mies yritti käyttäytyä toisella tavalla. Hän oli ystävällinen ja huomaavainen. Otti minut huomioon, jota ei ennen ole useinkaan tapahtunut. Hän myös osoitti hellyyttä ja läheisyyttä. Sain taas vapauden liikkua ja tavata ystäviäni. Hän yritti hillitä itsensä ja ottaa asiat rauhallisemmin. Olen yrittänyt itsekin olla läheinen ja hellä ja kuunnella miestäni. Nyt ollaan jo palattu takaisin samaan vanhaan kaavaan. Mies raivostuu ja uhkailee jopa erolla vähän väliä. Voi olla, että oma suhtautumiseni häneen on vaikuttanut siihen, että emme ehkä sittenkään onnistu. Tosiasia on, että rajani kulkee nyt tässä enkä voi hyväksyä yhtään enempää. Olen jo miettinyt terapiaan lähtemistä, mieheni ei siihen suostunut kun ehdotin sitä hänelle. Omat keinoni ovat tosi vähissä suhteen pelastamiseksi. En tiedä miten pystyn antamaan anteeksi.
Tiedän etten voi unohtaa, mutta haluaisin kuitenkin oppia elämään asian kanssa..

Lue tuo teksti kuin joku muu olisi sen kirjoittanut!
Miksi sinun pitäisi olla RAY:n anteeksiantoautomaatti, saatko sinä automaattisesti omat mokasi anteeksi?
Lue tietoa netistä narsisteista. Jos mies erolla uhkailee, niin sano heti, kyllä passaa! Huomaat sitten EHKÄ, kelle se ero passaa ja kelle ei, sillä harva mies saavuteuista eduista luopuu.
Mutta sinulla on tuon asian kanssa miettimisen paikka, haluatko olla kynnysmatto vai ihminen.

En tietenkään halua olla mikään kynnysmatto. ☹️
Olen vain ilmeisesti itsekin jollain tavalla ongelmallinen tai liian kiltti ja hyväksikäytettävä, kun en aikasemmin ole tiedostanut sitä mikä mieheni on, siis narsistiko. Mistä pystyn toteamaan, että näin varmasti on, vaikka käyttäytymisen piirteet sopivatkin tähän narsisti-tyyppiin?😟
Kun kukaan meistä ei ole virheetön aluksi sitä uskookin, että tekee itse asiat väärin ja yrittää korjata tilanteen. Ehkä tämä pettäminen nyt aukaisi silmäni vihdoin ja tajuan, ettei mieheni itse ole niin täydellinen kuin luulee olevansa.😠
Tiedän, että nyt on se hetki jolloin minun pitäisi päättää mitä elämälläni haluan tehdä. En halua, että minua enää manipuloidaan, edes tässä päätökseni tekemisessä. Tarvitsen aikaa, jotta tiedän miten asiassa etenen.
Miksi tämä on niin vaikeaa? Jos olisimme vain kaksin, eikä olisi lapsia, en epäröisi.🤔

chilla kirjoitti 18.3.2008 16:6

Kaikki meni pirstaleiksi, kun minulle selvisi mieheni suhde toiseen naiseen. Oli isänpäivä ja olimme viettäneet sitä kotona perheen kesken. Minulla oli kuitenkin jo pidemmän aikaa ollut outo tunne siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Kun mieheni meni illalla suihkuun katsoin hänen kännykkänsä viestit ja karmea totuus selvisi minulle. Sieltä löytyi viestejä: rakastan sinua, seksi on sun kanssa ihanaa, milloin taas nähdään ym. sekä kuvia intiimialueista. En voinut uskoa sitä todeksi. Kädet täristen istuin portailla kun mieheni tuli suihkusta ja hän kysyi mikä on. Sanoin, että kyllä sinä tiedät. Tästä sitten kehkeytyi kauhea episodi ja lapset sattuivat olemaan paikalla. Minä itkin ja huusin ja mieheni yritti selitellä. Lopulta menin ulos kävelemään ja purkamaan mielipahaani. Mieheni soitti tälle naiselle ja oli sanonut jääneensä kiinni ja että on parempi etteivät näe enää vähään aikaan. Mutta mukavaa oli kuulemma ollut niin kauan kuin kesti, tämän oli vanhempi tyttäreni kuullut.

Tästä on nyt kulunut yli neljä kuukautta, mutta tilanne ei ole normalisoitunut. En pysty unohtamaan, vaan asia kalvaa mieltäni jatkuvasti. Tunnen suunnatonta vihaa miestäni ja tätä naista kohtaan.
Suhteen paljastuttua halusin uskoa, että se loppuu ja eivät enää ole yhteydessä. Mutta sähköpostiviestittely yhä jatkui: huomenta rakkaani-otsikolla vain viikko käryn jälkeen. Puhelinyhteydessäkin olivat edelleen ja naisen nimi oli luettelossa muuttunut miehen nimeksi. Yhä edelleen mieheni poistaa kaikki puhelimensa tiedot (viestit, puhelut ja lokin). Hän kuitenkin väittää minulle, että suhde on loppu ja se loppui jo kuulemma silloin kun jäivät kiinni. Ei vain tunnu uskottavalta kun pitävät kuitenkin yhteyttä. Tämä on saanut minut niin pois tasapainosta, että en osaa olla raivoamatta asiasta miehelleni. Jatkuvasti kun tulee joku riita otan asian esille. Näin on jatkunut jo monta kuukautta ja alamme molemmat olla väsyneitä tähän. Olisin niin halunnut uskoa, että kun mieheni aikoi jatkaa kanssani toinen nainen jäisi kokonaan pois kuviosta. En pysty hyväksymään tätä heidän keskinäistä yhteydenpitoaan.

Pari viikkoa sitten mieheni oli ulkona viettämässä työkaverinsa synttäreitä ja tuli sitten puolenyön aikaan kotiin. Oli todella humalassa ja oudolla tuulella. Halusi nähdä lapset ja sanoi tappavansa itsensä. Kun hän sammui, katsoin puhelintiedot. Taas oli soittelua koko illan näiden kahden kesken. Nainen oli pyytänyt luokseen ja mies oli viestittänyt tulevansa heti ja oli soittanut taksia. No kuitenkin hän oli mennyt ravintolaan ja tullut sen jälkeen kotiin.
Löysin puhelimesta myös kuvia tästä toisesta naisesta. Ne oli otettu jo ennen kuin tiesin suhteesta. Herätin mieheni ja kyselin miksi taas olivat olleet yhteydessä. Mies yritti selitellä jotain ja väitti naisen ottaneen yhteyttä. Sanoi sitten, että minua kuitenkin rakastaa ja siksi tulikin kotiin.

Nyt olen alkanut ajatella koko meidän suhdehistoriaa ja olen niin pettynyt kaikkeen. Oikeastaan tuntuu, että tämä on ns. viimeinen pisara. Minun on niin vaikeaa nähdä enää mitään hyvää miehessäni.
Kaikki muu ikävä asia palaa mieleen eikä jätä rauhaan.

Aloimme seurustella jo nuorina ja nyt yhteistä taivalta on parikymmentä vuotta takana. Lapsia on siunaantunut kaksi. Takana on pitkä taival, joka ei aina ole ollut niin ruusuinen, mutta kelläpä olisi.
Suhteemme on pikemminkin ollut sellainen, jossa mies on määrännyt "kaapin paikan" ja minä totellut. Mies on meillä se joka tienaa perheessä enemmän ja se on hänen mielestään antanut hänelle vallan kohdella minua miten huvittaa. Hän on hyvin äkkipikainen ja saattaa raivostua pienimmästäkin jutusta. Sen jälkeen hän odottaa, että minä pyydän anteeksi. Joudun pyytämään anteeksi vaikka en olisi tehnyt mitään tai ollut edes syyllinen miehen vihanpurkaukseen. Joskus hyväksyn sen ja joskus laitan hanttiin, mutta silloin hän saa uhkailemalla, mitätöimällä ja loukkaamalla tahtonsa lopulta läpi. Tämä on ollut hyvin rankkaa olla aina se syypää kaikkiin vastoinkäymisiin. Mihinkään hän ei ole halunnut minua päästää, eikä hän hyväksy sukulaisiani. Ystäviinkään en ole enää voinut olla niin usein yhteydessä kuin haluaisin. Olen joskus yrittänyt lopettaa koko suhteen, mutta puhumalla mieheni on saanut minut jatkamaan. Olen myös ajatellut, että lasten takia en halua hajottaa perhettä, vaan yritän kestää tämän. Itsetuntoni on ollut tässä todella kovilla ja olen usein allapäin.
Miten sitten tällaista kestää, no kun on niitä hyviäkin kausia. Silloin mies on iloinen ja ystävällinen. Hän on aina hoitanut hyvin työnsä, tienaa hyvin ja on hyvinä kausinaan mukava isä ja kiva puoliso. Tuntuu kuin olisi kaksi eri persoonaa samassa ihmisessä. Tuntuu kun hän ei pystyisi hallitsemaan itseään, eikä kukaan pysty vaikuttamaan häneen. Minulla ei ole minkäänlaista otetta häneen enkä enää ole varma hänen tai minun tunteistakaan.

Käryttyään mies yritti käyttäytyä toisella tavalla. Hän oli ystävällinen ja huomaavainen. Otti minut huomioon, jota ei ennen ole useinkaan tapahtunut. Hän myös osoitti hellyyttä ja läheisyyttä. Sain taas vapauden liikkua ja tavata ystäviäni. Hän yritti hillitä itsensä ja ottaa asiat rauhallisemmin. Olen yrittänyt itsekin olla läheinen ja hellä ja kuunnella miestäni. Nyt ollaan jo palattu takaisin samaan vanhaan kaavaan. Mies raivostuu ja uhkailee jopa erolla vähän väliä. Voi olla, että oma suhtautumiseni häneen on vaikuttanut siihen, että emme ehkä sittenkään onnistu. Tosiasia on, että rajani kulkee nyt tässä enkä voi hyväksyä yhtään enempää. Olen jo miettinyt terapiaan lähtemistä, mieheni ei siihen suostunut kun ehdotin sitä hänelle. Omat keinoni ovat tosi vähissä suhteen pelastamiseksi. En tiedä miten pystyn antamaan anteeksi.
Tiedän etten voi unohtaa, mutta haluaisin kuitenkin oppia elämään asian kanssa. Tuntuu, että nyt ollaan todella pattitilanteessa. Miten voin selvittää nämä asiat omassa päässäni ja päästä elämässäni eteenpäin?
☹️

Onkuin olisin lukenut omaa tarinaani paitsi että olen mies ja käryäminen tapahtui viikko ennen isänpäivää. Oli siinä kestämistä kun vietettiin isänpäivää ja kaikki oli pirstaleina. Minäkin olin epäluuloinen melkein vuoden mutta kun ei ollut täyttä varmuutta pettämisestä niin en voinut tehdä mitään. Nyt menee samalla tavalla kuin teillä koko ajan on tunne että vaimoni pitää yhteyttä tähän salapanijaansa , mutta tässä on iso ongelma minulla koska vaimoni on mielenterveysongelmainen ja en viitsisi häntä heittää pihalle. Odotan että hän tulee tunnontuskiin ja katuu tekoaan mutta sellaista ei ole vielä oikein vakuuttavasti tapahtunut. Hän pyyhkii sivuhistorian tietokoneelta viestit kännykästä ja puhelutiedotkin, on tässä kestämistä onneksi hän menee ensi viikolla psykiatriseen kuntoutukseen ja toivon että siellä asiat alkaisivat hänelle valjeta ja kuinka alhaista on hakea elämän sisältöä vieraista suhteista. Koitetaan jaksaa mutta kaikella on kuitenkin rajansa. Sain muuten vaimoni kiinni hänen kaverilleen kirjoittamasta jutusta tietokoneella.

Olen tässä kelaillut elämänkaartani ja miettinyt miten olen jaksanut tähän asti. Voimia se on vienyt, mutta terveys ja mielenterveys on yhä tallella.
Monesti mietin mitä tulevaisuus tuo tullessaan jos jatkamme, onko miehessäni yhtään halua muuttua ja miten hän aikoo meitä jatkossa kohdella.
Välillä hän on lipsunut siihen "äkkipikaisuuden" puuskaan, mutta nyt on pyytänyt anteeksi käytöstään. Tämmöistä ei ole tapahtunut vuosiin.😮
Tiedän, etten itsekään ole mikään helppo tapaus, mutta ei se silti anna hänelle oikeutta käyttäytyä miten huvittaa ottamatta muita huomioon.
Nyt kun näen asiat toisella tavalla ja hänkin on silmissäni ihan eri ihminen suhtaudun asioihinkin uudella näkökulmalla. Toivottavasti se on laittanut hänet miettimään asioita. 🙄
Meillä kaikilla kun on vain yksi elämä ei sen hukkaan heittäminen ole viisasta. Haluan kuitenkin katsoa onko meistä vielä jatkamaan ja pystymmekö yhdessä muuttamaan suhdettamme oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä se vielä tuntuu vaikealta, koska itselläni on vielä niin paha olla ja mietin hänen tekosiaan, vaikka en sitä haluaisi. Asia on kuitenkin puitava omassa mielessä loppuun asti, muuten ei ole voimia uuteen nousuun.
Edelleen mieheni sanoo, että suhde on jo ohi. Ehkä joskus tulee se päivä jolloin voin uskoa sen ja silloin luultavasti helpottaa vaikka tiedän etten sitä voi koskaan unohtaa.
Aika parantaa haavat, mutta arpi jää.

Hei Chilla! Olen todella pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Tiedän tuon kamalan "kädet täristen"-fiiliksen kun puhelimesta on selvinnyt karmeuksia. Luettuani juttusi, olen valitettavasti täysin sitä mieltä, että miehesi aikoo jatkaa suhdetta toiseen naiseen. Onhan hän jo niin tehnyt. Sinä tietysti mietit että jospa se kohta loppuisi ja voisimme jatkaa.. Kuitenkin musta tuntuu että kaikki nuo merkit miehessäsi viittaavat siihen, ettei hän ilmeisesti osaa sinua riittävästi arvostaa, koska "vajoaa" tuonne pettämisen tasolle uudelleen ja uudelleen. Mielestäni pettäjät on pelkureita kun eivät pysty ensin eroamaan ja sitten hankkimaan uutta!
Muista että olet tärkeä! Sukulaisesi ovat tärkeitä sekä tietysti ystäväsi. Sinun ei tarvitse hyväksyä huonoa tai alentavaa käytöstä mieheltäsi lainkaan. Sehän antaa lapsillesikin huonon esimerkin eikö?
Toivon että saat asiasi selvitettyä! 🙂👍Helppoa se ei ole koska ikävät ajatukset pyörivät päässä vielä kahdeksan kuukauden kuluttuakin, minulla nimittäin. 😐

Tämä omien tunteiden hallinta on kaikkein vaikeinta tällä hetkellä. Ei osaa toimia järkevästi, vaikka haluaisi. Tuntuu ettei tälle asialle saa selvyyttä eikä pistettä.

Meidän piti viime viikonloppuna viettää yhteistä viikonloppua miehen kanssa, lapset oli poissa koko viikonlopun harrastustensa parissa. Oli suunnitelmat valmiina ja tämän oli tarkoitus lähentää meitä ja viettää ihan omaa kaksinkeskistä aikaa. Miehellä oli jotain talon korjauspuuhia, joita kimpassa tehtiin. Hakiessani jotain tarviketta, kuulin et hänen kännyyn tuli viesti. Uteliaisuus voitti katsoin viestin ja toteamus keneltä se oli romutti koko fiiliksen. Suutuspäissäni poistin koko viestin ja ajattelin, etten mainitse koko asiasta. En kuitenkaan osannut hillitä itseäni ja oli pakko taas kysyä mieheltä mikä on koko totuus. Miksi tää nainen vielä viestittelee hänelle, vaikka mieheni on mulle sanonut että tää suhde on loppunut jo. Mies sanoi, ettei voi sitä estääkään kun naisella on hänen numeronsa. Luoja tietää taas mikä on totuus. Siinä sitten meni se viikonloppu asiasta väännellessä. Riidaksihan se taas yltyi ja tuli haukkumisia puolin ja toisin, syyttelyä ja pahaa mieltä. Onneksi sunnuntaina oli sitten rauhallisempaa. Käytiin yhdessä koiralenkillä ja vietettiin yhteistä aikaa, vaikka ei mitään erikoista tehtykään.

En tiedä mitä enää tekisin, pitäisikö minun vain uskoa mieheni versioon vaikka en sitten tajua miksi tämä toinen vielä pitää yhteyttä. Laitoin sille viestiä, jossa asiaa kysyin, mutta kuten arvata saattaa ei tule vastausta.
Toimin varmaan itsekin suhdetta tuhoavasti kun jatkuvasti jauhan asiasta, mutta minusta tuntuu että siitä ei tule selvää ja en voi sille mitään, että tämä yhteydenpito heidän kesken on minusta hyvin loukkaavaa. En voi myöskään sitä tajuta, että jos mieheni muka ei vastaa hänen viesteihinsä niin miten sitkeä hän sitten on kun niitä edelleen lähettää. En yksinkertaisesti enää ymmärrä yhtään mitään. Muuta minun ei tarvitse tietää kuin, että onko jotain tekeillä vai ei. Jos on en halua jatkaa mieheni kanssa ja jos ei ole mitään yritän tietenkin panostaa meidän suhteeseemme.

Nyt mietin jo pitäisikö meidän sittenkin erota, kun tuntuu, että tämä on vain tuulimyllyjä vastaan taistelemista. 😟
Kun puhun asiasta mieheni kanssa hän syyllistää minua koko suhteen huonon tilan aikaansaamisesta, jos olisin käyttäytynyt toisin ei mitään tällaista olisi tapahtunut. Hänen mielestään olen niin mahdoton ihminen, että kanssani on vaikea elää. Ehkäpä niinkin, onhan kaikissa omat virheensä, mutta hän ei myönnä omiaan. Puhuin ystäväni kanssa asiasta ja hänen mielestään minun pitäisi selvittää oma tilanteeni juridisesti mahdollisen eron vuoksi. Hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi nyt ajatella omaa ja lasteni tulevaisuutta ja huomioida se mahdollisuus, että se voisi olla ilman miestäni.

Olen nyt niin kurkkua myöten täynnä tätä epävarmuutta, että päätin etten enää välitä koko asiasta. Aion tästä eteenpäin ajatella vain omaa itseäni ja tyttöjäni. Mies saa miettiä rauhassa mitä haluaa tehdä, minä en aio enää sotkeentua heidän asioihinsa. Jos elo meidän kanssa ei kiinnosta voi mun puolesta sitten erota. Olen nyt jo niin pitkään peräänkuuluttanut sitä rehellisyyttä ja tilanteen rauhoittamista. Mun mielestä toisen naisen olis pitänyt silloin häipyä koko kuviosta, mutta koska hän edelleen vaikuttaa, en jaksa enää sitä miettiä. ☹️

Mikä siinä on, että näistä kuvioista muodostuu näin hankalia. Tätä on kestänyt jo marraskuusta saakka. Onko se liikaa pyydetty, että jos perhettä yritetään pitää kasassa ei sitä joku ulkopuolinen yrittäisi romuttaa. Missään nimessä en ala kilpailemaan kenenkään kanssa. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen saa minun puolestani olla koko juttu.

Nyt alan kerätä voimia tulevaisuutta varten. En todellakaan tiedä mitä se tuo tullessaan, mutta kynnysmattoa minusta ei tule. Miestänikään en aio enää mielistellä kun ei kykene saamaan tuota yhteydenpitoa loppumaan.
Onneksi minulla on kaksi ihanaa tyttöä ja koira lohtunani, muutoin olisin aika tyhjän päällä.

Onneksi kevät tulee ja aurinko paistaa.

Nyt ei sitten tarvitse enää epäillä. Sain kuulla, että miehelläni on taas profiili suomi24:ssä jossa etsii seuraa, joten ei mikään ole muuttunut. Ihan turhaan tässä enää mietin näitä asioita, ei tämä ole enää minusta kiinni. Mies on nettiriippuvainen ja sille asialle en voi enää mitään. 😭
Lisäksi sain vielä tietää, että hän on naiskennellut meidän yhteistä ystävää. Surkeemmin ei vois asiat enää olla. 😠
Ei tässä enää ole muuta vaihtoehtoa kun alkaa miettimään eroa ja sen toteuttamista. On se kurjaa, mutta nyt ei enää muutakaan voi. Tämä on nähty ja enää huonommaksi ei voisi asiat mennä. Kohti uutta elämää.....toivottavasti se tuo tulleessaan parempaa kuin tämä.☹️

Hei Chilla,

Sinnulla tuntuu olevan upea asenne mennä tästä eteenpäin. Vaikka miehesi taas jäi kiinni ikävistä asioista, mutta toisaalta se oli ratkaisu teidän suhteelle. Minunkin mielestäni teillä olisi aika vaikea enää jatkaa yhdessä.
Meillä oli viime vuosi vähän vastaavanlaista, mies lupaili että nainen jää, mutta joku siinä aina veti puoleensa. Nyt on mennyt puoli vuotta, että naisesta ei ole kuulunut. Ja olemme miehen kanssa yhdessä. Hän vannoo, että mitään ei enää tapahdu ja haluan niin uskoakin, mutta onhan se epäilys aina olemassa.
Olen vain oppinut ajattelemaan tällaisiakin asioita positiivisesti, että mitä tästä on voinut oppia. Luulen, että sinäkin olet oppinut itsestäsi paljon. Tiedät nyt, mitä itse haluat, pidät itsestäsi parempaa huolta ja et suostu kynnysmatoksi. Se on aivan oikein. Erittäin hyvä, että ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa, onnistut varmasti!

Uusia käänteitä suhdesopassamme. Tiedot näistä mieheni "seikkailuista" sain kuulla hänen ex-kakkoseltaan, joka viestitti minulle. Hän sanoi, ettei ole enää kiinnostunut miehestäni. Kaksi päivää keräsin voimia ja kelasin asioita ja tämä nainen oli koko ajan yhteydessä minuun tukien eroaikeitani. Perjantaina sitten ilmoitin miehelleni, että tämä on nyt tässä ja haluan erota. Hän meni aivan tolaltaan ja aneli anteeksi. Sanoi, ettei missään tapauksessa halua menettää meitä eikä erota. Lupasi muuttua ja lopettaa kaiken hölmöilyn. En antanut periksi vaan lähdin töihin ja jätin vastaamatta hänen puheluihinsa. Hän lähetti riipaisevia tekstiviestejä, joissa vannoi muuttuvansa. Halusin kuulla totuuden tästä hänen ja meidän yhteisen ystävän retkestä, sitä hän ei suostunut myöntämään. Kielsi sen kivenkovaan. Eikä ystävämmekään myöntänyt asiaa. 😟

Lauantaina sitten keskustelimme mieheni kanssa. Halusin kuulla totuuden hänen ja meidän kaverin retkestä. Asiaa puituamme, pääsimme siitä yhteisymmärrykseen, sillä mitään ei heidän kesken ole mieheni mukaan tapahtunut. Mies kyllä myönsi sen, että nainen oli vähän liian innokas, mutta hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut siinä mielessä tästä ystävästämme. Haluan uskoa miestäni, tämä retkikin tapahtui jo kesällä 2006, joten siitäkin on jo aikaa paljon. Mieheni kertoi olleensa yhteydessä tähän ex-kakkoseensa kun nämä "huhut" oli lähteneet liikkeelle. Nainen kielsi mitään kertoneensa, käsittämätöntä. Puhuimme asiat juurta jaksain selväksi ja mieheni kertoi, mitä tässä viimeisen viiden kuukauden aikana on tapahtunut. Suhde on loppunut jo silloin kun hän jäi kiinni, mutta nainen on vaan jatkanut viestintää yrittäen milloin mitäkin. Sanoin miehelleni, että olisi pitänyt olla rehellinen ja kertoa näistä viesteistä ja niiden sisällöstä, koska nyt olen kärvistellyt tässä epäluottamuksessa näinkin kauan. Nytkin kun hän oli manipuloinut minua tässä kaksi päivää mieheni lähetti hänelle tekstiviestin, jossa teki hyvin selväksi sen ettei ikinä enää halua kuulla mitään hänestä. Tämänkin jälkeen tuli vastaus, jossa nainen sanoi odottavansa miestäni syli lämpimänä jos tämä tulee toisiin aatoksiin. No sitä pelkoa ei enää ole. Mieheni on päättänyt ettei hän halua erota minusta eikä perheestään. Jatkamme siis perheenä ja mieheni on luvannut lopettaa hölmöilynsä ja tehdä kaikkensa sen eteen, että meillä olisi kaikilla hyvä olla.
Se mitä hän siellä suomi24:ssä puuhaili oli totta, mutta nyt hän näytti minulle sähköpostinsa (molemmat) sekä oli poistanut kaikki profiilit ja sovimme, ettei hän enää chatissa käy. 🙄
Nyt olen antanut hänelle toisen mahdollisuuden ja tosiaan toivon koko sydämestäni, että hän ymmärtää käyttää sen hyvin. Hän sanoi, että on ollut hyvin tyhmä ja ilkeä meitä kohtaan, etenkin minua. Ei kuitenkaan halua luopua minusta ja rakastaa minua ja lapsia hyvin paljon. Haluan uskoa ja toivon, että tästä alkaa meille "uusi elämä".
🙂👍

Nyt olen antanut hänelle toisen mahdollisuuden ja tosiaan toivon koko sydämestäni, että hän ymmärtää käyttää sen hyvin. Hän sanoi, että on ollut hyvin tyhmä ja ilkeä meitä kohtaan, etenkin minua. Ei kuitenkaan halua luopua minusta ja rakastaa minua ja lapsia hyvin paljon. Haluan uskoa ja toivon, että tästä alkaa meille "uusi elämä".

Hei,
Sinulla asiat vähän samaan suuntaisesti kuin minulla.
Olin jo eroamassa ja asunnonkin hankkinut itselleni ja lapsilleni, mutta kun ilmoitin eroaikeistani miehelle hän uhkasi tappaa itsensä tai meidät kaikki. Siitä on kolme vuotta aikaa ja syy oli se että hänellä oli ollut jonkin sortin seksi suhde netissä löytämäänsä naisen. En siis uskaltanut erota vaan jäin ja mies lupasi lopettaa nettitouhuilut.

Jonkin aikaa menikin hyvin , mutta nyt on taas kiree tunnelma minun puoleltani. Mies käy seksiä myyvillä naisilla ja istuu kaiken vapaa-ajan netissä seksipalstoilla ja etsii itselleen uusia naisia. Hänen puhelin on täynnä erilaisia naisten nimiä ja eri-ikäisiä, samoin sähköposti. En tiedä onko sitten suhde huonompi vaihtoehto kuin nämä maksulliset...molemmat satuttaa ja penteleesti.
En ole enään kysellyt enkä puhunut.Olen aivan turta. Olen väsynyt ja onneton, enkä toivoisi sitä sinulle.Minun virheeni oli antaa toinen mahdollisuus. Nyt on hemmetin vaikee lähtee, pelko sisimmässä. Tiedän että lähtö paras ratkaisu , mutta mistä se rohkeus tulisi, mikä kerran jo oli.???☹️

Viimeisin löytöni on viagra-tabletit mieheni takin taskussa.Se todistaa, että maksullisilla ollaan käyty myös epämääräiset rahalliset nostot tililtä kertovat syyn. Onneksi meille ei kukaan soittele, mutta hirvittävää tämäkin on.😠

Meidän seksi on sitä, jos yleensä on, että mies "väkisin ottaa" säälistä annan aviovaimon velvollisuus" Olen alkanut nukkua lasten huoneessa ettei tarvitse kieltäytyä ja sinne hän ei kuitenkaan tule vonkaamaan.Mieheni ällöttää minua niin että olen oksentanut joka yhdynnän jälkeen. Mutta noiden tablettien löytymisen jälkeen pysyn päätöksessäni, rasiani on ja pysyy kiinni. Ties mitä tautejakin se äijä mulle voi tartuttaa!!!!!

Arvostan uuden mahdollisuuden antamista, mutta ihmisen pitää olla sen arvoinen ja todella arvostaa sitä.Meillä niin ei ole ollut. Toivottavasti sinä ja miehesi onnistutte.🙂🌻
Ihmisen muisti vain on niin lyhyt ja vanhat tavat luissa kiinni, että aina se ei onnistu.

No nyt sitten alkoi eilen loanheittäminen mieheni ex-kakkoselta. Tämä lopullinen "ero" taisi kirpaista kovasti. Mieheni sai sähköpostiin ensin lässytystä siitä miten ihana hän oli ja ettei nainen koskaan unohda häntä ja kivaa oli heillä yhdessä vaikka mieheni mitä sanoisi. Toivoi vielä että voisivat joskus tavata....mieheni lähetti postin minulle luettavaksi. Sitten rupesi tulemaan tekstiviestejä sekä minulle, että miehelle. Niissä hän yritti aina mustamaalata meistä toista. Minulle hän haukkui miestäni valehtelijaksi ja kertoi heidän suhteensa kestäneen 7 kuukautta, eli tähän päivään saakka. Kehuskeli kuinka kivaa heillä oli mm. mökkireissuilla, koiralenkillä ym. Ensinnäkään meillä ei ole mökkiä ja toisekseen mies on ollut viikonloput kotosalla. Puppua taitaa olla ja vaikkei olisikaan niin mitä väliä sillä enää on koska tavoite oli se, että hän poistuu kokonaan kuvioista. No päätimme, että molemmat näyttävät mitä viestejä saavat ja sitten kumpikaan ei vastaa mihinkään viestiin tai puheluun. Näin hän luultavasti kyllästyy aikanaan turhaan viestittelyyn kun ei vastakaikua saa. 😝

Muuta en nyt toivo kuin, että tämä aikakausi on taaksejäänyttä elämää. Toivon, että mieheni on oppinut jotain tästä, ainakin tajunnut sen kuinka paljon hän satutti minua ja lapsia tällä itsekkäällä teollaan. Toivon, että hän myös tajusi sen, että tämä oli viimeinen tilaisuus. Seuraavan kerran ei enää tule uutta mahdollisuutta, vaan ero on kylmä tosiasia. ☹️

Toivottavasti olen nyt selvinnyt tästä ja pääsen elämässäni eteenpäin. Milloinkaan ei tietenkään voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta yrittää aina voi.
🙂👍