Nyt alkaa olemaan mitta täysi…Mies psykiatrisella osastolla,minuun purkaa vaan kaiken paskan,siskolleni soittelee,siskoni käy häntä tapaamassa,minua ei juurikaan halua nähdä,on menossa auttamaan siskoani muuttossa,mutta ei tule pieneen mieleenkään,että minäkin voisin ottaa pienen hetken omaa aikaa,kun hoidan kotona pientä diabetes-potilasta (2-v)…
Mieheni sekä siskoni ovat molemmat diagnosoitu masentuneiksi,ymmärrän että heistä on tukea toisilleen,mutta he eivät ymmärrä että minäkin tarvitsen tukea ja huomiota joskus. Minähän en tietenkään voi ymmärtää heitä,mistä tietävät että itse olen kunnossa,kun kukaan ei välitä…
Pärjään kyllä lapseni kanssa,mutta toivoisin edes vähän ymmärrystä minullekkin.
Siskoni kertoi heidän yhteydenpidosta,mieheni ei puhu mitään…
Minun kanssa ei voi suunnitella asioita yhtä päivää pidemmälle,koska koskaan ei voi tietää missä kunnossa mies on,mutta siskoni kanssa voi sopia muuttoasioita yms… viikkojen päähän🙄
Tämä on aikamoista tilitystä,mutta en kestä tätä enää!!! minulla on pari muutakin viestiketjua täällä,joista saa enemmän faktaa meidän tilanteista,minä olen aivan loppu, en jaksa tätä suhdetta enää,jätän mieheni silläkin riskillä että yrittää itsemurhaa uudestaan,pakko ajatella itseäni ja lapsiani(toinen jo ”aikuinen”)
Mieheni vaan haukkuu ja mollaa minulle vanhempaa lastani,joka on edellisestä liitostani,ei hyväksy häntä enää nykyään ja uhkailee heti itsemurhalla jos/kun sanon mielipiteeni asiasta,olenhan äiti joka rakastaa lapsiaan ylikaiken,haukkuminen yms on sydäntä raastavaa,lapselleni ei sano suoraan,mutta mulkoilee häntä ja vastaa hymähtämällä jos toinen sattuu jotain sanomaan,minuun koskee sanoin kuvaamattoman kovin😭
Kaipa tästä jotain tolkkua saa..
Olen vaan niin rikki revitty…
Hei,
Joskus on vain todettava, että kaikkeni tein, mutta se ei riittänyt. Nyt sinun on ajateltava muiden kuin miehesi hyvinvointia - omaa jaksamistasi jo lastesikin tähden. Onnea ja voimia - nyt siirryt oman elämäsi herraksi.🙂👍
Kiitos Jasse
Tarvitsen tällähetkellä paljon kannustusta muilta,että saan voimia näin suuriin päätöksiin,on ihanaa huomata,että minuakin ymmärretään🙂
Heippa
Joo kyllä nyt täytyy nostaa kissa pöydälle ja miehesi kanssa vakavasti asioita puhua. en tiedä kauanko olet joutunut kuuntelemaan henkistä alistamista, mutta veikkaan että olet kuunnellut pitkään. Kyllä aviopuolisoiden täytyy toisijaan tukea muuten siitä ei tule mitään. Noissa jutuissa pitäisi heti puuttua kun toinen rupeaa toista alistamaan kun se tahtoo ajan myötä vaan pahentua. eikä lasta voi jatkuvasti loukata ja moittia se vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen kuin myös omaantuntoon.
Mutta toivon että jos rakkautta ja yhteistä tahtoa kummallakin riittää niin voisitte jatkaa yhteiselämää. Mutta aviopuolison täytyy todella muuttua ja kaikki asiat sopia
ja henkisen alistamisen heti loppua. Kuin myös olen pahoillani sinun puolesta olet joutunut turhan kovia kokemaan mieheltäsi. ei noin todellakaan voi jatkua siinä vaan sinun henkinen hyvinvointi kärsii etkä jaksa. Älä jää yksin asioita miettimään hurjasti voimia sulle. ja kivat talvipäivät sulle
moi!
Nyt kannattaa todellakin miettiä mikä on sulle tärkeintä?! Luulenpa että lapsesi. mutta muista myös itsesi. Miehelläsi ei ole hätää. Onhan hän valvotussa ympäristössä, siskosi tukena.Joten voit hyvällä mielin ajatella itsesäsi ja lapsiasi.
Nyt härkää sarvista ja kissa pöydälle! On tullut aika uuteen alkuun!! ☺️
tsemppiä sinulle! ollaan hengessä mukana. 🙂
Hei volvomies ja VaitoNainen
Kiitos teille molemmille,että otitte kantaa tähän tilenteeseen,minulla on pää aivan sekaisin näistä asioista,mietin ja mietin ja kuitenkaan en saa tolkkua mistään.
Tavallaan tiedän että ero olisi paras ratkaisu,kun miehestä ei ole asioita selvittämään, hän käy lapsuuden traumoja tällähetkellä läpi ja on henkisesti noin 5-vuotiaan tasolla...
Ei se selitä tätä tilannetta,ei hänellä ole oikeutta satuttaa lastani henkisesti,ei hänellä ole oikeutta satuttaa ja uhkailla minua,miten tällaisen ihmisen kanssa puhuu asioita ja "nostaa kissan pöydälle"???
On kauheeta ajatella,että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja erota ihmisestä,jota kuitenkin vielä rakastan,olisi helpompaa jos tunteet olisivat kuolleet😭
Kerään tällähetkellä voimia ja nautin jokaisesta hetkestä lapsieni kanssa,jolloin ei tarvitse katsoa hapanta naamaa ja mulkoiluja tms...meillä on aivan ihanaa keskenämme,ehkä se onkin kaiken tarkoitus???
Heippa
Joo ei ole dodellakaan oikeutta satutaa ja uhkailla, ainahan parisuhteessa tulee erimielisyyksiä mut jos uhkailee toista tai tartuu kiinni silloin on raja ylitetty sitä ei pidä sallia sellaiselle asialle pitää tehdä loppu.
Sitä minä olen monesti itse pohtinut miksi aviopuolison pitää olla toiselle ilkeä ja pahansuopa, mut siihen ei pidä alistua. mutta huomaa viestistä että sulla on kauheen paha / ahdistava olo.
ja se paha olo kannattaa yrittää saada purettua se nimittäin syö sisältä ja et saa mielenrauhaa.
Voit ja kannattaa esim. soiittaa maaseuduntukihenkilöille. Siellä autetaan aina ja kun huolia kertoo toiselle niin se helpottaa ja auttaa. ja tälle palstalle kannataa ajatuksia kertoa niin auttaa sekin, mut yxin älä jää asioita murehtimaan.
Voimia sulle hurjasti.
Päivitystä tilanteeseen....
Mies on ollut nyt pari viikkoa kotona ja täytyy sanoa,että elämä on helvettiä😭
Mies kiusaa ja "ahdistelee" tytärtäni kokoajan,valittaa,huomauttelee,toisin sanoen pelkkä tytön olemassa olo on hänelle aivan helv...in vaikeaa...
Nyt on tyttö alkanut viiltelemään itseään ja on todella masentunut😭
Hänellä on onneksi terapia käynnissä ja minäkin käyn siellä kertomassa omat versioni asioista,mutta kyllä tämä on aivan kamalaa.....
Tyttö hakee omaa asuntoa edelleen,mutta kaikkihan tietää ettei asuntoakaan saa ihan helposti.
Minun on ilmeisesti pakko tehdä tästä helvetistä loppu ja "heitettävä" mieheni pihalle,
onneksi emme ole naimisissa🌻🙂🌻
Prosessi on vähän yksinkertaisempi ja asunto ei ole "oma"...jotain hyvää tästäkin löytyy onneksi🙂
Pakko vaan purkaa näitä ajatuksia tänne,kun tuntuu että kukaan ei käsitä mitä paskaa tämä meidän elämä on,kun "joku" asuu tässä samassa osoitteessa...
Heippa
Niin siitä kyllä pitää tehdä loppu kerralla että kiusaa tai ahdistelee sillä silloin jokaisella on paha olo ja aiheuttaa kaikille perheen jäsenille ahdistusta ja vie elämän ilon eli dodellakin heti ottaa puheeksi ja sopia yhteisiä pelisääntöjä.!!!!
Se on kyllä hälyyttävä merkki kun itsejään viiltelee ja on masennusta.!!!
Onkos viiltelyä / masennusta ollut kauan???
sillä nuo oireet kyllä vaatii ammattiauttajan apua että saa noi asiat kuntoon sillä muuten ne yleensä vaan pahenee!!
ja hyvä kun on terapiassa käynytkin ja niin pitääkin.
Oletkos kysynyt että mistä se pahaolo johtuu ???
Kuinkas olet itse voinut ja jaksanut???
Niin se kyllä sinun täytyy miehellesi tehdä selväksi että nyt täytyy homman muuttua tai muuten hukkaperii sillä kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisesti mut se vaatii kummaltakin tahtoa ja halua. ainahan ongelmia ja erimielisyyksiä tulee, mutta se ei ole normaali olotila mitä kerroit sillä siitä ei tule mitään jos kotona on ahdistavaa ja saa olla pelossaan jne
eli minun mielestä se pitäs mennä silleen että perhe pitää yhtä ja toinen tukee toista niin niistä asioista se vahvuus koostuu.
Mutta kerroppa oma kantasi mitä aiot tehdä??
Niin minä tuen sitten sinua siinä sinun ratkaisussa ja yritän parhaani mukaan auttaa???
Ehdottomasti kirjoita miten olet jaksanut ja selvinnyt ???
Voimia sulle ja jaksamista ???
Heippa
Voin itseasiassa ihan hyvin,vaikka olenkin väsynyt näihin ikuisiin ongelmiin.
Itse käyn kerran viikossa terapiassa puhumassa näitä asioita,koen siitä saavani paljon voimaa ja ymmärrystä tilanteeseen.
Sanoin eilen miehelleni,että tämä peli loppuu,olet aikuinen,jonka tehtävä on tukea rikkinäistä lasta eikä polkea häntä maanrakoon,sanoin myös että tämän täytyy loppua nyt ja heti,en jaksa tällaista enää yhtään,eikä jaksa lapsenikaan,mieheni yllätti minut ja lapseni perusteellisesti,kun alkoikin hieroa sovintoa lapseni kanssa,kysyi mm ,että mitä hän voisi itsessään muuttaa,jotta he lapseni kanssa voisivat elää saman katon alla sovussa ja hyvin mielin yms yms... Olin kuin puulla päähän lyöty! Siitä he jatkoivat jutustelua ja sopu syntyi,yllättävää kyllä. Tänään kaikki on ollut kuten "normaaleissa" perheissä kuuluukin. Miehenihän oli itse vasta sairaalassa masennuksensa vuoksi ja vetosin siihenkin,että hänenhän se pitäisi edes jollain tavalla ymmärtää,että miltä lapsestani tuntuu hänen loukkauksensa yms.
Katsotaan nyt kuinka elämä jatkuu,mutta iso muutos tapahtui,eletään sen kanssa nyt.
Lapsellani on masennusta milloin enemmän ja milloin vähemmän,on kuitenkin todella rankka elämä takana. Viiltely tuli kuvioihin kolmisen viikkoa sitten ja on nyt vähän rauhoittunut,kun on minun/meidän (nyt myös mieheni) kanssa puhunut siitä.
Sanoihan hän vielä kaksi päivää sitten,että tekisi mieli viillellä taas kunnolla kun on niin paha olla ja silloin olon aiheutti mieheni. Hänellä on myös sydänsuruja tällähetkellä, ensirakkaus...ja sehän on vaikeaa aikaa😭
Mutta onneksi puhumme niin paljon kaikesta,että se ainakin auttaa kovasti,jos se viiltelykin loppuisi...
Hänelle pitäisi kyllä löytää kunnon terapeutti,että pääsisi pois tuolta kunnalliselta puolelta,se on aivan liukuhihna toimintaa,eikä sieltä saa tarvittavaa apua.
Rahaa ei ole yksityiselle menemiseen,täytyy varmaan vakavasti harkita kelan tukemaa kuntoutusta/terapiaa.
Paljon on asioita,jotka mietityttää,mutta uskon että selviämme näistäkin.
Nyt mennään taas päivä kerrallaan,toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Toivottavasti tästä saa edes jotain tolkkua.
Heippa
KIrjoitan viestin uudestaan kun netti katkesi just viestin lähetyksen aikana.
Joo se on hyvä kun on puhuttu ja koko ajan pitää puhua sillä ne solmut aukenevat.
Ja sopia että kun toisella jokin asia painaa mieltä niin niin heti kertoo ja puhuu ongelmista niin toinen kuuntelee ja lohduttaa ja tukee toista niin silleen sitä mennään eteenpäin.
Se on kanssa tärkeä että tosijaankin tuette ja kannustatte lastasi sillä se tuki on todella tärkeä.
eikä mollata ja moittia sillä se tekee toisen itsetunnolle todella hallaa.
Eli kannustamalla ja tukemalla saatte paljon aikaan.
Sillä viiltely on tietyllä lailla hätä huuto että tarvitsee apua ja tukea ja hyvä kun olette käyneet terapiassa niin auttaa varmasti.
Niin nuorilla on se sydänsurut joskus vakavaa mutta kannataa jutella ja kertoa että viellä lapsellesikin löytyy se oikea.
Voi kun toivoisin sulle että pystyisitte elämään onnellisena toinen toista tukien sillä elämä koostuu pienistä asioista ja pystytte elämään onnellisina kun vaan yhteistä tahtoa ja halua löytyy.
Heippa
Se on todellakin tärkeätä nimen omaan että lasta pitää tukea, kehua, kannustaa jne sillä jos lasta aina moititaan ,mollataan, poljetaan maanrakoon niin varmasti saa omantunnon alas
Lapseltasi voit ihan yksinkertaisesti kysyä Miten sinä voit ?? miten olet jaksanut?? niin yleensä nuoret kertoo ja jos ei ihan heti niin kannataa seuraavana päivänä kysyä uudestaan niin ne rupeaa avautumaan. Kokeile??
Viiltely on kyllä hälytysmerkki ja kertoo lapsen ahdistuksesta ja se on hätähuuto et tarvitsee apua ja ehdottomasti kannattaa käydä lääkärissä,
Mutta lapselle olisi tosi tärkeätä että tekisitte ihan yksinkertaisia juttul
ja esim siivota kotia, tehdä ruokaa, joku yhteinen harrastus jne jossa koko perhe on yhdessä.
Joo nuorille se sydän surut on joskus rankkoja kestää mutta kannattaa kertoa että viellä se sullekkin se oikea löytyy.
ja nuorta ihmistä pitäisi aina tukea sillä monella nuorella on pelkoja kun hiljakseen rupeaa aikuistumaan ja kun elämän kokemus puuttuu niin se on ymmärrettävää mutta puhumalla siinäkin lasta auttaa paljon.
Joo olisin todella onnellinen teidän puolesta jos pystyisitte elämään onnellisena ja toinen tukisi toista ja pystytte mutta vaatii paljon puhumista yhteistä halua / tahtoa ja kummaltakin lujaa sitoutumista.
paljon onnea teille ja puhukaa kaikesta
Kivaa kevättä.