Olen ollut kolme vuotta yhdessä mieheni kanssa. Kaksi niistä naimisissa. Meillä on ihana 8kk ikäinen poika.
Ongelmamme on ettei yhteistä aikaa ole ja hänen alkoholinkäyttö.. Ja nyt on ollut viikonloppuja kun miehelle on alkoholi maistunut
Yleensä meneekin niin että viikolla hän tekee töitä aamusta yleensä iltaan asti. Jos pääsee aiemmin niin on mm metsästysseuran kokousta ja muuta mahdollista.
Ennen lapsemme syntymää urheilu oli minulle kaikki kaikessa ja esim tälläkin viikolla pääsin yhden kerran jumpalle. Sinäkin iltana kun jumppa oli niin hän alkoi ennen sitä selittämään että ”Älä mene, jää kotiin… No ethän sinä mihkään jumpalle nyt mee kun oot mun ja pojan kanssa…” Ja kuitenkin kun aina sanon että omaa aikaa ei paljon ole niin sanoo että aina kun pääsee töistä niin voisin mennä.. No joo. Kun se työpäivä hänellä nyt tahtoo vähän venyä…
Nyt kun tätä kirjoitan niin lapsi on nukkumassa.. itse istun yksin kotona. Mies juo kaljaa veljensä kanssa.. jossain.
Tuntuu että aina kun avaudun asiasta hän ahdistuu ja lähtee..
Itse aina ajattelen että jos olen aiheuttanut jollekin pahan olon niin haluan mennä keskustelemaan ja korjaamaan asian… mutta hänen kohdalla nytkin pystyy ihan hyvin olemaan tuolla huitelemassa vaikka tietää että minulla on tosi paha mieli..
Kertokaa… miten lopetan tämän oravanpyörän ja rupean tekemään asioille muutosta.
Hän on tosi hyvä puhumaan ja todennäköisesti huomenna krapulassa taas yrittää lepytellä.