HÄNELLÄ ON siellä oma prosessinsa menossa, ei välttämättä ole edes tietoinen mikä häntä ahdistaa saat pystyy sitä sanoiksi pukemaan.

Teet viisaasti jos jäät silviisiin vähän kuulolle, että missä mennään. Syyt eivät todennäköisesti ole sinussa, vaan teillä molemmilla on oma prosessi, omat toiveet ja unelmat jotka kummittelevat siellä taustalla tiedostamattomina niin pitkään kun ne saavat nimen. Ja sanotaan ääneen.

Rakkaussuhde herättää aina kaikki omat lapsuuden unelmat ja pelot ja joskus aktivoi sellaisia pelkoja jotka ovat nukkuneet latentteina ruususen unta.

Pääasia on että et syytä itseäsi, ja että uskallat avoimesti kuunnella ja katsella, mitä hän sanoo ja tuntee. Et voi tehdä paljoa muuta kuin olla oma itsesi omine tunteinesi. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä ja keskustelua.

Sulla on oikeus kysymyksiisi ja kaikenlaisiin tunteisiisi. Niin myös hänellä, mutta kieltämättä, selitysvastuu tai puhumisvastuu tuntuisi olevan hänellä, jos hän ahdistuu. Taustalla voi olla kaikenlaista, mikä pyrkii pintaan ja ulos rakkaussuhteen aktivoiduttua.

Se on tätä elämää, että kaikenlaista tulee vastaan. Itse olen jo oman eroni kuohuntavaiheen ohittanut ja katselen välillä huvittuneenakin omaa mennyttä suhdetta ja olen oppinut vähemmän ja vähemmän ottamaan syitä niskoilleni asioista, tein sitä osin opitusti osin suhteen "avulla",... ja sitä itsesi syyllistämistä tuossa tilanteessa toivoisin välttämään,
t nimim kokemusta on
Tsemppiä ja puhumista 😀🙂👍

Hei Jj

vielä yksi asia, kantapään kautta opittuna, se tuli vielä mieleen kun luin toiseen kertaan kirjoituksesi.

Et mainitse nimeltä mitä syitä teillä oli eroon ja vaikeuksiin, ja yhtä lukuunottamatta ne ovat poistuneet. Mikä tahansa tämä yksi lieneekään, niin... annan oman kokemukseni pohjalta vinkin, älä rupea kaivelemaan toisen kakkakasaa, vaikka tekisi mieli.

Pysy erillään hänen ongelmistaan, ne ovat hänen ja vain hänen omaisuuttaan, niinkuin sinun ongelmasi ovat vain ja ainoastaan sinun omaisuuttasi. Nimittäin vanha viidakon sananlasku sanoo, että "huonojen uutisten tuoja tapetaan". Siis tässä väännän rautalangasta että parisuhteessa se, joka nimeää toisen ongelman, ennenkuin toinen itse sen oivaltaa ja sanoo ääneen, on huonojen uutisten tuoja. Mustasukkainen puoliso on sitä siinä, kun rupeaa kontrolloimaan toisen menoja ja tulemisia. Ihan yhtä paha tilanne on, jos yrittää auttaa toista toisen jossain muussa ongelmassa ja liukuu toisen tontille, toisen persoonan alueelle, missä meillä vain jokaisella on vain itsellämme sekä vastuu että oikeus toimia, ellemme erikseen pyydä toista apuun. Sitten on eri tilanne.

eli anna muhia rauhassa ja odottele hänen oivallustaan ja tiedostamistaan, jos se "yksi" poistumaton este suhteelle on jotenkin piilossa tai salattu tai vaatii pidempiaikaista prosessia, ehkä keskusteluapuakin hänelle itselleen.

Tämä kaikki on vain arvausten varassa heiteltyä, koska en tiedä tilanteestanne juurikaan. Peilaan vain omaa kokemustani, jossa toisen osapuolen seksuaalinen häpeä kummitteli pitkään ja pamahti sitten välillemme hänelle ylitsepääsemättömänä asiana. Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme ja tarinamme omassa historiassamme. Minulla se vastavuoroisesti oli jonkinasteinen läheisriippuvuus.

Että itsellistä hyvää elämää kohti vain hyvällä omallatunnolla ja hyvällä mielellä oman elämän hyvistä asioista.🙂👍

Kiitos vastauksestasi. Selvensi hiukan omaa oloani. 🙂