En ole välttämättä tulevan lapsen isä

En ole välttämättä tulevan lapsen isä

Käyttäjä Rytmis aloittanut aikaan 22.07.2019 klo 10:11 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Rytmis kirjoittanut 22.07.2019 klo 10:11

Vaimoni odottaa viidennellä kuulla esikoista. Tämä vauva on todella toivottu ja odotettu, taustalla jo yksi keskenmeno ja tämänkin aloituksessa oli vaikeuksia, vaikka ihan luonnollisesti onkin alkunsa saanut. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, joista neljä naimisissa. Meillä on oma koti, molemmat käyvät töissä ja yleisesti kaikki on hyvin. Olen ollut todella innoissani tästä tulevasta pojasta, etenkin kun meillä on ollut vaikeuksia saada lasta.

Nyt kuulin että en olekaan välttämättä lapsen isä. Viisi kuukautta tätä on saatu salattua minulta. En tiedä sattuuko enemmän pettäminen vai se että tuleva lapsi ei välttämättä olekaan minun. En tiedä miten nämä tulevat neljä kuukautta ennen lapsen syntymää pitäisi selvitä. Ero ja lusikoiden jako on mielessä, mutta jos se lapsi onkin minun niin yhtälö käy vaikeammaksi. Raivostuttaa, itkettää, on epätoivoinen olo.

Löytyykö täältä muita jotka ovat joutuneet kokemaan saman?

Käyttäjä Rosa71 kirjoittanut 28.07.2019 klo 22:15

Hei Rytmis,

Miten nyt menee?

En ole kokenut samaa, mutta paljon ikäviä asioita.

Oletko koittanut päästä neuvolaan tai terveyskeskuksen puhumaan?

Varmaan ratkaisevaa on se, jatkuuko vaimosi sivusuhde.

Ehkä ei kannata tehdä nopeita ratkaisuja nyt.

Voimia. Voit selvitä, ja voitte kaikki selvitä.

Käyttäjä Rytmis kirjoittanut 29.10.2019 klo 10:41

Kolme kuukautta on nyt odoteltu ja tilanne on tasaantunut. Molemmille on selvää että meillä on kolme vaihtoehtoa : lapsi on minun ja jatkamme, lapsi on minun ja emme jatka tai lapsi ei ole minun ja emme jatka. Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu tällä hetkellä olevan ihan varteenotettava - vaimo tuntuu katuvan ja ymmärtää että luottamuksen rakentamisessa tulee menemään aikaa. Haluaisin silti yrittää vielä, hänestä kun en missään vaiheessa ole halunnut eroon. Nyt kun laskettuun aikaan on alle kuukausi, alkaa lähinnä pelottamaan jos se lapsi ei olekaan minun...

 

Muille ennakoivasti vinkkiä : PUHUKAA. Kommunikoikaa, keskustelkaa, kertokaa tunteistanne. Älkää pidätelkö, älkää salailko. Kipeäkin totuus sattuu vähemmän kuin hätiköidyt ratkaisut tai salaisuudet, jotka saattavat tuntua juuri sillä hetkellä helpolta vaihtoehdolta.