Hei, tilanteeni oli vuosi sitten päättyneessä suhteessa sama. Lähdin pois, koska en kyennyt enää tuntemaan mitään melkein kahden vuoden jälkeen. Vuosi meni mahtavasti, muutettiin yhteen ja sen jälkeen alkoi erimielisyydet potenssiin tuhat ja syyllistäminen, asioiden muuttaminen ja kaiken kääntäminen takaisin siten, että minä olin aloittanut riidan ja haastoin kaikessa riitaa, vaikka yritin keskustella. Hänellä oli kolme lasta, joiden kanssa tulin jälkeenpäin ajatellen kohtalaisesti toimeen ja pikkuhiljaa suhteen edetessä paremmin ja paremmin. Mies sai minut tuntemaan itseni hunommaksi kuin olin ja tulkitsin kaiken sen perusteella. Lapset kuitenkin viimeiseen asti halusivat viettää aikaa ja tulivat katsomaan kanssani telkkaria ym. Olin vuoden jälkeen kaikessa huonompi kuin ex, huonompi kuin exät yhteensä, hänen exänsä tulisi takaisin ym. En käyttänyt tarpeeksi meikkiä, en käyttänyt tarpeeksi hameita, olin nipo ja pihi, kylmä akka, hullu ja tyhmä. Haukuin kaikessa häntä, vaikka olisin vain neuvonut paistamaan sipulit ennen jauhelihaa. Hän lupasi, että yhdessä siivottaisiin ennen yhteen muuttoa. Muuton jälkeen hän torjui ensin nämä yritykset sanomalla, että minä kuitenkin osasin paremmin, minkä jälkeen sillä, että olin häntä haukkunut ja lopuksi sillä, että kotityöt olivat naisten työtä, homojen hommaa ja exäkin oli niihin kyennyt ilman hänen apuaan. Maksoin kuluviin menoihin puolet siitä huolimatta, että kulutin kaikesta 1/5, mies koki että käytin häntä hyväkseen ja olisi halunnut minun maksavan kauppamenot ja sen päälle puolet laskuista. Lopulta hän sanoi, etten ollut hänen arvoisensa, eikä hän rakastanut minua enää, pyysi anteeksi, pyysi exäänsä takaisin selkäni takana, petti ja oli väkivaltainen, pyysi kihloisiin, haukkui lisää. Suutuin tämän pettämisen jälkeen, sitä ennen olin pyytänyt riidoissa häntä ymmärtämään ja anelin, ettei hän ymmärtäisi asioita väärin. Pettämisen jälkeen meni hermo, ja sitten tulistuin kaikesta niin nopeasti ja jatkuvasti. Hän jopa sanoi, että pettää uudestaan, jos ei saa pesää. Ensimmäiset eropuheet tulivat kuukausi yhteen muuton jälkeen, kun kehtasin sanoa, että toivoisin yhteisiä sääntöjä ja että hänen teini- ikäiset lapset osallistuisivat omia jälkiään korjaamalla. Kirjoitan tästä vielä vähän pidemmän sepustuksen, mitä kaikkea suhteessa oli omaksi tarinakseen, se kun on 10 sivua word- tiedostona, jos jaksat/haluat myöhemmin lukea/kommentoida. Useat ihmiset sanovat tämänkaltaisen toiminnan olevan täysin narsistsisen ihmisen toimintaa. Vika ei ole hänessä, vaan toisessa. Hän nostaa itsensä jalustalle ja vaatii ihailua. Alkusuhteesta sitä löytyy, yhteenmuuton jälkeen tavallinen arki tuntuu tylsältä. Yksi ihminen ei riitä, vaan ihailua ja omaa erinomaisuutta testataan useilla ihmisillä. Selän takana toimimista ja varmistamista, että muut pitävät hyvänä tyyppinä ja että toinen osapuoli on se, joka tekee asiat hankalaksi. Supliikkeja, hyväkäytöksisiä herrasmiehiä/-naisia, joista kaikki ihmiset pitävät. Jos joku ei pidä, se ihminen pistetään nopeasti matalaksi ja sille ihmiselle käännetään selkä. Kuulin itsekin usein olevani narsisti ja vittumainen ihminen, kun sanoin suoraan ja kyseenalaistin. Helpoiten ilmeisesti kirjan mukaan pärjää, jos antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Antaa toisen loistaa ja pitää yksinpuheitaan. Tässä saa nyt sen kuvan, että olisin päässyt yli, mikä ei pidä paikkaansa. Jäljet jäivät henkisestä pahoinpitelystä ja todella vaikea luottaa keneenkään nykyään. Itsesyytöksiä siitäkin huolimatta, että teoriassa tiedän, mikä oli vialla. ☹️

Raitaeläin, on kuin kirjoittaisit eksästäni! Meinasin lainata sinun tekstistäsi kohdan, joka muistutti eniten eksäni käytöstä, mutta olisin joutunut lainaamaan koko viestisi. Ymmärrän hyvin tuon otsikkosi. Minäkin mietin, "mikä" hän on. Mietin, koska mietin voiko hän parantua ja voiko minulla olla osaa siinä paranemisprosessissa. Elämä oli kuitenkin ihan hirveää yhdessä. Paitsi, että tasaisin väliajoin oli niitä hyviä hetkiä ja kunnollisia keskusteluita. Pääni meni tosi pyörälle sen suhteen aikana. Kaiken lisäksi eksäni oli käynyt psykoterapiassa. Siksi ihmettelinkin, miksi järkeviä keskusteluita voidaan käydä niin harvoin ja miksi ns. keskustelut menevät usein monologeiksi tai kilareiksi. Eksäni kertoi nauraen hullusta ex-tyttöystävästään. Hän kertoi, mitä tyttöystävänsä oli hänelle vihaisena sanonut. En tiedä tyttöystävän nimeäkään, mutta aloin pitää hänestä 🙂 Ero eksästä oli aika vaikea, vaikka repäisin itseni erilleen nopeasti ja päättäväisesti. Eksän puheet kaikuivat päässäni ja syytin itseäni monin tavoin pitkään eron jälkeen. Ajattelin myös, että jätin "hyvän miehen", mutta onneksi talletin mieleeni kamalia muistoja. Niitä ikäänkuin soitan itselleni aina, kun alan epäillä itseäni hulluksi ja eksää unelmien mieheksi. Toivottavasti et anna häpeän vaikuttaa päätöksiisi tyyliin: "En kehtaa erota näin lyhyen liiton jälkeen." Mieti vain mikä on parasta sinulle ja lapsillesi. Jos tilanne ei ole aivan akuutti, niin että tarvitsisi juosta karkuun, niin anna itsellesi aikaa miettimiseen. Toivottavasti et kuitenkaan päädy yhdeksi tämän palstan naisista, jotka kirjoittavat olevansa liian vanhoja eroamaan. Elämässä voi tehdä muutoksia ja käännöksiä niin kauan kuin henki pihisee. Tsemppiä 🌻🙂🌻

Ai niin! Minun eksäni myös tapaili muita ihmisiä (myös naisia) seurustelumme aikana. Nämä ihmiset olivat lähinnä työkavereita, ystäviä yms., mutta keskeistä oli, että hän kieltäytyi kertomasta minulle näistä tapaamisista. Nyt kun eksäni on uudessa suhteessa, hän on halunnut tavata minua mm. ruokailujen merkeissä. Hän myös lähettää minulle halauksia Facebookissa, kun joskus viestittelemme. Tämä sopii hyvin siihen, että meidän seurustelun aikana uskoin hänen pelaavan pelejä selkäni takana. Kuitenkin minusta hän oli erittäin mustasukkainen. Kerran hän vaati minua keskeyttämään ulkomaanmatkani "tärkeän asian vuoksi" jne. Mustasukkaisuuspuuskissaan hän oli sanallisesti hyvin aggressiivinen ja pelkäsin jopa hänen lyövän. Hän oli hyvin vaikea ihminen. Iltakaljat. Piilopullot. Kaikki oli niin tuttua. Todellakin.