EN TAHDO ENÄÄ JAKSAA PITÄÄ AVIOLIITTOAMME KOOSSA
Onko oikein että,minä vaimona olen se joka antaa huomiota,joka kysyy miten työpäivä on mennyt,joka laittaa ruuan,siivoaa kodin,pesee pyykit,mies on niinkuin minua ei olisi olemassakaan,ainoat joille hän antaa huomiota on kaksi aikuista poikaansa 17v ja 22v onko se normaalia että näitä vielä isä pussailee,alan pikkuhiljaa kypsyä tässä olossani,kun minä kerron jotakin asioitani niin välillä hän ei vastaa lainkaan on kuin ei kuulisi,välillä naureskelee sillain ilkeesti,nyt joudun olemaan sairauspäivärahalla ja hän tietää että minulla on menoja ja laskuja teen tosi tiukkaa taloudellisesti niin ei voi edes kysyä miten pärjään,en tiedä kuuluuko miehen edes tällaisia kysyä,olen aina yrittänyt pärjätä menojeni kanssa,yrittänyt ostaa ruokaa koko perheelle,velkaantunut kun olen hakenut miehen hyväksyntää sillä että ostan ruokaa ym.siis nuo lapset eivät ole meidän yhteisiä,yli 10v tätä on jatkunut,nyt tuntuu että olen täysin turha ja arvoton kun hänen lapsensa on aikuisia,onko tällainen rakkautta,olenko tosi sokea,vastaisiko joku mitä mieltä on siitä kuuluuko avomiehen yhtään auttaa vaimoansa rahallisesti kun tällä on vaikeaa?