KAIKKI ALKOI VUOSI SITTEN.
MIES RAKASTUI TYÖKAVERIINSA.ALKOI VIESTITTELY. LOPETTIVAT ISE.
meni kaksi kuukautta, mies ei tullut kotiinsa työpäivän jälkeen, menivät kahtyville.mikää nkään ei ole loppunut. romahdin. yö oli hirveä. seuraavana pvänä nainen lähti, mutta ei pystynytkään jättämään perhettään.
mentiin terapiaan. puskin vihaani, emme päässeet eteenpäin. meillä mies sai jopa syytteen ,kun kutsuin paikalle poliisit hänen käytyään minuun kiinni. menimme sovitteluun, ei tullut syytettä.
meni muutama kuukausi, taas maanantaina nainen oli sanonut miehelleni, ettei voi unohtaa tätä.sain laakin, joko lapset tai tämä nainen. keskiviikkona mies soitti naiselle, että ei voi jättää lapsiaan.
sanoo, että jäi pelkästään lasten vuoksi kotiin. lähtee kuitenkin kanssani lenkille, yhteiselle lomareissulle. touhuaa kotona normaalia perhe-elämää. emme riitele, kun emme puhu asiasta.
lapsi sanoo, että se nainen täytyy tappaa. hirveää. kun en tiedä itsekään , mitä tehdä. lähteäkö vaiko jäädä löysään hirteen.
Toivo käyt upeaa prosessia läpi kipeydestä ja onneksi myös itsesi kuuntelemisen vimmasta, hienoja kysymyksiä, miksi jäämme tilanteeseen ja suhteeseen joka vain riiistää meitä...
Voi siitä muuten lähteä poiskin. mikä sua estää? Miksi jäädä tilanteen ja toisen osapuolen oikkuilemisen raadeltavaksi?
Voimia ja oivallusta!🙂👍
pöllöhuuhkaja kirjoitti 27.8.2014 1:8
Toivo käyt upeaa prosessia läpi kipeydestä ja onneksi myös itsesi kuuntelemisen vimmasta, hienoja kysymyksiä, miksi jäämme tilanteeseen ja suhteeseen joka vain riiistää meitä...
Voi siitä muuten lähteä poiskin. mikä sua estää? Miksi jäädä tilanteen ja toisen osapuolen oikkuilemisen raadeltavaksi?
Aivan totta, näin se on. Itse olen kokenut pettämisen pettämisen perään, valheen valheen perään. Tosi kuluttavaa. Omassa mielessä, omassa sydämessä tehty päätös ja siinä pysyminen, tukiverkoston kokoaminen ja puhuminen auttavat. Oman elämän rakentaminen, elämän johon kuulun vain minä itse, se auttaa. - lapset ovat tärkeintä ja heidän elämän sisältöön kannattaa panosta, heiltä saa vilpitöntä palautetta. - voimia🌻🙂🌻
ei tunnu enää hyvältä.
seisoa miehen vieressä , joka petti koko 13 yhteisen vuoden. ei . olen irtautumassa pois. en pysty tekemään sitä kertaheitolla.
liikun itsekseni. olen kirjoitellut kirjeitä miehen kanssa , jonka kanssa voi kirjoitella syviä tunteita, ilman mitään tarkoitusta.
huomaan, että kyllä maailmassa on muitakin, mielenkiintoisia ihmisiä. ihmisiä, jotka voivat olla minustakin kiinnostuneita.
miksi huolisin ihmisen, joka sanoo yhteisen liittomme olleen vain järkiperäistä, hän ei tunne minua kohtaan intohimoa ja raivostuessaan potkii kodin keittiökalusteita niin, että lapsetkin tästä säikähtävät.
haluan pois liitostamme, mutta en tiedä, että miten.
Voi Toivo. Voimia sinulle. Käyt prosessia aivan oikeaan suuntaan. Olet jo huomannut, että on niitä muitakin ihmisiä. Sellaisia, jotka arvostavat sinua ja joilta voit saada välittämistä. Vielä tuskailet, kuinka suhteen voi lopettaa.
Itse räpistelin aikoinaan pois kahdenkymmenen vuoden avioliitosta. Tiesin jo kauan, että on lähdettävä tai näännyn. Otin kiitollisuudella vastaan kaikki ilkeydet, sättimiset, lyömiset ym. ja ajattelin samalla, että taas tulee yksi naula lisää avioliittomme arkkuun. Mitä enemmän saa lokaa niskaan, sen helpompaa liitto on lopulta haudata. Ja niin siinä lopulta kävi. Lopulta se viimeinenkin naula oli isketty ja sain voimia lähteä.
Mieti Toivo, mitä pahaa olet saanut kokea ja se auttaa sinua irti. Usko, että edessä on elämää, vaikket sitä nyt näekään. Pääset jaloillesi, saat oman kodin lasten kanssa. Sellaisen kodin, jossa kukaan ei sinua nöyryytä.
Ihailen sinua, kun olet kuitenkin noin nopeasti pystynyt etenemään. Mieti vaihtoehtoa: jos jäät liittoon, se on jatkuvaa epäilyä, mustasukkaisuuden tunteita, huonoa omanarvontuntoa ja itsen vertailua toiseen naiseen. Saisitko koskaan kaipaamaasi läheisyyttä, pidettäisiinkö sinua sylissä ja hellittäisiin? Olet ansainnut parempaa, mene sitä kohti.
Emma7,kiitos sanoistasi.minusta tuntui tosi hyvältä lukea.olen,minä olen menossa oikeaan suuntaan,pikkuhiljaa.
Mistä löydän ihmisen, joka pitää minua vielä sylissään?Löydänkö häntä?Entä, jos en löydäkään?
Tämäkin mies, jonka kanssa kirjoittelen, tuntuu hyvältä.Vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan,en ole uskaltanut enempää.
Asia,minkä minun täytyy löytää itsestäni: - itseni arvostaminen.
Minä tein sen.minä teen sen.lähdin ulos, lähden ulos tästä liitostani.