Heippa Gothica!

Yhteenmuuttohan on iso asia, itse muutin kuukausi sitten poikaystäväni kanssa yhteen ja mukanani tuoli myös 4-vuotias koira. Alussa kaikki meni ihan hyvin, molemmat olimme tosi innoissamme muutosta.

Mutta sitten yhtenä iltana poikaystäväni näytti hyvin stressaantuneelta, kyselin että mikäs on hätänä. Hän sitten kertoi, että hän ei oikeen osaa olla koiran kanssa, koska hänellä ei ole minkäälaista kokemusta koirista ja sanoi että ei aina oikee tiedän miten toimia koiran kanssa.

Ehkäpä sun poikaystävällä on sama juttu,kun koirasi kärsii vielä eroahdistuksesta,se saattaa hirvittää häntä. Ei muutakon puhut asiasta ja kerrot koirasta ja siitä minkä takia koiralla on eroahdistusta.

Meilläpäin ainakin keskusteltiin paljon siitä että,se on aluksi aika pommi kun täytyy huolehtia rahasta tarkemmin, koska meitä on kaksi ihmistä ja yksi koira syömässä. Poikaystäväni on tätä ennen asunut aina yksin ja hän sanoi että se on aika "shokki" kuinka paljon rahaa meillä menee viikossa pelkästään ruokaan. Sekin kuulema jännitti silloin että mihin sitä sitten menee jos tulee riita,ei ole sitä omaa kotia missä saa olla yksin. Ja silloinkuin asutaan yhdessä täytyy huomioida toinen, ei voi jättää tavaroita mihin sattuu..jne.

Meillä ainakin nousi tuollaisia asioita eteen,jospa näistä olisi jotain apua. Keskustelkaa yhdessä ja puhukaa yhteenmuutosta.

Toivottavasti kaikki selviää vielä! 🙂🌻

-Mayaa

Hei Gothica.

Näin 'vanhana' kokijana tulee mieleen, jos jotain miettimistä poikakaverillasi on ylipäänsä uuden tilanteen suhteen. Että jos on jotenkin 'tunnehuumassa' innostuneena tullut yhteen, ja ajatusten kasaantuessa alkanut kokea itsen epäröivänä - onhan kyse isosta askeleesta. Kaksi toisilleen 'vieraalta planeetalta' - kuten ihmissuhteissa on aina, yhteen tulevaa, omaa niin erilaisen kokemustaustan, ja varsinkin kun on itsenäistymisen askelien ottamista - kyllä siinä hiukan voi epävarmuus synnyttää jarrua. Taloussyyt on myös konkreettinen asia, joka saattaa herättää yksinäisiä unettomia öitä vaikka toisen vierellä nukkuisikin.

Tuosta aloittamastasi viestistä on aikaa, joten voi olla, että olette saaneet pykäyksen eteenpäin yhteiselon aikaa. Toivon teille yhteen sopivia harmonisia säveliä, tai sitten vaikka niitä metallisia. Kaikkea hyvää!

Kiitos teille.
Valitettavasti emme ole pässet eteen päin asiassa senttiäkään. Asunto jäi ottamatta. Ei ole kauaa kun asiasta keskustelimme ja syy oli sillä kertaa taas vaihteeksi koirassani, joka on edistynyt huimasti eroahdistuksensa kanssa. Poikaystävän mielestä koira voi milloin vain saada mukamas jonkinlaisen hepulin ja syödä hänen kallisarvoisen sohvansa ja muut huonekalutkin siihen päälle! Asia ei todellakaan ole niin. Koira on alkanut rauhoittua ja yksinolot ovat helpottuneet hiukan.

Minusta on alkanut tuntua todella ahdistavalta tämän asian suhteen sillä poikaystävä ei halua sitoutua millään muotoa ja ympäripyöreitä syitä saa ihan tosissaan yrittää kaivaa esille.

Tästä ei taida tulla mitään, vai mitä.. ? ☹️

Hei,

Luultavasti tuo koira on poikaystävällesi hyvä tekosyy - mutta toisaalta jos hän oikeasti ei pidä siitä? Koira aiheuttaisi yhdessä asuessanne suhteessanne jännitteitä ja riitoja - kuten nyt jo tuntuu tekevän.

Vaikuttaa kuitenkin siltä,ettei hän toissaan ole haluamssa yhteen - kylä siinä koiraankin halutessaan sopeutuisi. Kertooko tämä hänen suhtautumisensa enemmänkin luonteesta? oNko hän pikkutarkka?

Yhteenmuutto on niin iso asia, että molempien sitä on tosissaan haluttava - elämän repiminen erilleen on raastavaa. Millaisia tunteita sinulla nyt on? Mitä muutto olisi sinulle merkinnyt? 🙂👍

Haluaisin edelleen muuttaa yhteen, vaikka yhteistä hakemusta ei ole vetämässä. Ei vaan onnistu. Aina vaan sama virsi, mitä kiire tässä on? Ei olekaan, haluaisin vain asua rakkaani kanssa omassa huushollissamme ja elää yhteistä arkea kuten muutkin pariskunnat. Ihan tavallista elämää pyykkipäivineen ja kaupassakäynteineen. Mies ei kuulemma aina jaksa masentuneen arkea. Niin, ihan ymmärrettävää, minä olen kuitenkin se joka joutuu masennuksen kanssa elämään joka päivä. Tarvitsen tukea ja yhteenmuutto voisi olla jaksamiseni kannalta parempi vaihtoehto kuin että asuisin yksin.

Koira sai kaverin toisesta ja eroahdistus loppui siihen. Mies tykkää molemmista paljon ja käyttää niitä lenkillä silloin tällöin. Mies myös laittaa ruuan ja tiskaa, sillä minä en jaksa. On varmasti raskasta hänelle huolehtia minusta, aikuisesta ihmisestä, mutta minulla ei ole ketään muuta. Perheeni asuu toisella paikkakunnalla ja tuskinpa kukaan ystävistäni voi tulla joka päivä minua katsomaan. Poikaystäväni nukkuu lähes kaikki yöt luonani, minun vieressäni ja kyselee aina olenko syönyt tai ottanut lääkkeet. Hän yrittää parhaansa mukaan pitää minut edes jollakin tasolla iloisena ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen, ja yritän olla mahdollisimman hyvä tyttöystävä sairaudestani huolimatta. Toki hän tapaa kavereitaan ja käy joskus baarissa, siinähän käy, häneen voi luottaa. Käymme joskus yhdessä kaupungilla, elokuvissa tai baarissa tanssimassa (jos koirille saa hoitajan baarireissun ajaksi). Käymme usein yhdessä koirien kanssa lenkillä ja koirapuistossa, ruokakaupassa on mukava käydä hänen kanssaan, silloin en väsy ihan niin paljoa.

Voi kun saisin tuon miehen tajuamaan että muutto olisi meidän molempien kannalta hyvä ratkaisu, taloudellisestikin! 🙄

ehkä poika ''pelkää'' että joutuu huolehtimaan koko kämpästä yksin ? ilmeisesti nytkin tekee jostain syystä paljon asioita sinun puolestasi, mikä on tietenkin hyvä jos et itse pysty. saattaa olla että poika ajattelee ettei jaksaisi huolehtia niin monesta asiasta, kumminkin kun kahdestaan asuu ja toinen ei pysty tekemään jotain se vastuu on kokonaan sillä kumpi pystyy.
jutelkaa asiasta, mutta älä anna sitä kuvaa että sinulla on hirmuinen kiire muuttoon.