Olen itse sellaisen äidin tytär, joka ei osannut minulle puhua. Teininä masennuin, eristäydyin, sulkeuduin huoneeseen, en tavannut kavereita jne. Jouduin hyvin isoihin ongelmiin jotka on vieneet yli 10v selvitä.. Äitini ei osannut minua auttaa ja vain sitä olisin toivonut, vaikka en osannut hänelle niin sanoa.

On jokseenkin ehkä normaalia, että nuori voi haluta olla omissa oloissa, mutta jos kaverit ei kiinnosta ja opiskelu ei suju, niin huolesi on varmasti aiheellinen.

Voisitko kertoa tyttärellesei häneen liittyvästä huolestasi ja kysyä, miten hänellä menee, mitä kuuluu? Valmistautuisit ottamaan vastaan ihan kaiken mitä hänellä mahdollisesti on mielessä tai mitä tahansa tunteita. Vihaa, pettymystä, halveksuntaa, luokkaantumista, surua tai mitä vain.. jos hän osottaisi sinulle jotain voimakasta negatiivista tunnetta, niin ottaisit sen luottamuksen osoituksena ja linkkinä hänen ymmärtämiseen. Sanoisit, että olet hyvillään että hän kertoi tunteestaan, että voit paremmin nyt ymmärtää häntä. Voisit myös kertoa hänelle, että haluaisit häntä lähestyä ja auttaa, mutta tunnet epävarmuutta, että kuinka sen tekisit. Ehkä voisti myös kysyä tyttäreltäsi mitä hän toivoisi sinun tekevän. Jos hän sanoisi, että "jätä vain minut rauhaan", voisit kysyä, että onko hän vihainen sinulle. Näin tulkitsemalla auttaisit häntä ymmärtämään hänen omia tunteitaan.

Osoita hänelle, että olet kiinnostunut ja välität hänestä ja olet valmis kuulemaan häntä, heti kun hän pystyy jotain kertomaan. Joskus myös voi olla vaikea puhua omalle äidille, niin voisitko ehdottaa, että tyttäresi voisi puhua terveydenhoitajalle tai kuraattorille tms. Jos selviää, että hän on hyvin masentunut ja vaikeuksissa, hänen olisi hyvä päästä hoitoon, ammattiauttajan puheille.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että tärkeintä mitä olisin äidiltäni itse toivonut olisi ollut se, että olisin voinut ilmaista oman pahan oloni, kiukun raivon, vihan, pettymyksen, yksinäisyyden ym. ja hän olisi sen kestänyt ja ymmärtänyt ja rakastanut minua kaikesta huolimatta. Näin ei minun kohdalla käynyt ja siksi asiat meni hyvin solmuun.

Jos tyttärelläsi on vaikeaa ja paha olla, pyri itse olemaan vahva ja näyttämään valoa sekä sano että sinä kestät hänen vaikeudet ja asiat varmasti selviää. Mutta puhumaan olisi varmasti hyvä päästä, ilman puhetta asiat ei taida selvitä.. Mutta älä luovuta, älä anna tyttäresi eristäytyä ja mennä kauas. Ei hän sitä itsekään oikeasti halua, mutta hänellä on ehkä vaikeaa ja hän on itse neuvoton ja avuton. Vaikka hän murjottaa ja sulkeutuu huoneseen, hän varmaan oikeasti toivoo, että osaisit häntä lähestyä ja auttaa..

Ole rohkea. Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi!

🌻🙂🌻

amanta

En tiedä osaanko auttaa, mutta itse olen ollut masentunut tytär. Nyt olen masentunut äiti, joten tuntuu olevan loputon suo. On tärkeää, että äitinä yrität kaikkesi tyttäresi auttamiseksi.

Onko tyttäresi murrosikäinen? Nuori aikuinen? Asuuko hän vielä sinun luonasi? Kirjoituksesi perusteella kuulostaa, että teidän välisenne suhde on etäinen, ette puhu paljoa keskenänne?
Itse aloittaisin siitä, että opettelet keskustelemaan tyttäresi kanssa. Ei isoista asioista, vaan ihan pienistä ensi alkuun. Opettelette kommunikoinnin, ennenkuin yrität päästä käsiksi tyttäresi syvimpiin ajatuksiin.
Murrosikäiseen lapseen on varmasti vaikea saada minkäänlaista yhteyttä, mutta paras sitä on silti yrittää, sitkeästi aina uudelleen. Jos pelästyt tyttäresi vahvaa negatiivista reaktiota etkä pitkään aikaan "uskalla" hänelle mitään puhua, se voi jopa vahvistaa tyttäresi tunnetta siitä, ettei häntä voi kukaan auttaa. Vaikka lapsi olisi jo iso, on jonkunlainen alkukantainen usko vanhemman kaikkivoipuuteen silti edelleen olemassa - itse vielä aikuisenakin tyttärenä uskon, että oma äitini osaa auttaa ja neuvoa parhaiten.

Lohdun sana sinulle siinä, että vaikka nyt tuntuisi ettei suhde tyttäreesi ole hyvällä tolalla ja olette etäiset, niin asia voi hyvin korjaantua ajan myötä. Itse olin äitini kanssa todella etäinen murrosiän ja varhaisaikuisuuden, mutta nykyään olemme hyvinkin läheiset. Iän ja kypsymisen myötä olen alkanut nähdä äitini eri tavalla kuin nuorena ja suhteesta äitiini on tullut lämmin ja tiivis.

Hae itsellesi apua ja tukea, terveyskeskuksen tai kolmannen sektorin palveluiden kautta. Suomen Mielenterveysseura ja Valkonauhaliitto ainakin toimivat usealla paikkakunnalla ja Mielenterveysseuralla on lisäksi kriisipuhelin, johon voi soittaa apua saadakseen; puhelinnumero 01019 5202. Jos asut pääkaupunkiseudulla, kannattaa soittaa kaupungin mielenterveyspalvelujen neuvontaan; puhelinnumero 09-310 65721. Jos tyttäresi opiskelee korkeakoulussa, hän saattaa olla oikeutettu hoitoo YTHS:ssä joka tarjoaa myös mielenterveyspalveluita. Tästä linkistä voit katsoa, kuuluuko tyttäresi koulu mahdollisesti YTHS:n piiriin; http://www.yths.fi/hoitoonpaasyn_ehdot/kuka_saa_kayttaa_yths_n_palveluja JA http://www.yths.fi/hoitoonpaasyn_ehdot/yths_n_toimipiirin_ylioppilaskunnat

Minkä ikäinen tyttäresi on? Jos hän on murrosikäinen, niin kuvaamasi tilanne voi tuntua monesta muustakin tutulta, osittain myös minustakin.

Heippa
Niin tuossa sinun kirjoituksessa ilmenee kaikki vaaran merkit joihin kyllä
kannattas yrittää puuttua.
Voit kyllä lapseltasi kysyä esim.
Mitä sinulle kuuluu???
Kuinka olet jaksanut???
Miten sinulla menee?? jne
niin yleensä ihminen rupeaa juttelemaan ja vaikka ei heti niin kannattaa toistaa
samat kysymykset.
Minkäs ikäinen sinun lapsesi on ???
Olisiko mahdollista että kävisi esim kouluterveyden hoitajan luonna???
Kaunista alku vuotta sinulle.

Olen samaa mieltä kuin edelliset, eli todellakin on tärkeää, että yrität muodostaa kunnon siteen tyttäreesi. Vaikka nuori vihoittelisi yms. niin useimmiten se kuitenkin on vain sitä, että hänellä on paha olla ja toivoisi vain jonkun auttavan. Aloita pienin askelin ja kerro lapsellesi, että sinulle hän voi kertoa mitä vain ilman, että tuomitset häntä. Ja että olet hänelle tärkeintä elämässäsi yms.

Tuntuu tosi tutulta tuo tarinasi sulkeutuneesta lapsesta. Itselläni on 9-vuotias poika, joka on vihamieloinen, sulkeutunut... vaikka yritän jututtaa, en pääse lähelle. Se surettaa ja huolettaa...

On kuitenkin tärkeää, että pidät paitsi tyttärestäsi, myös itsestäsi huolta. Usko ja luota siihen, että olet paras äiti tyttärellesi. Nyt on vaikea aika, se vaatii sinulta paljon, mutta ole herkkänä näkemään niitä hyviä, pieniä hetkiä. Miten lisätä niitä? Voitko kertoa lapselle mitä hyvää olet hänessä tänään huomannut? Jokin pienikin hyvä asia tuntuu hyvältä kuulla. Itse ainakin yritän muistuttaa tätä itselleni, se tuppaa unohtumaan. Jokainen ihminen tekee jotain kivaa, hyvää tai yrittää ainakin. Huomaa se itsessäsi ja tyttäressäsi. Aiemmat kirjottajat jo siitä enemmän.

Voimia ja rakkautta, uskoa elämään!

Olen amantan kanssa samaa mieltä. Olet aikuinen - puhu tyttärellesi. Ei sinun tarvitse saada vastausta, ei sinun tarvitse olla ystävä tyttärellesi, ei sinun tarvitse "tietää" mitä pitää tehdä, sinun pitää vain olla äiti.

Kerro tunteista joita tyttären elämän sivustakatsominen sinussa herättää. kerro huolestasi ja kerro olevasi saatavilla milloin tahansa hän sinua tarvitsee. Jos tilanne pahenee hanki teille apua. - jos tyttäresi on alle 18 voit vielä itse puuttua asioihin voit ottaa esim yhteyttä kouluterveydenhuoltoon. - Jos tyttäresi on yli 18 on sinun toimittava yhteistyössä hänen kanssaan.

Rohkeutta!