Epätoivo iskenyt eikä pysty päästämään irti

Epätoivo iskenyt eikä pysty päästämään irti

Käyttäjä Jepaa1 aloittanut aikaan 20.11.2017 klo 15:15 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Jepaa1 kirjoittanut 20.11.2017 klo 15:15

Nyt on takana reilu 2,5kk kun mieheni ilmoitti että haluaa pitää taukoa ja etsiä itseään. No tosin kolme viikkoa sitten kävi ilmi, että oli pettänyt minua ja ihastunut naiseen jonka kanssa pitää tiiviisti yhteyttä. Rintaan sattuu ja puristaa ja on hirveän vaikea antaa toisen mennä ja alkaa keskittymään vaan itseeni 😭

Miehen mielestä olemme kaikki asiat jo sopineet moneen kertaan…vaikkakin ei ole lyhentänyt velkaa sovitulla tavalla kun ei ole ollut rahaa (kylläkin ryyppäämiseen ja unelman toteuttamiseen löytyy rahaa) eikä ole kertonut milloin tulee hakemaan loput tavarat pois kun ei ole peräkärryä.

Muutenkin hän ei ole pystynyt keskustelemaan minun kanssani tai kertomaan yhtään mitään syitä muuta kun että tunteet loppui (ei minulle aikaisemmin sanonut mitään, vaikka kuulemma yritti viimeiseen asti, jota en huomannut ollenkaan). Hän ei siis kertaakaan keskustellut minun kanssani asiasta ennen kun oli jo mennyt heilumaan keppinsä kanssa vieraassa kolossa….Mutta eihän parisuhde niin toimi!!!! Vielä juuri ennen pettämistä hän sanoi minulle olevansa rinnallani aina ja ettei ole menossa minnekkään…. tunnen itseni niin petetyksi ja loukatuksi niin monella tapaa. 😞

Miksi luovutetaan niin helpolla eikä edes yritetä yhdessä???? Miksi on vaan helpompi lähteä jatkaa matkaa ja sulkea ovi perässä??? Tämän ymmärtäminen on minulle niin vaikeata.

En tiedä onko minulla epätoivoinen olo tämän kaiken kanssa, luulin hänen olevan minulle tarkoitettu mies. Tunteemme räjähtivät molemmilla niin voimakkaasti toisiamme kohtaan. Mutta miksi minä laitan kultareunukset asioille, kun ei niitä oikeasti ole…. Hän ei kohdellut minua hyvin, ei huomioinut, kaverit baarissa bissen äärellä meni minun edelle, hän ei osannut keskustella kanssani oikeen mistään, hän ei alkuajan jälkeen enää halunnut huomioida minua sängyssä niin kuin toivoin, hän ei nähnyt minun eteen mitään vaivaa, hän pystyi puhumaan vain kännissä, ei osannut puhua tunteistaan… olemme täysin eri tasolla niin töiden, historian kuin taustojen myötä (minä olen se kiltti koulutettu tyttö ja hän se kovis duunari). Mutta miksi minun on niin vaikea päästää irti????

Olen siis 31 vuotias nainen jolla ei ole lapsia. Kuvittelenko etten enää kohtaa ketään??? Olin 2 vuotta sinkkuna ennen kuin tapasin miestäni ja sinä aikana ehdin kohdata monia miehiä ja ehti tulla jo totaalinen väsyminen ihmisten kohtaamiseen…. miten saan sen elämäniloni takaisin ja oman nuppini kuntoon että pystyn ja uskallan taas heittäytyä uuteen. Ahdistaa suunnattomasti…. ja varsinkin kun annoin itsestäni kaiken ja jaoin kaiken miehen ja hänen lapsien kanssa ja silti minua kohdeltiin todella huonosti….

Tiedän että aika parantaa haavat ja valoa on tunnelin päässä ja jossain kohtaan ymmärrän ehkä että tälläkin pettymyksellä ja näillä haavoilla oli tarkoituksensa. Mutta tällä hetkellä satuttaa niin paljon….