Olen miettinyt tätä asiaa yksin jo monta vuotta. Minulla on useita erilaisia epäonnistuneita parisuhteita takana ja huomaan, että mietin niitä vieläkin, vaikka tapahtuneista on useita vuosia. Olen elämäni aikana seurustellut 6 eri miehen kanssa, joista 3 on ollut väkivaltaisia ja 4 on pettänyt. Kirjoitan heistä jokaisesta nyt asiat, mistä en osaa päästää irti. En tiedä miksi.😞

Ensimmäinen seurustelusuhteeni tapahtui ollessani 17. Kaikki alkoi ihanasti ja lupaavasti. Olin miehen kanssa lähestulkoon aina, niinkuin aina alkuhuumassa ollaankin. Kuitenkin jossain vaiheessa halusin ruveta viettämään aikaa ystävieni kanssa. Muistan kun olin ystäväni kanssa, niin poikaystäväni soittaa, että häntä on puukotettu. Juoksin nopeasti hänen luokseen ja selvisikin, että hän on itse viiltänyt itselleen syviä jälkiä käsivarsiin. Toinen mihin hän myös aina vetosi, oli sydänkivut. Hänellä oli joskus nuorempana ollut sydänlihastulehdus, joten hän aina vetosi siihen, kun olin lähdössä johonkin ilman häntä. Silloin seurustellessamme olin myös neitsyt ja se oli minulle suuri asia. Kyseinen mies sitten alkoi kiristämään minua, sillä en ”antanut” hänelle. Muistan, kun soitin hänelle missä hän on, niin oli ex-tyttöystävän luona, koska minä olin kuulemma käytännössä pakottanut hänet menemään sinne… 🙄 Tälläisessä parisuhteessa olin noin vuoden.

Tässä vaiheessa olen ollut ehkä eniten pohjalla. Olin 17vuotias ja join alkoholia kauheita määriä, kuukaudessa saattoi mennä 4 24packia kaljaa ja vielä viinaa. Äitini uhkasi minua AA-kerholla, kuitenkaan en saanut apua.

Seuraava parisuhteeni oli todella sairas. Sitä kesti myös vuoden verran. Kyseinen mies oli todella suvaitsematon maahanmuuttajien suhteen ja suoraan sanottuna rasisti. Minulla oli muutamia luokkakavereita, jotka olivat ulkomaalaisia, niin hän vain ilmoitti minulle etten enää saisi heidän kanssaan olla, koska ”hänen naisensa ei sellaisten kanssa liiku”. Noh, minä itsepäisyyttäni kuitenkin ystävieni kanssa olin, tietenkin. Hän ei onneksi tiennyt tästä. Myuistan myös, kun kerran olin menossa baariin ja minulla oli paita, jonka kaula-aukko oli v-mallinen, niin siitäkin ”tuollasta paitaa et päälle laita, vain huorat käyttää tuollaisia”. Noh minä ilmoitin laittavani kyseisen paidan, joten hän otti sen päältäni ja leikkasi sen saksilla rikki. Hän ei myöskään luottanut minuun yhtään; aina penkoi puhelintani, vaikka sieltä ei koskaan mitään epäillyttävää ollutkaan. Siinä vaiheessa minä menetin hermoni ja laitoin tälläisen koodilukon. Kerroin miehelle, että nyt on hänen aika oppia luottamaan minuun, minulla ei ole mitään salattavaa, mutta minun asiat ovat kuitenkin yksityisiä. Hän otti puhelimeni, heitti sitä seinään useita kertoja ja lopulta halkaisi sen. Kerran, kun hän halusi harrastaa seksiä ja minä en; hän ei kuunnellut minua lainkaan. Vastusteluista huolimatta hän harrasti kanssani seksiä väkisin, itkin, mutta se ei häntä häirinnyt. Hän myös usein nakkeli minua pitkin asuntoaan. Kerran hän heitti minua palavalla tupakalla, koska en noussut seisomaan, kun radiosta soi maamme-laulu. Olin kerännyt rohkeutta useiden kuukausien ajan hänen jättämiseen. Aika koitti, kun mies meni armeijaan. Nyt oli minun aikani. Jätin hänen asunnon avaimet pöydälle ja lähdin. Lomille tultuaan hän soitti, josko voisimme jutella. Olin tyhmä ja suostuin. Menin miehen asunnolle ja ikäväkseni huomasin, että hän oli humalassa. Keskustelimme ensin normaalisti, kunnes hän vei minut makuuhuoneeseen, otti minun puhelimeni pois, etten voinut soittaa kenellekkään ja istui minun päälläni. Mies oli hysteerinen ja hän huusi minulle ja oli agressiivinen. Minä olin paniikissa. Tästä eteenpäin on vain hataria muistikuvia. Mies lähti vessaan ja näin tilaisuuteni tulleen; olin kuulemma (itsellä ei ollenkaan muistikuvia) soittanut äidilleni apua, olin vain sanonut itkien ”voitko hakea minut täältä pois, hän ei päästä minua lähtemään”. Mies tuli vessasta kun puhuin puhelimessa ja siitähän hän suuttui. Hän nappasi puhelimen pois ja haki puukon. En unohda sitä näkyä koskaan, kun itse olen makuuhuoneessa loukussa ja näen kun toinen kävelee puukko kädessä minua kohti.. Mies asettikin puukon minun käteeni ja puukon hänen omalle rinnalleen ja huusi ”TAPA MUT NYT JOS ET KERTA HALUA OLLA MUN KANSSA”. Samalla kuulin kun äitini koputtaa oveen. Mies ei antanut minun mennä avaamaan ja itsekin sanoi ”leikitään, ettei me olla täällä” samalla pitäen kättä minun suulla. Äitini koputti ja koputti, kunnes hänen oli pakko soittaa poliisit. Poliisit tulivat, mutta mies ei avannut heilekään ovea. Poliisit soittivat talonmiehen avaamaan oven. Se oli ihana tunne, kun näin poliisien juoksevan ovesta sisälle ja ottavan tämän miehen rautoihin. En unohda sitäkään ikinä, kun pääsin sieltä vapaaksi. Sen koomin en ole miestä nähnyt, olen vain kuullut, että hän on naimisissa ja hänellä on lapsi. Jälkikäteen mietittynä olen harmitellut, että ylipäätänsä menin enää hänen luokseen, vaikka tiesin, että hän on väkivaltainen. Olen kuitenkin aina ollut liian kiltti, ajattelin, että hän tarvitsee selityksen. Olen myös miettnyt, miksei mistään ole koskaan tarjottu minulle apua?

Kolmas mieheni oli myös elämäni ensimmäinen rakkaus, olin valmis tekemään hänen vuokseen mitä vain. Suhde kesti 2 vuotta. Kaikki alkoi hyvin, molemmat olimme pää pilvissä, sillä olimme niin rakastuneita. Vietimme koti-iltoja ja välillä myös menimme ystävien kanssa baareihin. Noin puolen vuoden kuluttua olimme ystäväni luona tupareissa. Siellä tutustutin mieheni ystäviini. Näihin aikoihin myös miehellä alkoi mennä todella kovaa; jatkuvaa baareissa ramppaamista. Silloin hän myös jäi ensimmäistä kertaa kiinni pettämisestä, hän oli käynyt pettämässä minua parhaan ystäväni siskon kanssa. Erosimme, mutta todella pian eron jälkeen palasimme yhteen, sillä annoi hänelle mahdollisuuden. Hän kuitenkin vakuutti uskottavasti olevansa pahoillaan. Yhteydenpidot ystäväni siskoon kuitenkin jatkuivat, minun antamista ehdoista huolimatta. Jatkoimme kuitenkin yhdessä, sillä mieheni oli hyvä puhumaan. Sitten alkoi tulla väkivaltaisia piirteitä. Olin nimittäin kertonut miehelleni tästä edellisestä miehestä; sen takia, että hän ymmärtää miksi itken helposti jos minulle huudetaan ja miksi olen säikky. Kerran humalapäissään tämä mieheni rupesi huutamaan ”pitäisikö munkin olla samanlainen, kun se sun edellinen, että olisin tarpeeksi kova jätkä?!” Sanoinkin hänelle, ettei todellakaan, sillä siksihän edellisenkin jätin. Mutta mieheni ei siinä vaiheessa järkipuhetta kuunnellut. Hän otti minua kurkusta kiinni, painoi seinää vasten ja puristi toisen käden nyrkkiin ja huusi minulle ”lyönkö sua turpaan”. Minä siinä itkien koitin vakuuttaa häntä, ettei hän löisi. Ei onneksi lyönytkään, mutta hän nakkasi minut kotipihani pusikkoon, tarrasi uudestaan kiinni ja raahasi pitkin pihaa ja uhkasi potkia minua. Minun onnekseni hän kuitenkin ”vain” tuuppi ja repi minua. Ei potkinut eikä lyönyt. Kun tilanne oli ohi, mies meni itse nukkumaan ja minä peloissaan perässä. En uskaltanut sanoa enää missään asiassa vastaan. Makasin sängyssä ja itkin hysteerisesti, ihmettelin kuinka omasta rakkaastani paljastui noin hullu piirre; en edes tunnistanut hänen katsettaan siinä vaiheessa, hänellä oli hullun kiilto silmissä. Aamulla herätessäni katsoin kauhistuneena peiliin; mustelmia kaulan ympärillä ja nahka lähtenyt naamasta; kuina selittäisin nämä läheisille? Parisuhteemme jatkui kuitenkin, se jatkui kahden vuoden ajan on-off suhteena. Joka eron syynä oli pettäminen, kuitenkin hän aina sai käännettyä minun pääni. Lopulta se olikin minun syytä, että hän petti minua. Tässä suhteessa minulla tuli myös ongelmia perheeni kanssa. Minun oli vaikea erota miehestä pysyvästi ja ymmärrän, että äitini yritti auttaa, mutta se ahdisti minua vain enemmän; äitini antoi minulle ehdon ”perhe tai mies”. Muistan kuinka mieheni suostutteli minua jättämään perheeni, sillä on hänen tuttavillaankin ollut sama tilanne. Loppuvaiheissa miehellä tuli kuvioihin myös huumeet, yritin ”pelastaa” miestä pois huumepiireistä, mutta turhaan. Se helpotti päätöksentekoani ja lopulta valitsin kuitenkin perheeni. Eron jälkeen mieheni rupesi sitten seurustelemaan hyvän ystäväni kanssa. Heillä on vielä tänäkin päivänä samoja ongelmia, kuin meilläkin oli. Tämä ex-ystäväni on myös huutanut minulle naama punaisena, sillä en ole kuulemma kertonut kuinka hullu tämä mies on🙄 Ihania ”ystäviä”. Suhteemme päätyttyä sain kuulla, että mieheni oli sitten pettänyt minua 10 naisen kanssa.

Neljäs mieheni oli kaikkea muuta kuin nämä edelliset, herttainen mies, joka teki vain töitä ja kävi salilla. Alkoholia hän käytti ehkä pari kertaa vuodessa. Harmi vain, että hän oli epäileväinen minua kohtaan. Muistan, kun olin juonu 4 olutta, niin mies huutaa minulle koska olen ympärikännissä, huoh 😟 Kerran hän myös väitti minun vetäneen huumeita, sillä pyyhin nenän alustaani jatkuvasti, sillä sitä kutitti. Olin kuulemma vetänyt kokaiinia. 😀 Hän myös yritti muuttaa minua samanlaiseksi, kun hänen ex-tyttöystävänsä, josta hän ei selkeästi ollut päässyt eroon; hiukset olisi pitänyt leikata ja värjätä samalla tavalla ja hän myös osti minulle samanlaisia vaatteita, kuin ex käytti. Minulla tuli myös usein olo, että hän yritti ostaa minua. Hän osti minulle väkisin 100€ kengät, kerran sitten kun minulla oli paha päivä mieheni sanoi ”et sä voi kiukutella mulle ku ostin sulle ne kengätkin silloin”. Syntymäpäivinäni hän osti kaulakorun ja kukkia, niin hän sanoi ”näihinkin kulutin sitten paljon rahaa”. Vaikka usein sanoin hänelle, ettei minulle merkkaa mitään paljonko rahaan minuun käyttää. Usein kävimme myös ulkona syömässä ja hän aina halusi maksaa, vaikka minä yritin saada maksettua välillä. Kuitenkin hän sanoi minulle ”voisit joskus sinäkin maksaa”, sitten kun halusin maksaa sekin täytyi tehdä niin, että minä annoin hänelle rahat ja hän maksoi, koska olisi liian noloa jos nainen maksaa. 😀 En ehkä saa kuvailtua tähän tarkasti miestä ja hänen tapojaan, mutta hän oli kyllä TODELLA ahdistava. Jos ei 2min aikana vastannut tekstiviestiin tuli jo pari viestiä ”mikset vastaa? Missä meet? HÄ?!”

Viidennen mieheni kanssa olin vain 2kk. Se johtui osittain siitä, että meillä oli 300km välissä ja myös siitä että hänellä oli toinen nainen. 😠 Siitäkään hän ei sanonut mitään, mutta nainen johon hän oli tutustunut samoihin aikoihin kun seurustelimme oli kerran saanut turpiin baarin jälkeen, niin naisen veli soittaa ”tule tänne, nainen haluaa sut luokseen”. Minulle puhuttiin vain hyvästä kaverista, vaikka tiesin, että olivat vasta tutustuneet. Ja sitten kun ero tuli, niin meni 1vko, kun he jo seurustelivat tämän ”hyvän kaverin” kanssa. Plus sain vielä mieheltä sukupuolitaudin, vaikkei minulla sellasta ollut aikaisemmin.

Kuudennen miehen kanssa olin 9kk, joista hän petti 3kk. Se tuli täytenä yllätyksenä, tavallaan. Seurustelimme ja mielestäni kaikki meni hyvin, ainut vain ettei hän tykännyt hirveästi ns ”hempeilystä”, eikä seksi sujunut. Ajattelin sen kuitenkin johtuvan hänen luonteestaan ja jännityksestä. Itkin usein öisin, sillä minulla oli niin paha mieli torjutuksi tulemisesta, sekä siitä että mies usein lopetti seksin kesken, ilman että sanoi mitään. Käänsi kyljen ja rupesi nukkumaan. Sitten hänellä alkoi ilmetä omituisia piirteitä. Hän epäili, että minä petän häntä ja hän ei enää kerennyt näkemään. Muistan kun soitin hänelle, josko voitaisiin nähdä. ”Ei kerkeä, kun täytyy mennä auttamaan isää hommiin”. Töistä hän oli kuitenkin todella vähäsanainen. Suunnilleen viikko tämän jälkeen mies tuli kauheassa humalassa luokseni ja oli varma, että minulla oli toinen mies jossain piilossa, siinä vaiheessa epäilyni nousivat enemmän. Mies sammui ja kuinkas ollakaan puhelin oli täynnä viestejä joltain mystiseltä naiselta. Sieltä löytyi mm. treffit siltä päivältä, kun hän oli ”isällään töissä”. Oli joululta ja uudeltavuodelta tekstiviestejä ”voi kun olisit täällä, mielummin olisin sun kanssa, kun ton mun muijan kanssa”. Myös oli kaikkia hellittelyitä ”minun oma prinsessa”, yms yms yms. Tuntui, kuin mulle olisi työnnetty puukko sydämeen, sattui hirveästi. En voinut käsittää tätä miestä. Se ei ollutkaan hempeilyä inhoava juro mies, vaan se vaan ei halunnut tehdä sitä mun kanssa. Mua kuvotti. Herätin sammuneen miehen kysymällä ”niin mites meni hommat iskän kans, vai teitkö hommia toisen naisen kanssa”. Mies vain suuttui koska olin selannut hänen viestejään. Noh, itkin siinä, mies ei sanonut sanaakaan, kunnes hän nousi ylös ja tuli istumaan mun vierelle. Mietin ”no nyt se vihdoin pyytää anteeksi”. Mutta ei 😟 ”oliks tää tässä, saanko lähteä”… Siinä vaiheessa työnsin sen ovesta ulos ja nakkasin sen antamat lahjat perässä. Kaiken huippu et tää muija on joku brunetti silikonibimbo, täysin mun vastakohta. Ei oo sen koomin kuulunut miehestä. Paitsi viikko sitte näin sitä pubissa ja tuli tervehtimään. En vastannut mitään, niin tää kehtas vielä sano ”ooksä tosissas ettei voida moikata”, sanoin vaan ”kyllä”. Miehen vastaus tähänkin oli ”no fuck you sitte” ja näytti keskisormea. ☹️

Jotenkin lopputiivistelmänä vaan sitä, että itellä on jäänyt päähän se, että miksi mä en oo kelvannut kenellekään tälläisenä? Miksei kukaan ole koskaan vaivautunut pyytämään multa anteeksi? Välillä nämä asiat unohtuu ja jatkan elämää normaalisti, mutta sitten kun oon hetkeäkään yksin kotona kaikki palautuu mieleen. Siskokin kysyi multa ”miksi aina mietit kaikkia pahoja asioita”. Jaa’a.. Sen kun tietäisi ja saisi ne pois päästä. Tahtoisin lopettaa niiden asioiden miettimisen. Itsetunto on täysin nollassa tällähetkellä. Oon kuitenkin jo 25 vuotias ja ensimmäiset asiat on tapahtunu 17 vuotiaana…