En enää ikinä tee lastensuojeluilmoitusta
Tein hiljan lastensuojeluilmoituksen omista lapsistani koskien äitinsä agressiivista käytöstä minua kohtaan lasten nähden, sekä suoraan lapsia kohtaan. Hänellä oli tapana myös suoraan lapsille haukkua heidän sukulaisiaan(minun sukuani), kavereitaan ja moittia heidän ajatuksiaan. Hän on kontrollifriikki: tutki kirjeeni, puhelimeni, tietokoneeni, lompakkoni ja kaiken mahdollisen. Ja samalla syytti minun tekevän niin, vaikka en ollut edes ajatellut tekeväni. Hän oli kerran mm. lyönyt tyttöämme siten, että tämä koulussa kertoi pahasta mielestään ja sen syystä. Kotiin tultuaan tyttö kertoi asiasta ja äiti ripitti vielä kovaan ääneen tyttöä tyhmäksi yms. Lapsemme ovat nähneet kuinka saan sylkeä kasvoilleni toistuvasti, kuinka hän tekee agressiivisia liikkeitä saadakseen minut provosoitua ja kuinka hän heittelee tavaroita kohti minua. Kaikesta huolimatta en provosoitunut mihinkään.
Riitoja ei päässyt pakoon, vaan usein yö tuli vietettyä levähdyspaikoilla, jotta riitely loppui ja lapset saisivat rauhan. Mikään puhe ei auttanut. Hän saatttoi lapsilleni kertoa kuinka minun äitini on vääräleuka ja huora, joka on kasvattanut vain luuserilapsia. Tai hän saattoi myrkyttää lasteni mieleni toiveella minun tukehtumisesta ihroihini. Äänitin joitakin hänen kohtauksistaan siitä syystä että minua ei ketään tuttu uskonut kun kerroin hänestä. Hän osaa niin hyvin näytellä.
No, tuli sitten sosiaalista soitto ls-ilmoitukseni johdosta. Ilmoittivat tulevansa tiettynä päivänä ja kertoivat että molempien pitää olla paikalla. Tästä alkoi piina: pitääkö minun siis kertoa?, vai ovatko he kertoneet, mutta vaimo ei sano? No, ajattelin että hänen tulee tietää ja kerroin tuosta vierailusta. En olisi uskonut, vaikka jo aikaisemmin pelkäsin hänen raivareitaan, millaisen megakohtauksen hän sai: vaahtoa tuli suunpieliin, kitarisat näkyivät ja olivat lähes kiinni nenässäni. Hän aloitti tönimisen ja sättimiseni. Päätin samantien että haen turvakassit, jotka olin kriisityöntekijän ohjeesta tehnyt, ja haen lapseni koulusta ja lähdemme turvataloon. Kriisityöntekijä painosti minua ls-ilmoitukseen sanomalla että jos minä en sitä tee, niin hän tekee. Ja lisäsi että parempi sulle, jos itse teet. Saavuimme siis hänen painostuksestaan turvataloon, jossa saimme rauhan. Ai kuinka korva huilasi… Mutta taustalla olivat jo vaimon psykologi ja sosiaali. He alkoivat vaatia lasta palautettavaksi äidilleen, että heidän arkensa ei häiriinny. Vaikka minä olin ollut heidän kanssaan pisimmän yhtäjaksoisen ajan pelkästään! Psykologi teki ls-ilmoituksen juuri tuolta pohjalta.
Nyt, reilu viikko tuosta, minä vietän jälleen yhtä unetonta yötä täällä turvatalossa. YKSIN!!!! Minulla ei ole enää kotia tai työtä, sillä tein töitä yrittäjänä samasta osoitteesta ja vaimo tuhosi senkin. Minua ei ketään ole auttanut muuten kuin sanonut että pyykkiä voi käydä pesemässä siellä ja siellä. Viikossa minä tipuin täysin tyhjän päälle. Huomenna toimeentulotukea hakemaan, jota en ole eläissäni hakenut. Ja kaikki tämä siksi, että hain lapsilleni ja perheelleni apua. Yhtäkaikki, vaimon onnistui hämätä sosiaalia, että riitamme johtuivat lähes pelkästään rahasta. Näin siitä huolimatta että olimme riidelleet vuosia todistetusti ja rahaongelmat olivat vain kuukausia vanhoja. Lastensuojelussa ei pitäisi talousasioiden vaikuttaa, sanotaan. Mutta tämä nainen sai naiset puolelleen tekemällä minusta tuhlaajapojan, joka surutta tuhlaa itse tienaamansa rahat. Totesin olevani tuhlailevampi, koska maksoin kaiken mitä perheemme tarvitsi.
Minä en tiedä mitä lastensuojeluilmoitusten pohjalta on suunniteltu, olenko asiakas yms?, en tiedä syytä siihen miksi lapset asuvat äidillään vaikka todistetusti tarvitsevat suojaa häneltä. Ketään ei neuvonut toimeentulotukeen tai mihinkään muuhunkan tukeen. Huomenna loppuu tässä turvakodissa majailu, eikä varmaa uudesta kodista. Sosiaali jostain syystä hyväksyi vaimoni vaateen että en saa edes tavaroitani hakea kotoani kuin vasta viikon päästä. Tähän ei ole mitään perustetta. En ole ikinä ollut väkivaltainen. Siis minusta tehtiin syyllinen väkisin. Tänään lupasin toimittaa heille noita äänitteitä, mutta en uskalla koska en ole selvittänyt onko se laillista. Omien keskustelujen taltiointi on. En muuten tiedä mitä kävi sille psykologin ls-ilmoituksellekaan, vaikka lapset ovat minun(kin). Nyt odotan erään asiantuntijan yhteydenottoa ja hän saa minua neuvoa. Vaimoni oli jo suhteemme alusta lähtien uhkaillut minua alamaailmassa liikkuvalla siskollaan, jolla on pelottavia yhteyksiä. Ja hänet on poliisi hakenut kotoamme huumeita kassissaan, hän on hyökännyt kimppuuni leipäveitsen kanssa ja lyöny leipäveitsellä vaimoa. Lapsemme tietävät nuo ja monta muuta seikkaa tästä siskosta. Tietävät siksi, että perustelimme heille päätöstämme olla pitämättä yhteyttä häneen niillä. Arvaatte varmaan ketä riensi auttamaan vaimoani: vaikka vaadin ehdoksi sille, että lapset lähtevät päiväksi äidilleen sen, että tämä henkilö ei ole heidän kanssaan, niin toisin kävi. Ja tyttöni harmitteli että tuo päivä meni pilalle kun odotti äidin näkemistä ja paikalla olikin oikea komppania. mm. tytöllemme täysin tuntematon mies(tämän ilotytön ystävä).
Tänään olen kolmesta asti kuunnellut noita sanelukoneen äänityksiä. Yhdessä vaimoni tulee tietoiseksi että olen ollut yhteydessä kriisikeskukseen ja saa mielettömän kontrolliraivarin, jonka lopuksi hän toteaa että pitääkin soittaa xxlle, soitanko xxlle? Ja hänhän siis soitti. En uskaltanut tuon kimppuunkäymisensä takia tehdä töitäni, tai hakea omia tai lasten lääkkeitä turvataloon. Vaimo ei välittänyt, vaan totesi että käy lääkärissä ja osta!
Yhdessä äänitteessä poikamme pelkää ihan tosissaan äitiä. En tästä sano enempää..
Yhdessä hän toteaa lastensuojelun vain pilaavan lapset ja ottaa esimerkiksi sukulaislapseni, joka myös minun lastensuojeluilmoituksen pohjalta otettiin huostaan(mutta hänen elämänsä ei ole pilalla), ja jonka äiti(siskoni) kuoli yksinäisenä parvekkeelle joko sairauskohtaukseen tai itsemurhan vuoksi. Hän siis pelottelee minua kun epäilee minun ottavan/ottaneen yhteyttä sosiaaliin.
En jaksa tunnekuohuilta enempää kirjoittaa…. Totean vain että en enää ikinä tee lastensuojeluilmoitusta!
Se on hirvittävää, että toiset osaavat niin näytellä, että muut menevät halpaan. Tosin hyvä on, että ihmistä uskotaan. Sinällään toivoisi sosiaalityöntekijöille enempi vaistoa, järkeä ja rohkeutta.
Olen useimminkin saanut kuulla, että mies on monesti se, jota ei oteta todesta ja nainen taas otetaan. Ilmeisesti on helppoa vedättää sosiaaliväkeä joillain tietyntyyppisillä kertomuksilla. Minä kuuntelututtaisin nuo nauhat.
Itse huomasin erotessani, että olisin voinut tehdä entisen mieheni tilanteen pahemmaksi, kuin mitä se oli, mustamaalaamalla häntä sosiaalitanttojen edessä. En kuitenkaan niin halunnut. Puolustin silloista exääni ja huomasin, että jo siinä tanttojen ilme ja suhtautuminen muuttui. He olivat selvästikin asenteellisia, koska mieheni ei oikein ottanut vastuuta lapsistaan. Mustamaalaaminen olisi kuitenkin mustannut lastenkin arkea.
Luultavasti on paljonkin väkivaltaisia naisia, joista miehet kärsivät. Joko henkistä väkivaltaa tai fyysistä tai molempia. Miehet eivät ehkä uskalla useinkaan asiasta puhua mihinkään.
Jep, lastensuojelun kanssa yhteistyö on venäläistä rulettia. Kysymys on mielivallasta ja mututuntumapäätöksistä. Niihin on laki jättänyt tilaa, jotta "maalaisjärjellä" voidaan tehdä päätöksiä.
Ongelma vain on, että missä ikinä ihmisellä on ollut säätelemätöntä valtaa, on sillä vallalla myös tehty pahaa. Missä ikinä on tilaa tuolle maalaisjärjelle ja perusteille kuten "perheen tilanne aiheuttaa huolta" tai "perheen tilanne ei ole huolestuttava", niin kysymyshän on vain työntekijän huolesta ja tunteista ja päätelmistä eikä mistään objektiivista tarkastelua kestävästä päätöksenteosta.
Sijoituspäätöksissä ei kerrota mitä vanhempi on tehnyt väärin, mitä hänen tulisi muuttaa, miten se muutoksen todistaa tai miten siinä sosiaalivirasto aikoo vanhempaa auttaa. He purkavat sijoituksen sitten kun "huolta perheen tilanteesta ei enää ole".
Murhaajallakin on tässä maassa paremmat oikeudet, hänen kotiinsa ei saa tulla ilman todisteita, hänen terveystietojaan ei saa avata ilman todisteita, häntä ei rangaista eikä häneltä viedä edes lapsia pelkän epäilyn vuoksi.