Elämäni romahtamassa
En oikein tiedä mistä aloittaa. En pysty kunnolla edes kirjoittamaan kun käteni vapisevat niin.
Sain lauantaina tietää, että vaimoni on rakastunut toiseen. Tai hän väittää kyseessä olevat ”ehkä” rakastuminen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Minusta se on hyvin selvä asia. Olenkin sitä mieltä, että hän on rakastunut, mutta ei tohdi sitä täysin minulle myöntää. Tämä toinen mies astui kuvioihin tietysti työpaikalla. Siten minäkin aikanaan viamoni tapasin ja suhteemme alkoi. Olimme silloinkin molemmat naimisissa omilla tahoillamme. Meillä oli ns. nuoruudenrakkaudet viety vihille. Sitten löysimme toisemme ja se oli menoa. Naimisiin menimme 10 vuotta sitten. Olemme molemmat noin 40-kymppisiä ja nyt töissä eri paikoissa.
Meillä ei tuolloin ollut lapsia entisissä avioliitoissa. Nyt on kaksi yhteistä ihanaa tenavaa! Viimeiset pari vuotta meillä on mennyt vähän huonommin. Seksiä ei ole juuri lainkaan, ehkä kerran joka toinen kuukausi ja tuolloinkin melko väkinäistä. Vaimo ei ole halunnut. Viimeiset puoli vuotta vaimo on viihtynyt töissä. Lähtee aikaisemmin ja tulee myöhemmin. Monesti tulee kotiin niin, että olen jo lasten kanssa ruokaillut sen perheen yhteisen aterian ja vaimo syö yksin. Sitten joko tekee kotona läppärillä töitä tai linnoittautuu netin maailmaan. Karkeasti ottaen elämämme on ollut tätä viimeiset puoli vuotta. Se aikaa tuo ihastus on ollut kuvioissa .
En ole saanut vaimoani puhumaan aiemmin. En ole ehkä tarpeeksi yrittänytkään. Nyt olen ollut aistivinani, että jotain on pahasti vialla ja sain hänet tunnustamaan ihastumisen/rakastumisen.
Minun maailmani romahti sillä sekunnilla.
Olemme yrittäneet parina iltana keskustella asiasta. Hän ei tiedä haluaako lähteä vai ei. Väittää, ettei se mies ole tässä pääasia vaan on ahdistunut suhteessamme muutoinkin. Hän haluaisi enemmän omaa aikaa, haluaisi myös, että minäkin viettäisin enemmän aikaa kavereideni kanssa. Olen kuulemma liikaa kotona. Minä toivoin, että voitaisiin koittaa viettää lapsetonta aikaa ja antaa aikaa myös itsellemme ja toisillemme. Olemme alun alkaen tehneet täss sen virheen, että emme ole puhuneet tarpeeksi vaan antanut pienten ongelmien kasaantua isoiksi.
Olen kysynyt rakastaako hän minua. Väittää rakastavansa, mutta kun kysyn, rakastaako hän minua muutoinkin kuin lastensa isänä, hän on hiljaa. Minä rakastan häntä valtavasti. En ole tämän avioliiton aikana edes kokenut muita ihastuksia. Hän tietää minun rakkauteni suuruuden. Osallistun myös reilusti kotitöihin, siitä se ei ole kiinni. Minä pelkään, että perheemme hajoaa ja vaimo lähtee tuon miehen matkaan. Osaan lukea vaimostani samat merkin, joita oli silloin kuin oma suhteemme alkoi ja erosimme ensimmäisistä puolisoistamme. Tämä toistaa samaa kaavaa.
Vaimoni ei halua kertoa kuka mies on kyseessä. Hän myös sanoo ettei suhde ole edennyt fyysiseksi. Väittää myös, ettei ole viettänyt aikaa miehen kanssa töiden ulkopuolella. Tämä ei pidä paikkaansa. Selailin vaimoni puhelinta ja löysin tälle miehelle lähetetyn sähköpostin, jossa on vaimoni ottama valokuva tästä hepusta kun hän ajaa vaimoni autoa. Vaimoni siis valehtelee. Eiköhän siellä ole siis seksiäkin harrastettu. Ja näin ollen tiedän myös kenestä on kyse. Vaimolleni en ole tätä vielä kertonut. En tiedä pitäisikö vai ajanko hänet sillä vieläkin enemmän miehen syliin.
Nyt on tilanne se, että en saa nukuttua, en syötyä ja räjähtelen lapsille. Vaimoni on vielä tämän viikon töissä ja minä lasten kanssa lomalla. Eilen rukoilin vaimoani jäämään ja hän sanoi, ettei jaksa kuunnella moista vaan haluaa miettiä asioita rauhassa. Antaa minun roikkua löyhässä hirressä. Hän sanoo, että tämä vaatii nyt aikaa ja miettimistä. Häntä kuulemma kaduttaa, että minulle edes kertoi ja olisi pitänyt miettiä asia valmiiksi yksin. Sanoin olevani eri mieltä. Minusta oli hyvä, että kuulin sen ja asiaa voidaan koittaa korjata. Minulla taas on sellainen tunne, että asia on päätetty ja minulle annetaan aikaa tottua siihen. Olemme parin viikon päästä menossa parisuhdeterapiaan. Vaimoni suostui kynsin hampain.
Olen helvetinmoisessa suossa. Vaimoni on minun elämäni rakkaus ja hänen rakkautensa minuun on kuihtunut pois. En tiedä miten saisin hänet pysymään rinnallani, saati sitten rakastumaan uudelleen. Olin aistinut, että kaikki ei ole kunnossa, mutta ei minulla ollut aavistustakaan, että näin syvällä uidaan. Ja jos hän jäisikin, miten voin olla varma siitä, että hän sitä todella haluaa ja tuo homma ei jatku tai uusiudu.
En yksinkertaisesti kestä ajatusta elää ilman häntä. Luulin, että tästä avautuminen olisi helpottanut, mutta kävikin ehkä päinvastoin. Minulla on todella paha olla itseni ja lastemme puolesta.