Epäluottamus ystävään, kuinka toimia?
Olen menettänyt luottamuksen ystävääni ja koen ajatukset hänestä ja hänen kanssaan olemisesta hyvin ahdistaviksi (= itkua, hysteriaa, unettomuutta).
Ongelmani on tässä: Hän seurustelee poikaystäväni kaverin kanssa. Heidän mielestään olisi kivaa viettää aikaa nelistään yhdessä. Olen yrittänyt selittää poikaystävälleni, kuinka en tätä mielelläni tekisi, mutta hänen on sitä vaikea ymmärtää, miksi emme kaikki voisi olla kavereita keskenämme. Olen suostunut viettämään nelinkeskeistä aikaa, koska en ole halunnut olla ilonpilaaja. Tulen näissä tilanteissa toimeen kaverini kanssa, mutta ei se aina kovin miellyttävää ole.
Nämä ihmiset tapaavat toisensa joskus myös kolmistaan ilman minua. En tiedä, meneekö ystäväni osaksi väkisin mukaan, vaikka poikaystäväni ja hänen kaverinsa haluaisivat tavata keskenään. Nyt kuulin poikaystävältäni, että kaverini valittaa heille, kuinka etäinen olen ja kuinka en ikinä vastaa hänelle, vaikka hän useasti minuun on koittanut ottaa yhteyttä. Itse en ole ollut hänen ”useista” yhteydenotoistaan tietoinen.
Viime syksynä sattui ikävä tapaus, johon ystäväni ja poikaystäväni liittyvät. Meillä oli ollut poikaystäväni kanssa riita ja minulla oli hyvin paha olla. Pyysin poikaystävääni tapaamaan minut. Hän meni kuitenkin mielummin kaverinsa juhliin. Pyysin ystävääni viettämään aikaa kanssani, pääni meinasi hajota ahdistuksestani ollessani yksin, mutta hänkin päätti mennä kyseisiin juhliin. Seuraavana päivänä sain tietää heidän lähteneen kolmistaan bilettämään jonkun muun juhlavieraan kanssa ja kaikki olivat päätyneet samaan osoitteeseen yöksi.
Tunsin oloni hyvin petetyksi. Sinänsä ehkä itsekästä, mutta kaipasin kipeästi herkässä mielentilassani seuraa ja kaksi minulle tärkeää ihmistä jättivät minut yksin. Kerroin myöhemmin kaverilleni, kuinka hirveältä minusta tuntui. Alkuraivossa menin sohaisemaan hänelle ilkeitä kommentteja, myönnän sen. Pyysin niitä kuitenkin myöhemmin anteeksi. Nyt kommenttini ovat alkaneet uudelleen elämään, sillä hän on puhunut siitä hänen viettäessään poikaystävänsä kanssa aikaa minun poikaystäväni kanssa. Itse hänen selityksensä käytökseensä vain oli, että poikaystäväni on hänenkin kaverinsa, joten hänellä on oikeus viettää aikaa tämän kanssa.
Se, että ystäväni puhuu suhteestamme avoimesti porukassa, jossa en ole itse paikalla ja vieläpä poikaystävälleni on sanoinkuvaamatonta. En tiedä, kuvitteleeko hän muka paikkaavansa välimme tällä tavoin vai onko hänen tarkoituksenaan vain mustamaalata mainettani.
Tänä viikonloppuna kohtasimme yhteisen kaverimme tupareissa. Se oli hyvin vaivaannuttavaa ja oloni oli hyvin epämukava, koska olin saanut tietää, kuinka hän selkäni takana toimii. Minimaalisen keskustelun jälkeen hän ilmoitti alkavansa lähteä. Kysäisin sitten, että minne ja hän vastasi menevänsä katsomaan matsia. Sitä hän ei sanonut, että meni tekemään sen poikaystäväni kotiin. Ei siinä sinänsä mitään, että hän sinne menee (siellä oli muitakin ihmisisä), mutta miksi hän ei siitä suoraan minulle sanonut.
Minua suututtaa. Miksi hän valittaa suhteestamme poikaystävälleni, mutta ei voi suoraan minuun yhteyttä ottaa? Elämässäni on tällä hetkellä paljon stressiä, olen saamassa siihen apua, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa ylimääräinen draama. Kävimme hartaan keskustelun poikaystäväni kanssa viikonloppuna ja hän vihdoin ymmärsi ainakin osaksi syyni, miksi en kyseisen kaverin kanssa halua aikaa viettää ja lupasi olla puhumatta minusta ja kaverini kanssa olevista ongelmista. Hän ei voinut kuitenkaan luvata olla viettämättä aikaa kaverini kanssa, koska hänen mielestään kaverini on kiva ja hänellä itsellään ei ole luottamus kaveriini kadonnut. Tilanne on ahdistava, mutta jotenkin on vain kestettävä. (He eivät tuntisi toisiaan ilman minua.)
Mitä minun tulisi oikein tehdä? Jos voisin, en olisi enää hänen kanssaan ainakaan toistaiseksi tekemisissä, mutta tilanne on se mikä se on ja tulee tilanteita, joissa joudumme olemaan toistemme seurassa. Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia? Apua kaivataan ja kipeästi!
vaikea tilanne ja luottamusta on kaiverrettu jo kovasti, itse sanelisin ehtoni millä jatketaan ja sanoisin, että ota tai jätä.
Sinunhan ei ole pakko olla seurassa josta et pidä, joten älä mene, ja poikaystäväsikin saisi miettiä kumpi on tärkeämpi sinä vai kaveri.
Tilanne tosiaan kuulostaa melko mutkikkaalta, mutta toisaalta, aika julmalta kuulostaa sekin, että pakottaisit poikaystäväsi valitsemaan teidän väliltänne.. Itse kannustaisin sinua jatkamaan keskusteluita sekä poikaystäväsi että ystäväsi kanssa.
Poikaystäväsi kanssa olitte jo käyneet asiasta keskustelua, mikä on erittäin hyvä juttu! Jos edelleen tunnet tarvetta purkaa fiiliksiäsi, niin ota asia uudestaan puheeksi. Poikaystäväsi on tärkeää tietää sinun kantasi, jotta hän voi tehdä itse omat ratkaisunsa. Parisuhteesta huolimatta olette kaksi itsenäistä ihmistä, joilla molemmilla on oikeus myös omiin kavereihinsa. Keskinäisen luottamuskenne pitäisi kuitekin toimia niin, että et joutuisi epäilemään poikaystävääsi mistään, vaikka hän viettäisikin aikaa tuon luottamuksesi menettäneen ystäväsi kanssa.
Koska ette ilmeisesti voi välttyä tapaamasta yhteisen kaveripiirin vuoksi, olisi sinun mielestäni hyvä jutella vielä tuon ystäväsikin kanssa. Hän ei ole aiemmassa keskustelussa ilmeisesti ymmärtänyt sinun kantaasi asioihin, ettekä ole päässeet yhteisymmärrykseen pelisäännöistä. Minusta voisit kysyä häneltä ihan suoraan, missä mennään ja miksi hän ei puhu kanssasi suoraan välillänne olevista ongelmista? Kerro hänelle, että olet loukkaantunut ja koet, että asioista olisi parempi puhua suoraan!
Puhumalla ne asiat usein selviää! Sinun ei ole pakko viettää aikaa kenenkään kanssa, jos et niin tahdo, mutta uskon kuitenkin, että voitte vielä tulla toimeen ja pystytte liikkumaan samoissa piireissä, kunhan saatte asioista juteltua. Ylimpiä ystäviä teistä ei ehkä enää tule, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa välien katkaisemista kokonaan.
- Kristina
Kiitos teille oikein paljon.
Tänään sattui tilanne, että kaverini ja hänen poikaystävänsä ottivat yhteyttä poikaystävääni, että haluaisimmeko tavata heidät tänään. Noh poikaystäväni oli siihen mennyt sanomaan, että se ei oikein käy koska en halua kaveriani nähdä.
En ollut uskoa korviani, että poikaystäväni oli tämän mennyt kaverilleni sanomaan. He tietenkin suuttuivat siitä. Pyysin tätä ystävältäni anteeksi ja hän sitten kysyi, että onko jokin vialla. Sanoin että vähän joo, luottamus rakoilee, koska en usko hänen olevan täysin rehellinen. Siitähän soppa syntyi. Huutoa ja mekastusta molemmin puolin, kumpikaan ei kuunnellut toista. Mieleeni tuli edellinen yritykseni selvitellä asioita kaverini kanssa. Kaikkeen mitä on tapahtunut hän keksi jonkun syyn, ilmoitti ettei se niin mennyt tai sitten että kaikki on vain minun päässäni.
Myöhemmin illalla pyysimme molemmat tekstiviestitse anteeksi. Se ei kyllä kummankaan osalta mielestäni täysin vilpitön ollut. Meillä piti olla koko viikonloppu poikaystäväni kanssa mukavaa ohjelmaa pitkästä aikaa, mutta nyt hän sitten souti ja huopasi haluaako tavata vai ei, koska hän on vihainen tälle tilanteelle ja hän oli keskustellut aiheesta kaverini poikaystävän kanssa puhelimitse. Hän kuulemma tarvitsi aikaa ajatella ja hänellä on paha olo tässä tilanteessa. Toisaalta ymmärrän sen, mutten myöskään itse kestä sitä painetta, mitä hän minulle lataa.
Saimme sitten poikaystäväni kanssa riidan aikaiseksi, koska hän ei kestä sitä, ettemme kaverini kanssa ole väleissä ja että minun tulisi heti korjata tilanne. Tilanne tuntui/tuntuu minusta hyvin epäreilulta. Lopulta hän sitten sanoi olevansa vihainen itselleen, että on aiheuttanut minun ja kaverini välirikon vaikkei tässä siitä ole kyse.
Olen niin uupunut. Poikaystäväni vielä myöhemmin sanoi, että oli hyvä että otin asian puheeksi, mutta minusta ei tunnu siltä, koska hän ei silti suostunut tapaamaan minua. Lisäksi tiedän ainakin kaverini ja hänen poikaystävänsä olevan hyvin vihainen minulle, mutta sehän on selvää.
En jaksa tätä enää. Olo tuntuu niin yksinäiseltä. Ymmärrän, että kolikolla on kaksi kääntöpuolta enkä itsekään ole aina toiminut kaverini kanssa. Se, että poikaystäväni käyttäytyy näin tekee tästä vain niin paljon vaikeampaa. Aikaa ei voi kelata takaisin.
Missä menee se raja, kuinka pitkälle ihminen voi joustaa?