Epäonnistunut äitiydessä
Olen 23 vuotias nainen. Minulla on ihana, 2,5 vuotias reipas ja iloinen poika. Erosimme mieheni kanssa puoli vuotta sitten monien syiden seurauksena ja viimeiset puoli vuotta ovat olleet vaikeat. Poikani on isällään joka toinen vklp ja loput ajasta minulla. Välit entiseen mieheeni ovat huonot, koska mies ei halua niitä hyvänä säilyttää yrityksistäni huolimatta. Olen ollut todella maassa erosta lapseni puolesta. Minulla ei ole juuri ystäviä, joille puhua. Suurin murheeni on, kun tänäänkin poikani tuli kotiin ja iloisena ja ikävissäni menin ovelle vastaan, hän sanoi heti, ettei tykkää äidistä ja haluaa isän luo. Noh, siinä aloimme leikkiä ja asia unohtui, mutta iltapesujen jälkeen ikävä taas iski ja hän alkoi itkeä lohduttomasti isäänsä ja sanoi, ettei tykkää äidistä. Tämä tuntuu minusta hyvin pahalta ja olen todella surullinen. Tämä ei siis ollu ensimmäinen kerta. Pelkään kokoajan, että en osaa olla hyvä äiti ja huoli ja epävarmuus varjostaa jokaista päivääni. Tämä varmaan kuulostaa pieneltä asialta, mutta on minulle todella musertava asia. Useasti mietin, olisiko parempi vain ”antaa lapsi isälleen”. Tottakai, elämässäni on muitakin murheita, mutta tämä asia ahdistaa minua kovasti..
Tilanne on noin pienelle lapselle käsittämätön, hän on hämmentynyt. Mielestäni tuo on myös ikään liittyvää, lapsi kokeilee rakkauttasi, voinko sanoa näin, mutta äiti silti rakastaa. Lapsella on varmasti isäänsä ikäväkin, mutta isällään ollessaan varmasti sinua. On hyvin mahdollista, että isällään lapsi puhuu päinvastaista. Anna lapsen osoittaa mielipahaa, hänellä ei ole vielä samanlasia keinoja, sanoja ja taitoja ilmaista tunteitaan ja asioitaan, kuin aikuisella esittää eikä purkaa niitä, joten se saattaa vaikuttaa "tahdittomalta". Pysy hänen kanssaan, lohduta ja kuuntele, näytä, että rakastat, tapahtui tai sanoi hän mitä tahansa, että sinulle on turvallista purkaa myös pettymystä, sitä hän tarvitsee ja sitä hän haluaa.