Voi ei, uskalluin pitkästä pitkästä aikaa itse käymään kaupassa. Eksä käveli vastaa sen uuden naisen kanssa, mies mulkaisi minua vain halveksuen vaikka moikkasin hänelle. Tämä tuntuu niin pahalta!
kaduttaa kun kerrankin uskalsin rakastua ja laittaa sydämeni peliin. Miten pääsen eroon hänestä? tämä käy vain päivä päivältä tuskallisemmaksi 😭 IKÄVÖIN HÄNTÄ!!😭

Se on sillälailla, ettei yhdenkään miehen takia kannata surupukua ylleen laittaa, eikä silmiään punaiseksi itkeä, jos se toisen mukaan lähtee, anti mennä vaan.
Mies on mennyt, mitä hävettävää sinulla olisi muiden ihmisten edessä, nenä kohti tuulta ja ulos!
Sinä saat nököttää vaikka maailman tappiin siellä kotona ja tuijottaa nurkkiin, parkua omaa itseäsi, ei se sillä somene yhtään.
Jos miehellä menee nyt hyvin, niin antaa mennä, pidä huoli, että sinullakin menee, en tarkoita että iskisit ensimmäisen vastaan tulevan, sinulla on nyt vara valita, se paras, kun yksi "alle arvostelun" on saatu jaloista pois.
Elämässä ei ole oikeastaan mitään järkeä, siinä tapahtuu kaikenlaisia muutoksia, aina väärään aikaan, mutta meidän pitää opetella luovimaan koko kaaoksen keskellä ja missään tapauksessa noiden yhteishyvä-miesten takia ei, naisten maailma kaadu.
Tiedän se tuntuu nyt siltä, että miksi ihmeessä, mutta muutaman vuoden päästä ihmettelet itsekkin, mitä ihmettä sinä siinä miehessä oikein näit! 😉

kiitos vastauksesta!
voikun se olisikin niin helppoa päästä miehestä yli ja olla itkemättä. Tuijotan vain puhelimeen
että jos hän sattuisi laittamaan viestiä, mutta niin ei tule käymään! tuntuu että tulen hulluksi 😭

Hei hheli.
Kyllä sä pärjäät ilman tuollaista miestä. Täällä on suuri tukijoukko. Vaikkei kaikki kirjoitakkaan niin lukevat ja tukevat mielessään. Harvassa on ne naiset (ja miehet) jotka ei olis tullu jossain vaiheessa elämää jätetyksi. Ajattelet exästäsi varmasti niitä hyviä hetkiä mutta kertomasi mukaan hän ei ainakaan nyt ole kovin fiksusti käyttäytynyt. Tulee mieleen että hänen laisensa ehkä vaihtavat naista aina kun suhde rupeaa rakoilemaan eikä viitsi nähdä vaivaa suhteen eteen. En tiedä oikeasti ja anteeksi, en halua loukata.
Tunnut niin epätoivoisesti haluavan hänet takaisin vaikka hän ei sitä hyvyyttä ansaitsisi, onhan jo vampannut uuden daamin. Ehkä tulee sekin tilanne että kun heillä alkaa suhde rakoilla niin hän kokeilee paluuta takaisin sinun luoksesi. Jotkut ei osaa olla yksin, mutteivät myöskään parisuhteessa ongelmien ilmaannuttua. (no ei se itsellenikään helppoa ole) En tiedä. Mutta toivon sinulle vahvuutta.
🙂🌻

katinka3 kirjoitti 22.6.2013 16:17

Hei hheli.
Kyllä sä pärjäät ilman tuollaista miestä. Täällä on suuri tukijoukko. Vaikkei kaikki kirjoitakkaan niin lukevat ja tukevat mielessään. Harvassa on ne naiset (ja miehet) jotka ei olis tullu jossain vaiheessa elämää jätetyksi. Ajattelet exästäsi varmasti niitä hyviä hetkiä mutta kertomasi mukaan hän ei ainakaan nyt ole kovin fiksusti käyttäytynyt. Tulee mieleen että hänen laisensa ehkä vaihtavat naista aina kun suhde rupeaa rakoilemaan eikä viitsi nähdä vaivaa suhteen eteen. En tiedä oikeasti ja anteeksi, en halua loukata.
Tunnut niin epätoivoisesti haluavan hänet takaisin vaikka hän ei sitä hyvyyttä ansaitsisi, onhan jo vampannut uuden daamin. Ehkä tulee sekin tilanne että kun heillä alkaa suhde rakoilla niin hän kokeilee paluuta takaisin sinun luoksesi. Jotkut ei osaa olla yksin, mutteivät myöskään parisuhteessa ongelmien ilmaannuttua. (no ei se itsellenikään helppoa ole) En tiedä. Mutta toivon sinulle vahvuutta.
🙂🌻

kiitos katinka tuestasi! yritän kyllä ajatella että ei hän minua olisi ansainnut, mutta se ei auta.
miten jotain ihmistä voi näin paljon ikävöidä? en vain enäään kestä tätä, en jaksa koko ajan itkeä, en jaksa sitä ahdistuksen tunnetta. tuntuu että olisin menettänyt elämän haluni..

kumpa olisi joku on/off nappi tunteille. haluan kovasti päästä jo yli hänestä, mutta tuntuu ettei se onnistu. en pysty tekemään arkisia asioita koska jokaisesta asiasta tulee eksä mieleen.

haluaisin vain olla iloinen...

Heippa, täällä voi löytyä jotain vinkkejä:

http://www.positiivarit.fi/miten_selvita_erosta

Kirjoita vaikka paperille ylös kaikki hänen huonot puolensa ja lue sitä aina sopivin väliajoin, niin ehkä parantava vihan tunne alkaa nousta sitä ikävöintiä suuremmaksi. Ja jos tyyppi tulee vielä vastaan, niin kulje nokka pystyssä ohi ja anna ymmärtää, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Ehkäpä et edes oikeasti ikävoi juuri häntä, vaan suret vain noin yleensä pettymystäsi menetetystä suhteesta ja siitä mitä se olisi voinut kuvitelmissasi olla - ellei mies olisi ollut täysi kusipää.

Ja tämä nyt on vain oma mielipiteeni, mutta jos mies on vähäähään väkivaltainen, niin silloin siitä suhteesta kuuluu lähteä heti, vaikka tunteet sanoisivat mitä. Sen verran itsesuojeluvaistoa ja itsekunnioitusta kuuluu olla.

"
Kirjoita vaikka paperille ylös kaikki hänen huonot puolensa ja lue sitä aina sopivin väliajoin, niin ehkä parantava vihan tunne alkaa nousta sitä ikävöintiä suuremmaksi. Ja jos tyyppi tulee vielä vastaan, niin kulje nokka pystyssä ohi ja anna ymmärtää, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Ehkäpä et edes oikeasti ikävoi juuri häntä, vaan suret vain noin yleensä pettymystäsi menetetystä suhteesta ja siitä mitä se olisi voinut kuvitelmissasi olla - ellei mies olisi ollut täysi kusipää. "

Tämä kikka toimi ainakin minulla. Erosin miehestäni, omasta valinnastani kyllä. Mutta. VAikka hän osasi olla mitä ihanin ja hellin ja kovin rakastava, oli hän myös väkivaltainen. En vain enää kyennyt olemaan suhteessa ja lähdin. Kyllä minä aluksi itkin ja ikävöin. Kaipasin takaisin. Silloin ajattelin jokaista huora nimitystä, jokaista halveksivaa sanaa, jokaistra väkivaltaista purkausta ja jokaista syytöstä vieraissa käymisestä, jokaista halveksivaa äänen sävyä.

Parantava viha. Toden totta. En kaipaa sitä enää, tuota muistilistaa. Enkä minä todellisuudessa kaivannut miestäni tai sitä suhdettamme. Kaipasin sitä, mitä se joskus oli ollut ja millaisena olisin suhteeni ja mieheni halunnut olevan: Kaipasin sitä kuvaa, jonka olin luonut. En kaivannut sitä todellisuutta, mitä me elimme.
Parantava viha on hyväksi, mutta siitä on myös osattava päästää irti, ennen kuin se muuttuu katkeruudeksi.

Minä olen onnellinen ilman miestäni, minä nautin monista pienistä asioista. Minä uskon ansaitsevani miehen , joka rakastaa ja suojelee minua. Ei satuta ja halveksi. Ei rakkaus ole sellaista. Rakkaus on mielestäni paljon hyviä asioita, ei väkivaltaa, vallan hakua, alisytamista, haukkumista, lyömistä.
Vaikka kolikolla olisikin kaksi puolta, ei hyvät hetket pyyhi pois sitä karua todellisuuutta. Sitä kolikon rumaa puolta. Ja mielestäni rakastetuksi tulemisen hinta ei ole väkivallan hyväksyminen.

Kyllä sinä pääset yli <3 Usko pois!

Alat tarttumaan niihin pieniin hyviin asioihin, joita sinulla on. Niihin hetkiin, jolloin hymyilet edes sen pienen hetken. Ja pian huomaat, että ne hetket pitenevät. Ja vaikka sattuukin, niin anna itsellesi lupa olla iloinen, edes pienen hetken kerrallaan!

🙂🌻

Kiitos kaikille tuesta ja vastauksista.

tänään eksä soitti ja pyys mua syömään, että voitas jutella. no minä tyhmä laitan itseni mitä hienoimmaksi ja odotan koko päivän soittoa, nyt vasta sitten mies soitti ja pyysi anteeksi kun
ei ilmoittanut minulle ettei pääsekkään. tämä tuntuu niin turhalta nyt istua kotona hienona ja turhaan laittautuneena.....

oikeesti, tuntuu etten jaksa..😭

en tiedä onko tämä eteenpäin pääsyä, kun en enään kahteen päivään ole vilkuillut puhelinta koko ajan.
en myöskään ole itkeyt pariin päivään. toivottavasti tämä jo helpottaisi.🙂

Ehdottomasti on eteenpäin pääsyä 🙂 !

Eteenpäin pikkuhiljaa askel kerrallaan. Oli ne askeleet miten pieniä tahansa!!🙂👍

Tuosta tilanteesta pääsee ulos vain pienin askelin, yksi askel kerrallaan. Hyvin tutulta tuntuu tilanteesi. Ensin tarvitaan vaikka vain yksi ilta, jolloin katsoo teeveestä hyvää leffaa tai mitä sitten tekeekään ja kykenee nauttimaan elämästä edes hetken ilman Häntä. Siitä se sitten alkaa. Hetkiä tulee lisää ja lisää ja vähitellen kipu hellittää.

Tosin sen exän näkeminen toisen kanssa voi viiltää haavan auki. Yritä välttää sitä, jos vain voit. Itse menen vaikka toiselle puolen katua, mitä tahansa kunhan ei vain tarvitse kohdata heitä yhdessä.

Tuo parantava viha on mielenkiintoinen käsite. Se on ensinnäkin ihan mielettömän ristiriitainen. Olen oppinut, että viha on synneistä suurin ja ketään ei saisi vihata. Eli viha pitää siis torjua tai tukahduttaa. Jos kuitenkin syyllistyy vihaan, niin heti tulee syyllisyydentunto, joka vain pahentaa kurjaa oloa. Ne, jotka hurskaasti väittävät, etteivät vihaa ketään, eivät varmaankaan ole kokeneet pahaa eroa eivätkä tulleet jätetyiksi. Jätetyksi tuleminen koskee aina. Siinä itsetunto valahtaa pohjalukemiin, ja voi kestää kauan ennen kuin siitä suosta pääsee ylös.

Paras konsti on yksinkertaisesti yrittää, yrittää, YRITTÄÄ keskittyä muihin asioihin, sellaisia, jotka tuovat mielihyvää ja tyydytystä. Valitettavasti elämä on harvoin pelkkiä onnistumisen kokemuksia ja rikkiraastettuna voi joutua uusiin ongelmiin. Siinä tarvitaan näkemystä ja sitä kuuluisaa sisua. Ei ole helppoa, olen tämän verisesti itse kokenut. Mutta vähitellen hellittää, ihan totta.

Tsemppiä Sinulle ja yrityksillesi vapautua! Ei ole väärin rakastaa, mutta takertuminen ei ratkaise kenenkään ongelmia. Ilman parisuhdettakin voi elää aivan tyydyttävää elämää. Väkivaltainen parisuhde on luku sinänsä, mutta siitä en sano mitään, koska varmasti olet jo kuullut tarpeeksi hyviä neuvoja.

Meitä on täällä monta, jotka olemme kokeneet saman. Valtaosa on vielä hengissä. Ihminen on uskomattoman sitkeä otus. Monet selvisivät hengissä keskitysleireiltäkin, miksi emme sitten me kaikki selättäisi sydänsurua. Syöpäkin useimmiten voitetaan, ja johonkinhan me toisaalta lopulta kaikki kuolemme. Se ei vain yleensä ole ennustettavissa, milloin, ja hyvä näin. Sydänsuruun ei kuole, jos ei sitä ala "lääkitä" esim. alkoholilla. Tai muuten itsetuhoisella käytöksellä. Se koskee mielettömästi, mutta lopulta alkaa elämä voittaa. 🌻🙂🌻

ElämäänEksynyt kirjoitti 26.6.2013 13:11

Ehdottomasti on eteenpäin pääsyä 🙂 !

Eteenpäin pikkuhiljaa askel kerrallaan. Oli ne askeleet miten pieniä tahansa!!🙂👍

tämä tietokin helpottaa suuresti että mä olen pääsemässä yli hänestä 🙂 tänään jaksoin jopa rannalla käydä!

Etsijä kirjoitti 26.6.2013 17:54

Tuosta tilanteesta pääsee ulos vain pienin askelin, yksi askel kerrallaan. Hyvin tutulta tuntuu tilanteesi. Ensin tarvitaan vaikka vain yksi ilta, jolloin katsoo teeveestä hyvää leffaa tai mitä sitten tekeekään ja kykenee nauttimaan elämästä edes hetken ilman Häntä. Siitä se sitten alkaa. Hetkiä tulee lisää ja lisää ja vähitellen kipu hellittää.

Tosin sen exän näkeminen toisen kanssa voi viiltää haavan auki. Yritä välttää sitä, jos vain voit. Itse menen vaikka toiselle puolen katua, mitä tahansa kunhan ei vain tarvitse kohdata heitä yhdessä.

Tuo parantava viha on mielenkiintoinen käsite. Se on ensinnäkin ihan mielettömän ristiriitainen. Olen oppinut, että viha on synneistä suurin ja ketään ei saisi vihata. Eli viha pitää siis torjua tai tukahduttaa. Jos kuitenkin syyllistyy vihaan, niin heti tulee syyllisyydentunto, joka vain pahentaa kurjaa oloa. Ne, jotka hurskaasti väittävät, etteivät vihaa ketään, eivät varmaankaan ole kokeneet pahaa eroa eivätkä tulleet jätetyiksi. Jätetyksi tuleminen koskee aina. Siinä itsetunto valahtaa pohjalukemiin, ja voi kestää kauan ennen kuin siitä suosta pääsee ylös.

Paras konsti on yksinkertaisesti yrittää, yrittää, YRITTÄÄ keskittyä muihin asioihin, sellaisia, jotka tuovat mielihyvää ja tyydytystä. Valitettavasti elämä on harvoin pelkkiä onnistumisen kokemuksia ja rikkiraastettuna voi joutua uusiin ongelmiin. Siinä tarvitaan näkemystä ja sitä kuuluisaa sisua. Ei ole helppoa, olen tämän verisesti itse kokenut. Mutta vähitellen hellittää, ihan totta.

Tsemppiä Sinulle ja yrityksillesi vapautua! Ei ole väärin rakastaa, mutta takertuminen ei ratkaise kenenkään ongelmia. Ilman parisuhdettakin voi elää aivan tyydyttävää elämää. Väkivaltainen parisuhde on luku sinänsä, mutta siitä en sano mitään, koska varmasti olet jo kuullut tarpeeksi hyviä neuvoja.

Meitä on täällä monta, jotka olemme kokeneet saman. Valtaosa on vielä hengissä. Ihminen on uskomattoman sitkeä otus. Monet selvisivät hengissä keskitysleireiltäkin, miksi emme sitten me kaikki selättäisi sydänsurua. Syöpäkin useimmiten voitetaan, ja johonkinhan me toisaalta lopulta kaikki kuolemme. Se ei vain yleensä ole ennustettavissa, milloin, ja hyvä näin. Sydänsuruun ei kuole, jos ei sitä ala "lääkitä" esim. alkoholilla. Tai muuten itsetuhoisella käytöksellä. Se koskee mielettömästi, mutta lopulta alkaa elämä voittaa. 🌻🙂🌻

kiitos suuresti vastauksestasi . tämä todellakin alkaa helpottaa päivä kerrallaan 🙂 pienillä askelilla mennään ja toivon ettei takapakkia tule...

nyt sitten iski oikeen kunnolla takapakkia... minulla epäillään leukemiaa ja kun eksä sai kuulla siitä nii lähetti viestin että toivottavasti kuolisin ☹️ 😭

hheli kirjoitti 28.6.2013 17:48

nyt sitten iski oikeen kunnolla takapakkia... minulla epäillään leukemiaa ja kun eksä sai kuulla siitä nii lähetti viestin että toivottavasti kuolisin ☹️ 😭

Voi ei! Aivan kamalaa 😭 Exäsi on aivan sairas ihminen ☹️

En tiedä mitä tähän voisi sanoa. Super halaus täältä! Toivon sulle kaikkea hyvää! Että asiat kääntyisivät lopulta parhain päin! TOivottavasti et jää yksin! Toivottavasti ihmiset ympärilläsi pysyvät siinä ja saat turvautua heihin!! Niihin ihmisiin, jotka ovat ystäviäsi ja seisovat rinnallasi tapahtui mitiä tapahtui <3

Paljon voimia sulle <3