Epävakaa persoonallisuus, bipo, narsisti, alkoholisti vai mikä?
Hei!
Tästä tulee pitkä tarina ja toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun… Olen siis nyt reilut kaksi vuotta ollut suhteessa, nyt vuoden aviossakin miehen kanssa. Erosin 11v liitosta 2,5 v sitten ja puoli vuotta villiä sinkkuelämää elettyäni löysin sen ”elämäni miehen”. Sielunkumppanin ja toisen puoliskoni. Suhde eteni nopeasti ja menimme naimisiin viime kesänä. Mies on juuri sellainen spontaani hullu ja samalla huomioiva, minun täydellinen sielunkumppani. Olin aivan myyty.
No, arvaatte varmaan, että tilanne muuttui. Minulla on kolme lasta ja muutimme siis vuosi sitten yhteen. Jo sitä ennen olin huomannut joitain varoitusmerkkejä; joka ikinen ilta 2 tai 3 isoa kaljaa. Plus ajoittain salapiiloja jaloviinaa ☹️ Vireystilan vaihtelut nollasta tuhanteen ja kaljaa otettuaan sellainen nk. ”toteemitila”. Silmät seisoo ja tietty ilme. Ajatus kiertää samaa rataa. Ei tavallaan ota vastaan mitään. Saa kilareita aivan ihmeellisistä asioista, vaikka sanoisin kissa niin senkin hän vetää johonkin ihan ääripäähän. Riidat ovat tuossa tilassa ja nyt muutenkin ihan älyttömiä. Kaikki pitää tehdä niin kuin hän tekee, nopeimmin ja tehokkaimmin. Kaikesta asioista pitää olla samaa mieltä. Hänen kanssaan ei voi keskustella mistään. Joko hän pitää puolen tunnin monologin, ja joka asiasssa yrittää osoittaa oman paremmuutensa ja experttiytensä asiassa kuin asiassa. Keskustelu on siis väittelyä, toisen jyräämistä ja omalle kannalle käännyttämistä.
Viime aikoina kuvioon on tullut myös minun jatkuva syyttäminenb asiasta kuin asiasta. Mustavalkoinen ajattelu. Hän manipuloi ja projisopi kaiken pois itsestään, kääntää kaiken minuun. Ihan kaiken.
Tämä on sellaista, jonka huomaan heti ja aina hänelle siitä sanon. Seurauksena enemmän ärsyynnystä ja huutoa ja kieltämistä ja asioiden tai minun sanomisten vääntämistä, kääntämistä, splittausta ja projisointia. Lopulta tilanne on lähes aina se, että olen itse ihan rikki, ahdistunut ja hajalla ja niin raivoissani, että voisin paiskoa kaikki huonekalut ikkunasta.
Minua on haukuttu narsistiksi ja vaikka miksi. Kun olen hänelle kertonut, miltä hänen oma käytöksensä kaikessa järjettömyydessään tuntuu. Itsessään ei näe vikaa. Koen olevani täysin rikki ja väsynyt. Ymmärrän etten ole narsisti tai muutakaan, mutta mies saa minut tuntemaan itseni ihan sekopääksi. Tavallaan tekee minusta yhtä hullun. Sitten tuo ihmeellinen ääripään meininki saattaa ihan hetkessä vaihtua, ja hän muuttuu täysin sovittelevaksi ja keskustelevaksi. Tällöin olemme sadasti puhuneet ja sopineet, kuinka muutetaan käytöstä ja hän ymmärtää mitä tekee ja lupaa muuttaa itseään. Sitten kun tilanne taas tulee niin ikäänkuin joku päässä napsahtaa ja ajatus ja reagointitapa on taas sama. Mikään ei muutu.
Hänen kanssaan en aio mihinkään yhteisterapiaan mennä, koska hän vakuuttaisi vaikka jumalan puolelleen. Itselleni koitan saada jtn apua. Surullisinta on nyt se, että näyttää sille että ellei tämä muutu niin ero tulee. ☹️ Vuoden kestäneen liiton jälkeen. Ja edelleen rakastan häntä, vaikka tiedän että joka ikinen riita tappaa tunnetta ja kohta sitä ei enää ole.
Hei, tilanteeni oli vuosi sitten päättyneessä suhteessa sama. Lähdin pois, koska en kyennyt enää tuntemaan mitään melkein kahden vuoden jälkeen. Vuosi meni mahtavasti, muutettiin yhteen ja sen jälkeen alkoi erimielisyydet potenssiin tuhat ja syyllistäminen, asioiden muuttaminen ja kaiken kääntäminen takaisin siten, että minä olin aloittanut riidan ja haastoin kaikessa riitaa, vaikka yritin keskustella. Hänellä oli kolme lasta, joiden kanssa tulin jälkeenpäin ajatellen kohtalaisesti toimeen ja pikkuhiljaa suhteen edetessä paremmin ja paremmin. Mies sai minut tuntemaan itseni hunommaksi kuin olin ja tulkitsin kaiken sen perusteella. Lapset kuitenkin viimeiseen asti halusivat viettää aikaa ja tulivat katsomaan kanssani telkkaria ym. Olin vuoden jälkeen kaikessa huonompi kuin ex, huonompi kuin exät yhteensä, hänen exänsä tulisi takaisin ym. En käyttänyt tarpeeksi meikkiä, en käyttänyt tarpeeksi hameita, olin nipo ja pihi, kylmä akka, hullu ja tyhmä. Haukuin kaikessa häntä, vaikka olisin vain neuvonut paistamaan sipulit ennen jauhelihaa. Hän lupasi, että yhdessä siivottaisiin ennen yhteen muuttoa. Muuton jälkeen hän torjui ensin nämä yritykset sanomalla, että minä kuitenkin osasin paremmin, minkä jälkeen sillä, että olin häntä haukkunut ja lopuksi sillä, että kotityöt olivat naisten työtä, homojen hommaa ja exäkin oli niihin kyennyt ilman hänen apuaan. Maksoin kuluviin menoihin puolet siitä huolimatta, että kulutin kaikesta 1/5, mies koki että käytin häntä hyväkseen ja olisi halunnut minun maksavan kauppamenot ja sen päälle puolet laskuista. Lopulta hän sanoi, etten ollut hänen arvoisensa, eikä hän rakastanut minua enää, pyysi anteeksi, pyysi exäänsä takaisin selkäni takana, petti ja oli väkivaltainen, pyysi kihloisiin, haukkui lisää. Suutuin tämän pettämisen jälkeen, sitä ennen olin pyytänyt riidoissa häntä ymmärtämään ja anelin, ettei hän ymmärtäisi asioita väärin. Pettämisen jälkeen meni hermo, ja sitten tulistuin kaikesta niin nopeasti ja jatkuvasti. Hän jopa sanoi, että pettää uudestaan, jos ei saa pesää. Ensimmäiset eropuheet tulivat kuukausi yhteen muuton jälkeen, kun kehtasin sanoa, että toivoisin yhteisiä sääntöjä ja että hänen teini- ikäiset lapset osallistuisivat omia jälkiään korjaamalla. Kirjoitan tästä vielä vähän pidemmän sepustuksen, mitä kaikkea suhteessa oli omaksi tarinakseen, se kun on 10 sivua word- tiedostona, jos jaksat/haluat myöhemmin lukea/kommentoida. Useat ihmiset sanovat tämänkaltaisen toiminnan olevan täysin narsistsisen ihmisen toimintaa. Vika ei ole hänessä, vaan toisessa. Hän nostaa itsensä jalustalle ja vaatii ihailua. Alkusuhteesta sitä löytyy, yhteenmuuton jälkeen tavallinen arki tuntuu tylsältä. Yksi ihminen ei riitä, vaan ihailua ja omaa erinomaisuutta testataan useilla ihmisillä. Selän takana toimimista ja varmistamista, että muut pitävät hyvänä tyyppinä ja että toinen osapuoli on se, joka tekee asiat hankalaksi. Supliikkeja, hyväkäytöksisiä herrasmiehiä/-naisia, joista kaikki ihmiset pitävät. Jos joku ei pidä, se ihminen pistetään nopeasti matalaksi ja sille ihmiselle käännetään selkä. Kuulin itsekin usein olevani narsisti ja vittumainen ihminen, kun sanoin suoraan ja kyseenalaistin. Helpoiten ilmeisesti kirjan mukaan pärjää, jos antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Antaa toisen loistaa ja pitää yksinpuheitaan. Tässä saa nyt sen kuvan, että olisin päässyt yli, mikä ei pidä paikkaansa. Jäljet jäivät henkisestä pahoinpitelystä ja todella vaikea luottaa keneenkään nykyään. Itsesyytöksiä siitäkin huolimatta, että teoriassa tiedän, mikä oli vialla. ☹️
Raitaeläin, on kuin kirjoittaisit eksästäni! Meinasin lainata sinun tekstistäsi kohdan, joka muistutti eniten eksäni käytöstä, mutta olisin joutunut lainaamaan koko viestisi. Ymmärrän hyvin tuon otsikkosi. Minäkin mietin, "mikä" hän on. Mietin, koska mietin voiko hän parantua ja voiko minulla olla osaa siinä paranemisprosessissa. Elämä oli kuitenkin ihan hirveää yhdessä. Paitsi, että tasaisin väliajoin oli niitä hyviä hetkiä ja kunnollisia keskusteluita. Pääni meni tosi pyörälle sen suhteen aikana. Kaiken lisäksi eksäni oli käynyt psykoterapiassa. Siksi ihmettelinkin, miksi järkeviä keskusteluita voidaan käydä niin harvoin ja miksi ns. keskustelut menevät usein monologeiksi tai kilareiksi. Eksäni kertoi nauraen hullusta ex-tyttöystävästään. Hän kertoi, mitä tyttöystävänsä oli hänelle vihaisena sanonut. En tiedä tyttöystävän nimeäkään, mutta aloin pitää hänestä 🙂 Ero eksästä oli aika vaikea, vaikka repäisin itseni erilleen nopeasti ja päättäväisesti. Eksän puheet kaikuivat päässäni ja syytin itseäni monin tavoin pitkään eron jälkeen. Ajattelin myös, että jätin "hyvän miehen", mutta onneksi talletin mieleeni kamalia muistoja. Niitä ikäänkuin soitan itselleni aina, kun alan epäillä itseäni hulluksi ja eksää unelmien mieheksi. Toivottavasti et anna häpeän vaikuttaa päätöksiisi tyyliin: "En kehtaa erota näin lyhyen liiton jälkeen." Mieti vain mikä on parasta sinulle ja lapsillesi. Jos tilanne ei ole aivan akuutti, niin että tarvitsisi juosta karkuun, niin anna itsellesi aikaa miettimiseen. Toivottavasti et kuitenkaan päädy yhdeksi tämän palstan naisista, jotka kirjoittavat olevansa liian vanhoja eroamaan. Elämässä voi tehdä muutoksia ja käännöksiä niin kauan kuin henki pihisee. Tsemppiä 🌻🙂🌻
Ai niin! Minun eksäni myös tapaili muita ihmisiä (myös naisia) seurustelumme aikana. Nämä ihmiset olivat lähinnä työkavereita, ystäviä yms., mutta keskeistä oli, että hän kieltäytyi kertomasta minulle näistä tapaamisista. Nyt kun eksäni on uudessa suhteessa, hän on halunnut tavata minua mm. ruokailujen merkeissä. Hän myös lähettää minulle halauksia Facebookissa, kun joskus viestittelemme. Tämä sopii hyvin siihen, että meidän seurustelun aikana uskoin hänen pelaavan pelejä selkäni takana. Kuitenkin minusta hän oli erittäin mustasukkainen. Kerran hän vaati minua keskeyttämään ulkomaanmatkani "tärkeän asian vuoksi" jne. Mustasukkaisuuspuuskissaan hän oli sanallisesti hyvin aggressiivinen ja pelkäsin jopa hänen lyövän. Hän oli hyvin vaikea ihminen. Iltakaljat. Piilopullot. Kaikki oli niin tuttua. Todellakin.