"
Kirjoita vaikka paperille ylös kaikki hänen huonot puolensa ja lue sitä aina sopivin väliajoin, niin ehkä parantava vihan tunne alkaa nousta sitä ikävöintiä suuremmaksi. Ja jos tyyppi tulee vielä vastaan, niin kulje nokka pystyssä ohi ja anna ymmärtää, ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Ehkäpä et edes oikeasti ikävoi juuri häntä, vaan suret vain noin yleensä pettymystäsi menetetystä suhteesta ja siitä mitä se olisi voinut kuvitelmissasi olla - ellei mies olisi ollut täysi kusipää. "
Tämä kikka toimi ainakin minulla. Erosin miehestäni, omasta valinnastani kyllä. Mutta. VAikka hän osasi olla mitä ihanin ja hellin ja kovin rakastava, oli hän myös väkivaltainen. En vain enää kyennyt olemaan suhteessa ja lähdin. Kyllä minä aluksi itkin ja ikävöin. Kaipasin takaisin. Silloin ajattelin jokaista huora nimitystä, jokaista halveksivaa sanaa, jokaistra väkivaltaista purkausta ja jokaista syytöstä vieraissa käymisestä, jokaista halveksivaa äänen sävyä.
Parantava viha. Toden totta. En kaipaa sitä enää, tuota muistilistaa. Enkä minä todellisuudessa kaivannut miestäni tai sitä suhdettamme. Kaipasin sitä, mitä se joskus oli ollut ja millaisena olisin suhteeni ja mieheni halunnut olevan: Kaipasin sitä kuvaa, jonka olin luonut. En kaivannut sitä todellisuutta, mitä me elimme.
Parantava viha on hyväksi, mutta siitä on myös osattava päästää irti, ennen kuin se muuttuu katkeruudeksi.
Minä olen onnellinen ilman miestäni, minä nautin monista pienistä asioista. Minä uskon ansaitsevani miehen , joka rakastaa ja suojelee minua. Ei satuta ja halveksi. Ei rakkaus ole sellaista. Rakkaus on mielestäni paljon hyviä asioita, ei väkivaltaa, vallan hakua, alisytamista, haukkumista, lyömistä.
Vaikka kolikolla olisikin kaksi puolta, ei hyvät hetket pyyhi pois sitä karua todellisuuutta. Sitä kolikon rumaa puolta. Ja mielestäni rakastetuksi tulemisen hinta ei ole väkivallan hyväksyminen.
Kyllä sinä pääset yli <3 Usko pois!
Alat tarttumaan niihin pieniin hyviin asioihin, joita sinulla on. Niihin hetkiin, jolloin hymyilet edes sen pienen hetken. Ja pian huomaat, että ne hetket pitenevät. Ja vaikka sattuukin, niin anna itsellesi lupa olla iloinen, edes pienen hetken kerrallaan!
🙂🌻