arkeakin. Meillä synkkasi henkisesti sekä fyysisesti tosi hyvin. Ei mitään valittamista, mun elämäni rakkaus ihan heittämällä.
Itse olen tosi ristiriitaisilla fiiliksillä. En tiedä pystynkö ikinä antamaan tuota pettämistä anteeksi - ja vielä exän kanssa. Väkisinkin tulee mieleen, että se ex on ollut hänen mielessään koko ajan, koska juuri HÄNESTÄ tuli se toinen nainen. Itse tiedän kuitenkin oman arvoni ja tiedän, että olen parempi kuin tämä ex. Minä EN pettänyt kumppaniani, vaikka hän niin varmaan kuvitteleekin. Olen ajatellut tästä eteenpäinkin olla yksin, vaikka olisin kuinka vapaa tekemään mitä vain. Haluan toipua kunnolla. Ikävöin häntä kaikesta huolimatta ja meillä oli ihan mahtavia hetkiä yhdessä. Surettaa valtavasti...