kiitos viestistäsi. tämä tuntuu niin kauhealta..
kumpa tämä kaikki olisi vain pahaa unta ja voisin herätä tästä nipistämällä itseäni,
mutta ei... en jaksa enään, kuinka ihminen jota rakastan voi sanoa noin..
tahtoisin vain nukahtaa niin etten enään heräisi tähän kylmään paikkaan..😭

Hei,
eksäsi ei ole eksä ihan aiheetta. Hyvä, kun hän ei ole enää aktiivisena elämässäsi. Nyt tarvitset kaiken voiman ja tuen, siispä ulkoista eksäsi ihan totaalisesti ja lopullisesti. Mikäli teillä on yhteisiä asioita, lapset esimerkiksi, suhtaudu häneen kuin vieraaseen lastenhoitajaan. Älä missään nimessä ala hautoa sitä, mitä eksäsi sanoi, se on ihan täysin hänen oma ongelmansa. Jollei hän nyt koe sanomastaan (ja ilmeisesti aiemmista sanomisistaan -koska tuskin tuollaista suustaan päästää, jollei ole jo aiemmin osoittanut samanlaisia oireita!) huonoa omaatuntoa, niin kyllä aikanaan tulee kokemaan. Elämä opettaa meistä jokaista.

Jaksa nyt vielä. Jaksa. Sinulla voi olla edessäsi vaikka mitä ihanaa. Paranet ja monet edessä olevat vuodet tuovat sinulle monenlaista hyvää. Mahdolliset hoidot on kestettävä. Ja kun kieltäydyt miettimästä, mitä eksäsi sanoi ja ajattelet sen sijaan kaikkea tulevaa, mietit sitä, mitä haluat elämältä, asetat toiveet korkealle, niin saat nähdä, että niin juuri asiat menevät.

Tiedän, miten masentavaa vakava sairaus on. Ja mielestäni on suorastaan kuolemansynti sanoa toiselle noin julmasti, mutta nouse sen yli. Ymmärrä, että hänen oma elämänsä on suurissa vaikeuksissa, jos tuollaista sanoo. Päätä unohtaa hänet täysin ja kokonaan. Oleminen hänen kanssaan oli yksi elämäsi opinkappaleista, sairaus on seuraava. Ota sairaus vastaan ja päätä, että sinähän et luovuta. Sinulla on koko maailma edessäsi. Ole rohkea, jaksa!

Kaikkea hyvää ja paljon enkeleitä ympärillesi!
🙂👍

hheli kirjoitti 28.6.2013 23:8

kiitos viestistäsi. tämä tuntuu niin kauhealta..
kumpa tämä kaikki olisi vain pahaa unta ja voisin herätä tästä nipistämällä itseäni,
mutta ei... en jaksa enään, kuinka ihminen jota rakastan voi sanoa noin..
tahtoisin vain nukahtaa niin etten enään heräisi tähän kylmään paikkaan..😭

Mä painin hieman erilaisten asioiden kanssa tällä hetkellä ja tulee noita "en jaksa enää"-hetkiä. Sillon tekis mieli lakata elämästä. Ei ehkä kuolla, mutta kotiloitua kuin perhonen. Olla siellä kotelossa piilossa. Odottaa, että kaikki muuttuu paremmaksi. Itse kuoriutua entistä parempana ja vahvempana ja onnellisempana. Lentää vapaana takaisin elämään.

Samallla kuitenkin tiedostan, ettei asiat mene niin. Se olisi aivan liian helppoa. On vain pakko jatkaa. Pakko kohdata asioita. Saada asiat itse kuntoon.

Paljon olen kohdannut ja paljon olen menettänyt. Itkenyt itkemästä päästyäni, kunnes ei enää riitä kyyneleitä. Joku on sanonut, että myrskyn jälkeen on taas tyyntä, ilma paljon kevyempää, raikasta hengittää.
Tälläkin hetkellä tekisi mieleni vain luovuttaa, mutta pidän tuon mielessäni. Muistan ne kaikki aikaisemmat kokemukset. Kaikesta ikävästä on lopulta seurannut jotakin hyvää. Oppinut arvostamaan asioita uudella tavalla, kasvanut vahvemmaksi, kasvanut ihmisenä. Huomannut, miten jotkut asiat, joita pidin hyvinä, eivät olleetkaan hyviä. Vaan vaikuttivat vahingollisesti minuun. Luopumisen tuskalta ei kuitenkaan voi välttyä.
Sillon sattuu ja saakin sattua. Usein kuitenkin on luovuttava jostakin saadakseen jotakin parempaa.

Uskon, että sinä löydät inhottavan exäsi tilalle vielä miehen. Todellisen miehen. Sellaisen, joka rakastaa ja arvostaa sinua. Sellaisen joka suojelee sinue, ei satuta. Kutsuu kauniilla nimillä, ei hauku ja arvostele. Sellainen, joka pysyy rinnallasi vaikeissakin tilanteissa.

Miten onkaan raukkamaista exäsi lyödä jo lyötyä.

Tuollaisen kriisin keskellä kaikkein vähiten kaipaat exäsi kaltaista "miehen kuvatusta". Uskon, että olet vahva ilman häntäkin. Totta kai kaipaa ihmistä, kenen kanssa on jakanut elämän. Ja varsinkin tilanteessa, jossa kohtaa ison kriisin, kuten tuo sairaus epäily. Epätietoisuus kuluttaa.

Keskitä kaikki energiasi itseesi. Ole vahva itseäsi varten. Älä vastaa exäsi puheiluhin tai edes lue hänen viestejään. (Tiedän kokemuksesta, että helpommin sanottu kuin tehty). Niistä kun näkyy aiheutuvan sinulle vain pahaa mieltä.
Taistele itsesi vuoksi. Sillon kun tuntuu, ette jaksa edes liikahtaa, niin nouse ylös. Mieti kaikkia hyviä asioita elämässäsi. Mieti mitä haluat tulevaisuudeltasi ja tavoittele niitä.

Vaikka pahoja asioita tapahtuukin, niin olen itse yrittänyt opetella, etten anna niiden määritellä koko elämääni. Etten anna niiden estää minua nauttimasta hyvistä asioista. Joskus kun oikeen alakulo iskee. Kaikki on ihan harmaata. En jaksa innostua mistään. Se harmaa massa tuntuu täyttävä koko päivän. Sillon on vaikeata päästää siitä tunteestä edes hetkeksi. Mutta yritään ainakin.Ja kun onnistuu kerran, niin onnistuu seuraavankin. Sitten huomaa, että oikeen etsii niitä asioita, joista kokee mielihyvää. Ihan vaikka niin yksin kertainen asia, kun pyöräillä auringon paisteessa musiikki korvilla. Sillon siinä hetkessä ei ole muuta kuin minä, kaunis ilma, hyvä musiikki. Vain se hetki ilman mitään, mikä on tapahtunut. Tai satuttanut.

Voi olla, että olen hölmö, mutta minun on uskottava johonkin parempaa, sillä muuten en jaksaisi. Usko paremmasta huomisesta saa jatkamaan. Pakko olla päivä, jolloin oma taisteluni on laantunut ja minun on jälleen hyvö olla!!

Voimia ja uskoa parempaa!! Sinä olet vahva ja sinä kyllä selviät!

mummikoo kirjoitti 29.6.2013 1:30

Hei,
eksäsi ei ole eksä ihan aiheetta. Hyvä, kun hän ei ole enää aktiivisena elämässäsi. Nyt tarvitset kaiken voiman ja tuen, siispä ulkoista eksäsi ihan totaalisesti ja lopullisesti. Mikäli teillä on yhteisiä asioita, lapset esimerkiksi, suhtaudu häneen kuin vieraaseen lastenhoitajaan. Älä missään nimessä ala hautoa sitä, mitä eksäsi sanoi, se on ihan täysin hänen oma ongelmansa. Jollei hän nyt koe sanomastaan (ja ilmeisesti aiemmista sanomisistaan -koska tuskin tuollaista suustaan päästää, jollei ole jo aiemmin osoittanut samanlaisia oireita!) huonoa omaatuntoa, niin kyllä aikanaan tulee kokemaan. Elämä opettaa meistä jokaista.

Jaksa nyt vielä. Jaksa. Sinulla voi olla edessäsi vaikka mitä ihanaa. Paranet ja monet edessä olevat vuodet tuovat sinulle monenlaista hyvää. Mahdolliset hoidot on kestettävä. Ja kun kieltäydyt miettimästä, mitä eksäsi sanoi ja ajattelet sen sijaan kaikkea tulevaa, mietit sitä, mitä haluat elämältä, asetat toiveet korkealle, niin saat nähdä, että niin juuri asiat menevät.

Tiedän, miten masentavaa vakava sairaus on. Ja mielestäni on suorastaan kuolemansynti sanoa toiselle noin julmasti, mutta nouse sen yli. Ymmärrä, että hänen oma elämänsä on suurissa vaikeuksissa, jos tuollaista sanoo. Päätä unohtaa hänet täysin ja kokonaan. Oleminen hänen kanssaan oli yksi elämäsi opinkappaleista, sairaus on seuraava. Ota sairaus vastaan ja päätä, että sinähän et luovuta. Sinulla on koko maailma edessäsi. Ole rohkea, jaksa!

Kaikkea hyvää ja paljon enkeleitä ympärillesi!
🙂👍

kiitos tuestasi!
tämä vain tuntuu pahalta kun ihminen joka on tärkeä sanoo noin, se saa miettimään että
ehkä olisi parempi että kuolisin.. yöllä olin saanut häneltä puhelimeeni niin ilkeitä viestejä, että en voi käsittää miksi se toivoo minun kuolevan ja miksi hän sanojensa mukaan on ihan jumalalta rukoillut että kuolisin pois...

mitä pahaa minä olen tehnyt hänelle että se oikeuttaa hänen rukoilevan minun kuolemista?

tuntuu myös että en jaksa sairautta sairastaa, voisin luovuttaa.. heittää pyyhkeen vain kehää...

Nyt nokka pystyyn. Ole onnellinen, että pääsit huonosta suhteesta pois. Surutyön jälkeen ansaitset ja saat varmasti paljon parempaa.

Ymmärrän sinua täysin ja minusta meidän naisten tulisi pitää yhtä ! Vaikka on erittäin vaikeaa, sinun kannattaa miettiä asiaa siltä kantilta että löydät vielä sen oikean ! Onneksi lapsiakaan ei vielä ole ? Tarvitsen itsekin juttelukaveria, mutta minulla on hieman erilainen tilanne. Mieheni on patologinen valehtelija ja hän valehtelee kaikesta. Hän esim. valehtelee kaikille tutuille ja kavereille että minun perheeni on erittäin rikas ja hänellä on miljoonia tilillä. Jotain täysin käsittämätöntä, sillä eihän kukaan tuollaista usko ! Meillä on yhteinen pieni poika kohta viisi vuotias ja tämän takia olen edelleen liitossa. Mieheni on hyvä ja läsnäoleva isä joka rakastaa lastaan mutta on täysin sairas. Hän on myös jäänyt uudelleen työttömäksi ja se on saanut hänet pikavippi vankeuteen. En vain jaksa enää ja jokainen askeleeni on aina raskaampi. Poikani vuoksi kestän vaikken tiedä onko tämä oikein ? Itse olen hyvässä työssä mutta hyvä palkkani ei enää riitä. Olen yksinhuoltaja kahdella lapsella, toinen on vain sairas aviomieheni. Olen yrittänyt puhua järkeä hänelle, mutta hän ei tietenkään kuuntele, hänen mielestä olen dramaatttinen liiottelija. Tarvitsisin myös juttelukaveria mutten uskalla paljastaa todellisuutta ihmisille sillä tunnen itseni jotenkin syylliseksi asiassa. Jos voisin mennä takaisin ajassa, olisin eronnut miehestäni silloin kuin poikani oli vauva, näin lapseni ei olisi edes kärsinyt asiasta. Nyt asia on jo edennyt liian pitkälle, enkä tiedä enää mitä tehdä ? Voisiko joku auttaa minua ? Antaa ohjeita ja tukea....Tarvitsen niitä kipeästi ! Tunnen itseni ilmapalloksi joka kohta poksahtaa. Hermoraunio on jo aika lähellä.... Mitä teen ? Miehelläni ei ole myöskään mitään perhettä mutta ystäviä kyllä jotka ehkä tukisivat. Minua vaan mietityttää että jos hän valhehtelee kaikille, niin kohta romahtaa myös kaveripiiri. Antakaa mielipiteitänne pyydän hartaasti !

hheli kirjoitti 22.6.2013 12:36

Ajattelin kirjoittaa tänne murheestani, jos täältä saisin apua..

Olen eronnut miehestäni noin kuukaus sitten, enkä vain tahdo päästä yli hänestä!
Olimme kihloissa noin 2 vuotta, suhteemme aikana mies oli väkivaltainen minua kohtaan
niin henkisesti kuin fyysisesti. Rakastin häntä silti niiiin paljon, mutta sitten......hän iski minulle
kauheat sanat "tahdon erota, minulla on toinen nainen". Tuntuu kuin kaikki elämässäni olisi
romahtanut! En pysty syömään, olen ollut kuukauden vain sisällä ja itkenyt.

Mies ei tahdo pitää minuun mitään yhteyttä, vaikka olen ehdottanut että pidettäisiin. Kuulen
koko ajan miten eksällä ja sen uudella menee niin hyvin. Se rikkoo minua sisältä! 😭
Tahtoisi vain hänet takaisin, tahtoisin että asuttaisiin vielä yhteisessä kodissa! Mutta ei!

Olen sairaalaankin joutunut jo pari kertaa kun pumppu ei kestä, en pysty muuta kuin itkemään
ja itkemään😭 Minulla ei ole ystäviä kenelle puhua, koska kaikki hylkäsivät minut miehen takia.

Kuinka mies voi heittää minut pois kuin roskan!? olen niin rikottu..

😭😭

no nyt se varmistui että minulla on leukemia..
kun sain kuulla tuo varmistuksen, en ole kuin ollut sängyssä pitkälleen ja itkenyt.
Odotan vain milloin on se päivä kun en enään heräisi aamulla..

Ikävöin eksääkin edelleen joka ikinen päivä ja tahtoisin hänet vierelleni tukemaan minua..
😭

aloittaja, miten sulla menee? Onko mieli yhtään parempi jo🌻🙂🌻

marjaana2 kirjoitti 11.7.2013 21:7

aloittaja, miten sulla menee? Onko mieli yhtään parempi jo🌻🙂🌻

Mieli ei ole lähes ollenkaan parempi ☹️
tuntuu että kaikki menee aivan pipariksi.. minulla todettiin juuri leukemia ja eksä tänään lähetti viestin että ei tahdo kuulla ollenkaan minusta ja tuosta leukemiasta.

olin myös pari päivää suljetulla osastolla miettimässä asioita ja olo parani, mutta saman tien kun pääsin pois sieltä ahdistus ja masennus palasi..

tahtoisin taas olla iloinen ja nauttia elämästä..
Kaveri johon en ole pitänyt aikoihin yhteyttä soitti ja pyysi minua huomenna juhlimaan, mutta en oikeen tiedä menisinkö...

millonkohan tämä elämä alkaa hymyilemään? 😭

Hei!
Olen ollut pitkään poissa linjoilta poissa! MIettinyt kuitenkin, että miten sinulla on mahtanut mennä?!
Ikävä kuulla sairaudestasi 😭 Voimahali <3
Miten olet jaksellut? Miten on kesä? Toivottavasti olet päässyt eteenpäin tuossa ex asiassa!
Miten sairautesi/hoidot?
Toivon, että sinulla olisi hyviäkin asioita nyt elämässäsi ja tilanteesta huolimatta voit kokea ilon ja onnen tunteita. Toivon, että ympärilläsi olisi välittäviä ja rakastavia ihmisiä <3

Mitenköhän aloittajalla menee? 🙂 🌻🙂🌻