Lisään vielä.. Olen myös painottanut että luottamus on suhteen kulmakiviä, aina. Olen toitottanut ettei saa valehdellä mistään. Valehtelin siis alusta asti seksikumppanien määrästä. Noiden asioiden ohella kun petin, kehuin myös muita naisia, ystäviäni ja tuntemattomia. Useita. Eli flirttailin. Olen sitäkin aina sanonut ja puolisoni kanssa sopineet ettei flirttiä sallita.

Riitelimme tuona loppuaikana juurikin näistä. Puolisoni oli turhautunut, kun pelasin paljon, laiminlöin häntä usein, ja vietin töiden jälkeen enemmän aikaa tietokoneellaan kuin hänen. Puolisolleni usein vain vastasin että kaikki on hyvin, ei hätää. Ja että älä nalkuta. En puhunut ongelmistani hänelle, ja pahasta olostani. Hain siihen lohtua kehuen muita, ja odottaen saavani niitä takaisin. Myös puolisoni kehui minua, mutten uskonut häntä, koska koin olevani lihava.

En tiedä miten kaikki olisi päättynyt, jos ei puolisoni olisi saanut minua kiinni katsomalla puhelintani. Koin tehneeni väärin, mutten vielä ollut aikonut asiasta puhua, sillä pääsimme kaukaa takaisin kotiin ja ajattelin että näin ei enää käy kun on taas elämässä tekemistä enemmän.

Olen aivan järkyttävän huono ihminen, ja puolisoni ei ikipäivänä olisi tällaista ansainnut, ei pientä murustakaan tekosistani. En usko että saan, mutta jos saisin mahdollisuuden hyvittää ja korjata kaiken, olisin varmasti hänelle se jonka hän ansaitsee. Voisimpa elämästämme pyyhkiä siis kaiken, ja aloittaa uudelta pöydältä. Se tuskin on mahdollista, mutta itsepähän olen soppani keittänyt.

Luin kirjoituksesi ja olen sitä mieltä, että en voi oikein mieltää pettämiseksi tuota, mitä olet tehnyt. Siis väärinhän se on, että olet ollut muihin naisiin yhteydessä mutta mitään fyysistähän tuossa ei kuitenkaan tapahtunut.
Mietin, onko teillä ollut ongelmia seksin suhteen ja miten on muuten läheisyyden kanssa?
Jotenkin koen, että halusit testata haluttavuuttasi noiden muihin naisiin tapahtuneen yhteydenpidon kautta. Olethan saanut negatiivista palautetta puolisoltasi painosi nousun vuoksi. Sellainen satuttaa aina kuitenkin.
Aika tiukat ovat rajat suhteessanne, mikäli flirtti on täysin kielletty asia. Minusta flirtti on kevyttä huumoria, eikä sitä voi mieltää pettämiseksi.
Olisitko vienyt suhdettasi toisiin naisiin pidemmälle, mikäli et olisi jäänyt kiinni siitä puolisollesi? Tämä on minusta se olennaisin asia teoissasi kuitenkin.
Olette nyt vielä kuitenkin yhdessä puolisosi kanssa? Luulen, että tekojesi vuoksi puolisosi ei nyt voi luottaa sinuun. Hän pelkää, että viet näitä säätöjäsi pidemmälle. Mielestäni teidän olisi hyvä nyt keskustella suhteenne tilasta; mikä asia sinua veti noihin kontakteihin toisten naisten kanssa?
Kunnioitettavaa on se, ettet vienyt noita suhteita tekojen asteelle, sillä minä, ihan oikeasti petettynä ihmisenä tiedän, mitkä haavat parisuhteeseen tulevat pettämisen takia. Päätin kuitenkin antaa miehelleni toisen mahdollisuuden, koska meillä oli vaikeaa fyysisen, vakavan sairastumiseni vuoksi silloin, kun tuo pettäminen tapahtui. Ymmärrän sen, että mieheni haki tukea itselleen ja tuttavamme, perheellinen, miestäni vanhempi nainen oli puolestaan valmis viemään suhteen fyysiselle tasolle asti, koska hän oli jo valmiiksi rakastunut mieheeni.
Elämässä tapahtuu paljonkin ikäviä asioita ja jokainen tekee joskus virheitä mutta niiden kautta me opimme sen, millä on merkitystä. Sinä selvästi rakastat kumppaniasi ja et ehkä tahallasi halunnut loukata häntä.
Toivon, että hän pystyisi antamaan anteeksi ja sinä puolestaan et enää tuntisi tarvetta hakea seuraa itsellesi muista naisista.
Luottamus on parisuhteen tärkeä osa-alue ja samalla niin helppo menettää. Sen takaisin saaminen onkin sitten paljon kivuliaampi prosessi 😐

Hei,

Luin viestisi ja en usko että toivo on menetetty. Kuulostat siltä että kadut tekojasi ja haluat todella parantaa välejäsi puolisoosi. Minulla on melkein samanlainen tilanne oman puolisoni kanssa, tosin hän todella fyysisesti ja henkisesti petti minua. Mutta tarkoitan tuota muuttoa kahdestaan muualle ja hänen lapsuutensa ei ollut kovin kummoinen sekään.
Minusta on hyvä merkki että kadut, mutta sinun olisi hyvä puhua omista tunteistasi puolisollesi. Hänestä tuntuu että olet pettänyt häntä ja todennäköisesti hänen itsetunto on pudonnut pohjalukemiin. Itse koen petettynä että puolisoni olisi voinut olla kiinnijäämisen jälkeen avoin kaiken suhteen, esimerkiksi näyttämällä ettei ole enää mitään kuvia tai viestejä yms.. Ole siis avoin ja puhu sekä kuuntele.
Näytä puolisollesi että hän on se kaikkein tärkein sinulle, että hän on se jonka kanssa haluat elämäsi jakaa. Ole romanttinen ja huomioi. Kyllä se ilo tulee takaisin kun sitä jakaa ympärilleen.
Muista kuitenin että jokainen on vastuussa omasta onnestaan niin sinä kuin puolisosi. Älkää ripustautuko liikaa toisiinne tai tukahdutatte toisenne hyvin pian.
Näitä olisin toivonut että oma puolisoni olisi tehnyt minulle pettämisen jälkeen. Toivottavasti saat tästä vastauksesta jotain irti. Tsemppiä kovasti 🙂

Suurkiitos vastauksistanne Mariella ja Taiteilija. 🌻🙂🌻

Olenhan minä pettänyt, mutta henkisellä tasolla. Ei mielestäni ihan niin paha kuin fyysinen pettäminen, mutta todella väärin silti. En ole vienyt asiaa omalta osaltani eteenpäin, ja en usko että koskaan olisin mitään fyysistä edes halunnut tai pystynyt tekemään.
Syitä varmasti on ollut useita, juuri kun sanoitte olen ehkä kokeillut haluttavuuttani, kun puolisoltani olen kuullut haukkuja. Varmasti puolisoni haukut ovat minua satuttaneet, mutta myös tylsyys ja se että olen seksuaalinen ihminen, niin olen kaivannut hetkellisesti jotain.
Olen mies joka nähdessään naisen alasti, alan usein miettimään seksiä. En yleensä ole miettinyt seksiä kyseisen alastoman kanssa, vaan oman puolisoni. Useinkin jos jostain saan näkemäni perusteella kipinää, olen mennyt puolisoni lähelle ja yrittänyt saada hänet innostumaan seksiin tai muuten olen häneltä hakenut läheisyyttä. Meillä on ollut hyvää seksiä, ja sitä on ollut yleensä riittävästi. Myös läheisyyttä on meillä ollut, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse olisin ehkä kaivannut hiukan enemmän.
Ja olen halunnut puolisoani aina, ja häntä on myös usein se ärsyttänyt kun olen hänen kimpussaan liian usein. Ehkä myös siinä torjutuksi tuleminen on ollut pieni osasyy kaiken muun ohella, mene ja tiedä. Tuolloin myös laiminlöin häntä, pelaamalla ja vetäytymällä omaan kuoreen pahaa oloa paeten. Tietokonepelit on ollut koulukiusaamisajoilta yksi hyvä keino unohtaa hetkellisesti kaikki muu ja pakesin pahaa oloani usein. Että varmasti sekin on ollut osasyy vähempään seksiin ja läheisyyteen etten ole osannut puolisolleni puhua kaikista ongelmista ja pahasta olostani, vaan yrittänyt myös piilottaa ne itseltäni pelaamalla.

Ja olen itse enemmän ollut flirttaileva ihminen, ja olen täysin ilman taka-ajatuksia pystynyt ja tykännyt kehua vastapuoleista sukupuolta. Pystyn kuitenkin elämään ilman sitä, jos se puolisostani tuntuu pahalta ja väärältä.

Olemme puhuneet, ja hän on näistä asioista järkyttynyt kuin myös hänen perheensä. He ovat todella pettyneitä minuun. Olen kuitenkin valmis tekemään mitä se vaatii että saan luottamukseni takaisin, vaikka varmasti se vie vuosia. Olen avoin, ja varmasti tulen puolisoni huomioimaan paremmin ja omista tunteistani puhumaan jos joku mieltä painaa. Haluaisin niin vielä nähdä aidon hymyn ja ilon puolisoni kasvoilla, se saa minut muuttumaan.

Kiitokset vastauksista ja voimia myös teille omassa elämässänne! Kiitos.

Moikkis. Tulin vain kertomaan että minun miehellä on tosi paljon naisia ystävinään, somessa. Osa on lapsuuden tuttuja , osaa hän ei ole tavannut koskaan, osan muutamia kertoja.
Meillä luottamus rikkoontui jo heti seurustelun alussa kun mies jäi kiinni juurikin alaston kuvien lähettämisestä/pyytämisestä. Hän oli ollut yhteydessä naiseen jolla oli jokin itsetunto ongelma. Mies perusteli asian sillä että hän oli vain rohkaissut naista esiintymään hänelle yläosattomana, tuoda naiselle "hyvän mielen".
Minua tämä satutti, loukkas . Meillä oli hirveä riita aiheesta joka kääntyikin siihen että minä tein väärin, no teinhän minä, kun luin heidän keskustelunsa.
Tästä jäi ikuinen arpi suhteeseemme.
Mutta tätä on jatkunut, näihin päiviin.
Mies edelleen on yhteydessä naispuolisiin ystäviinsä, mikä minä olen häntä kieltämään?
Mielestäni kukaan ei voi kieltää ketään olemasta yhteydessä haluamiinsa henkilöihin. Eriasia on toki se jos on sovittu jotain , ehkä liian tiukkoja asioita. Jokainenhan on vastuussa vain itsestään ja omista tekemisistään.
Mun ukko vei myös asiat vähän pidemmälle ja oli uskoton useiden kuukausien ajan, jäi kiinni viime vuoden elokuussa, koska satuin tilaisuuden tullen lukemaan hänen puhelintaan.
Tässä asiassa luottamus ei koskaan palaudu ennalleen ellei toinen osapuoli pysty olemaan avoin.
Peljäämpä vain että miehestä on tullut varovaisempi, mikäli hänellä on siihen aihetta, aina voi viestiketjut poistaa.
Toisinsanoen, mielestäni et ole tehnyt kovinkaan pahaa rikosta, joten ylireakoitko? Et ole puolisosi perheelle tilivelvollinen, etkä vastuussa, ethän sinä heidän kanssaan seurustele?
Jos joku lähettää sinulle alastonkuvan, ilman sinun pyyntöä, niin minkä sinä sille voit? Ainahan voit kieltää lähettämästä, sanoa ettet tahdo niitä, siinä on sinun vastuusi. Oman vastuun kun hahmottas niin se on hyvä asia.
Mukavaa kevättä sinulle.

Taidan edustaa vähän tiukempaa linjaa, vaikka yleiskuvani tapahtuneesta on, että rankaiset itseäsi liikaa. Tunnistat hienosti tuntemuksiasi, vaikkakin valitettavasti jälkijunassa. Nyt on toiminnan ja päätösten aika. Hyvä, että ole hakenut tukea.

Flirtti on ihan ok, mutta kannattaa selvittää, mitä se kellekin tarkoittaa. Mielestäni olet pettänyt, mutta sillä, mikä pettämiseksi lasketaan, ei ole suurta merkitystä. Aste-eroista huolimatta olet pettänyt puolisosi luottamuksen.

Sinulla olisi ollut mahdollisuuksia pysähtyä. Et voi estää alastonkuvien lähettämistä, mutta voit olla tykkäämättä niistä ja sanomatta, että haluttaa. Voit sanoa, ettet halua kuvia. Voit valita.

Sitä suhdetta, joka teillä oli, ei enää tule. Asiat eivät palaa ennalleen. Teistä molemmista riippuu, saatteko luotua jotain tilalle. Miten aiot estää vastaavat tilanteet jatkossa? Mitä teet, kun eteen tulee houkutuksia? Kun on tylsää tai kireä ilmapiiri – sellaisia hetkiä tulee varmasti? Puolisosi tehtävä ei ole pönkittää itsetuntoasi ja estää sinua retkahtamasta. Jos haluat välttää tapahtuneen, lupaaminen ja vannominen ei riitä, vaan sinun pitää miettiä ihan konkreettisia keinoja selvitä hankalista tilanteista. Määritellä itse omat rajasi, omista arvoistasi lähtien. Toinen tärkeä seikka on se, miten jatkossa edistätte suhteessanne rehellisyyttä, avoimuutta ja läheisyyttä.

Hei Isabella, kiitos vastauksesta. 🌻🙂🌻

Olen lukenut sinunkin kirjoituksesi. Pahalta tuntuu puolestasi, mitä sinäkin olet joutunut tekemään. Mielestäni koen, että oma vartaloni kuuluu vain omalle puolisolleni, enkä koe tarvetta itseäni muille esitellä edes kuvien välityksellä. Mielestäni se on väärin.

Jokaiken meistä on varmasti erilainen, ja jokainen pariskunta saa mielestäni sopia sellaiset pelisäännöt, jotka sopii molemmille. Mielestäni molempien kuuluu tehdä asiassa kompromissejä puoleen ja toiseen, mutta molempien pitää olla näiden sääntöjen kanssa onnellinen.

Pettämisaikana, vaikuttiko miehen teot teidän suhteeseenne? Halusiko hän sinua vähemmän, huomasitko hänen käytöksessä sinua kohtaan muutosta? Jos näin on, hänellä on ehkä ollut tunteita ihmistä kohtaan kenen kanssaan petti. Onko teidän suhteessanne toisten tarpeet täytetty ja sen puolesta suhteessanne olette tyytyväisiä?

Itse koen etten itse ollut, ja omalla käytökselläni sitä ajheuttanut ettei puolisoni ole halunnut täyttää tarpeitani, sillä en ole täyttänyt myöskään hänen tarpeitaan. Näistä en osannut aiemmin puhua, vaan pahaa oloa pakenin pelaamalla enkä tehnyt niille mitään. Sillä hain lohdutusta ja hyvää oloa viestien välityksellä muuta kautta. Kuitenkaan koskaan se ei ole vaikuttanut rakkauteen tai haluihini puolisoani kohtaan. Ne vain lisääntyi omalla kohdallani. Koskaan en myöskään ole muihin naisiin ollut ihastunut suhteessamme.

Hän on pettänyt sinun luottamuksen useaan useaan kertaan. Jos hän tekee sen vielä uudelleen, koetko että hän on valmis ja elämässään täysin tyytyväinen sinuun ja teidän suhteeseen? Minä ainakin kadun tätä tekoani niin paljon, ettei se toistu enää koskaan. Haen ammattiapua ja haluan oppia puhumaan ongelmistani, ja kuuntelemaan ja toteuttamaan puolisoni tarpeet myös. En halua satuttaa rakastani enää koskaan.

Hyväksyisikö puolisosi sellaisen suhteen, jossa myös sinä saisit mennä ja tehdä kuten haluat? Harrastaa seksiä, lähettää alastonkuvia jne. Ehdota asiaa hänelle ja katso miten siihen reagoi? Jos hän ei asiasta innostu, uskon että asiassa on jotain mätää koska hän itse kohtelee sinua samoin. Mikset siis sinä saisi tehdä niin hänelle?

Aurinkoista kevättä ja voimia sinulle! Kiitos tuesta. 🙂

Kiitos vastauksestasi Tamarindi.

Meidän suhde ei varmasti palaa enää koskaan ennalleen, sellaiseksi kuin se on ollut. Minä uskon, että kun opettelen puolisoani kuuntelemaan, ja hänen tarpeitaan täyttämään, uskon että sellaista kohtelua itsekin saan. Väärä tapa on ollut se jolla pahaan oloon helpotusta olen hakenut. Siksi minä muutun, ja jos paha olo ja tylsyys iskee, niistä puhun puolisoni kanssa. Tämän toteuttaminen vaatii minulta muutosta tavoissani, mutta pystyn siihen. Minun eteeni jos ikinä mitään houkutuksia jatkossa tulee, ollaan jo pielessä. Teen kaikkeni ettei edes houkutuksia pääse tulemaan, ja jos pääsee, pysähdyn ja puhun puolisolleni. Minulla on paljon opeteltavaa, mutta virheeni olen jo tehnyt. Hitaasti mutta varmasti muutan itseäni ja tapojani, ja pääsen varmasti tavoitteeseni. Ja työtä vaatii että molemmat suhteessa ovat onnellisia. Ja jos onnellinen olen, mitään tällaista ei tapahdu. Ja tosiaan ongelmista puhuminen on minulla ollut heikkous, jolla varmasti voimme välttää tällaisten tapahtuvan. Ongelmat kun tiedostaa, asiat on korjattavissa.

Olen kerran lattian puolisoni jalkojen alta hajottanut, mutta nyt rakennan sen niin vahvaksi ettei sitä hajota enää mikään.

Kiitos vastauksestasi ja hyvää kevättä!

Sen verran vielä, että parisuhteen asiat eivät mielestäni kuulu kummankaan osapuolen perheelle. Ne ovat teidän välisiä asioita, joita voi ehkä luotettavien ystävien kesken jakaa. Se, että niistä kerrotaan jomman kumman perheelle tuo mieleen ajatuksen itsenäistymisen puuttumisesta.
Kyselit Isabellalta, miten hänen miehensä oli toiminut. Ajattelin kertoa, miten oma mieheni käyttäytyi ollessaan uskoton. Hän hoiti suhteilun työaikana mutta suuret puhelinlaskut herättivät epäilyni. Niistä puhuinkin mutta hän kiisti kaiken; olin kuulemma vainoharhainen hullu 😑❓ Sitten hän alkoi käyttäytymään ilkeästi minua kohtaan. Kaikki, mitä tein oli jollakin tapaa väärin tehty. Puhelinta en päässyt näkemään, koska hän mm. nukkui puhelin tyynyn alla. Lopulta pyysin puheluerittelyä ja silloinkin vielä hän ihmetteli, että mitä sieltä etsin 😐
Lopulta syyllisyys painoi häntä niin, että hän kertoi ensin kaunistellun version asiasta. Myöhemmin juttu tuli ilmi kaikkinensa, inhottavineen yksityiskohtineen.
Ja sehän sattui...😭
Kun mainitsin aiemmin tuosta luottamuksen menetyksestä, niin se on todella pahin asia.
Mieheni joutui sairaslomalle tapahtuneen vuoksi. Aivan, kuin hän olisi herännyt todellisuuteen vasta asian paljastumisen myötä. Se häpeän ja itseinhon tunne oli niin voimakas, ettei hän voinut liikkua missään kodin ulkopuolella. Sitä vaihetta hänellä kesti noin pari kuukautta.
Minulla ei tuolloin ollut mahdollisuutta käydä läpi tunteitani, joten sairastuinkin sitten vielä masennukseen fyysisen, vaikean sairauteni lisäksi. Mutta toipumiseni alkoi hyvin nopeasti terapiaan pääsyn myötä.
Minusta teidän kannattaisi yrittää keskustella tapahtuneesta ja siten, että kaikki asiat tuodaan esiin. Rehellisyys tässä vaiheessa on todella tärkeää. Kumppanisi tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen sille, että sinä rakastat häntä ja muilla ei ole ollut merkitystä sinulle. Mikäli keskustelu ei suju, ehdotan pariterapiaa. Oma mieheni ei halunnut lähteä pariterapiaan ja siitä jäikin minulle sellainen tunne, että hän salailee minulta vielä asioita.
Jos teidän kohdalla jutusta haluaa jotain positiivista löytää, niin sinä et onneksi vienyt näitä suhteilujasi pidemmälle asti 🙂👍
Aikaa kuitenkin vie se, että kumppanisi pystyy (toivottavasti) luottamaan sinuun täysin tekojesi jälkeen mutta toivon, että suhteellanne kuitenkin olisi jatkuvuus kaiken tapahtuneen jälkeen 🙂🌻

Nyt tuli tarve jotenkin osallistua tähän ketjuun, kun osin samanlainen tilanne päällä (edelleen).

Oon naimisissa ja ollaan oltu kolmisen vuotta yhdessä. Itsellä ollut pornoriippuvuus, josta onnistunut pääsemään irti, joskin vasta naimisiinmenon jälkeen ja niiden asioiden selviäminen vaimolle ei ole ollut helppo asia ymmärrettävästi. Luottamusta ei ole ollut, asioista on päästy eteenpäin, mutta kuitenkin aina olen uudestaan ja uudestaan vetänyt sen kuuluisan maton jalkojen alta.

Meillä kiistaa aiheuttaa se, että yhteisiin pelisääntöihin kuuluu, ettei voi tai saa katsoa vastakkaista sukupuolta ns. toista kertaa. Eli se on silloin himoitsemista. Itselle on ollut hirveän vaikeaa tuo. Toisaalta ihmettelen sitä itsekin koska minulla on maailman upein nainen ja en todellakaan halua vaihtaa häntä kehenkään muuhun. Mutta se, että rajat ovat niin tiukat, etten voi ajatella että toiset ovat hyvännäköisiä tai ettei katse voi harhailla. Olin viimeksi kuukausia sitten sanonut ja luvannut, etten enää tee niin: ei mun pää käänny, en katso perään, kohtaan kaiken neutraalisti. Ja tietyllä tavalla ajattelen että täysi kieltäminen vain lisää käyttäytymistä, mutta jos ns. sallin itselleni virheet, en itse ahdistu eikä asiasta koidu mitään pahaa meidän suhteelle. Koen kuitenkin tekeväni väärin, koska se on meidän yhteisten pelisääntöjen vastaista. Kiellettyä on katsoa mitään sellaista jota katsoisi vaan sen takia, että onko jotain hyvännäköistä. Jos haluaisin katsoa vaikka kuumimmat gaalakuvat, olisi se väärin. Ehkä olen itse hukassa asian kanssa, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Päädyin kuitenkin siihen, että täytyy puhua totta ja se on varmasti oikein. Vaikkei muu toiminta olisikaan.

Vastauksena viestiketjun aloittajalle: Mielestäni alastonkuvien katselu ja seksuaalisten halujen kertominen toiselle on kyllä mielen tasolla pettämistä. Se että sellainen ajatus tulisi mieleen, on varmaan luonnollista. Mutta kun lupasit, ettei houkutuksia enää tule tai ettet enää niin tee tai että kerrot asiasta aina kumppanillesi, niin kehotan miettimään ja keskustelemaan siitä asiasta ehkä kumppanisi kanssa tai jonkun muun kanssa. Mietin, että kun olet myös aiemmin tottunut pakenemaan ahdistusta tai muuta mainitsemiesi houkutusten pariin niin uskallan epäillä että houkutus tulee vielä varmasti uudelleen elämäsi aikana. Ole rohkea, päätä päivä kerrallaan, että tänään en lankea. Mutta älä ajattele etten enää ikinä. Sitten se, että kerrot kumppanillesi jos tulee houkutuksia, voi olla aika tuhoisaa. Uskon rehellisyyteen, mutta jos kerrot joka kerrasta kun sinun tekisi mieli jotain tehdä tai muuta, voi olla aika satuttavaa toiselle. Puhun tässä tietysti vain oman kokemukseni kautta. Toivon syvästi ettet toimi satuttavasti omassa parisuhteess. Niin kuin olen toivonut ja yrittänyt omassanakin - kuitenkin siinä epäonnistuen.

Nämä ovat siten kai vaikeita asioita selvittää yleisillä palstoilla, koska jokaisella on niin oma käsityksensä siitä mikä on sallittua ja mikä ei. Siksi on tavallaan turha kysyä muiden mielipiteitä omasta tilanteestani. Itse en vain tiedä mitä tekisin asian suhteen. Kyllä, mielelläni ottaisin itsestäni sen ominaisuuden pois, ettei kadulla katseeni kiinnittyisi minimekkoiseen naiseen tai kaupassa tiukkafarkkuiseen leidiin. Tälläistä keskustelua on varmasti käyty, ettei nainen halua että mies hänen seurassaan käyttäytyy niin ja olen sitä oppinutkin. Mutta en tiedä miten oppisin siitä pois omalla ajallani, kun tietyllä tapaa koko ajan kai alitajunta muistuttaa että niin et saa tehdä.

Otan vastaan mielipiteitä. 🙂

Näin naisena totean että katselen itsekin mieluusti sekä hyvännäköisiä miehiä että pornoa. Eikä se ole uhka parisuhteelleni. Ei parisuhteen kai kuulukaan tehdä sokeaksi? On myös erittäin ok jos mies katsoo hyvännäköisiä naisia ja pornoa. Ei se minulta ole pois jos jää katsomisen tasolle. Yleensä päin vastoin. En silti halua kuulla että olipa hemaiseva nainen tänään, alkoi tehdä mieli. En itsekään kerro että heruttelinpa tänään hetken mielessäni kuumaa miestä. Näissä asioissa voi olla hienotunteinen ja pitää tiedon itsellään. Päiväunet ovat sallittuja ja pitävät yllä tiettyä vireystilaa mikäli ne eivät täytä päätä pakonomaisesti. Eikä niistä mielestäni ole tilivelvollinen kellekään, ei toisen ajatuksia voi valvoa ja rajoittaa.
Väitän että lähes jokaisella on hetkiä jolloin joku parisuhteen ulkopuolelta herättää hetkellisen kiinnostuksen. Toisilla useammin. Lähteekö sitä viemään eteenpäin vai jättääkö hetken fiilistelyn tasolle, on ratkaiseva asia. Pornon taas koen olevan pelkkä fantasian jatke mikäli se ei pyöri mielessä suurta osaa päivästä ja syö parisuhteen sisäistä läheisyyttä. Itsetyydytyksen laita on samoin, jokaisella on mielestäni oikeus siihen.

Se että yksin ollessasikin mietit asiaa ja koet sen vaikeaksi, kuulostaa jo melkoiselta kontrolloinnilta puolisosi puolesta. Joidenkin pään kääntää hieno auto tai koiranpentu. Onko se väärin jos silmää miellyttää vastakkainen sukupuoli? Itse kokisin tuollaisen jo liiallisuutena, ettei saa yhtään katsoa ilman että se toisesta on heti uhka. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, toivottavasti löydätte molemmille sopivan ratkaisun 🙂

PleaseGodsaveus, olen jossain määrin Taatin linjoilla: kaikesta ei tarvitse puhua puolison kanssa, koska helposti käy niin, että silloin vastuuttaa toisen omista tunteistaan. Jotkin asiat voi ratkaista itsekin. Voit olla ihan varma, että houkutuksia tulee. Siksi pitää miettiä hyvissä ajoin, mikä on tärkeää. Joissakin asioissa voi edetä "hitaasti mutta varmasti", mutta tietyt asiat vaativat välitöntä reagointia. Helpottaa, jos malli omasta mielestä oikeaan toimintaan on etukäteen mietitty.

Taati, voin käsittää, että puolisosi luotto on kortilla, mutta silti pelisääntönne kuulostaa mielestäni kovalta, kohtuuttomaltakin. Mielestäni ihmisellä saa olla silmää kauneudelle. Toki voi miettiä, miten puolisonsa seurassa käyttäytyy, mutta itse en lähtisi kieltämään puolisoltani tai itseltäni toisten katsomista, jos tarkoitus ei kuitenkaan ole hakeutua kontaktiin. Tiedän hyvin, että maailmassa on paremman näköisiä naisia kuin minä, mutta minut puolisoni on kuitenkin valinnut. Ja jos ihailen jossakussa miehessä jotain piirrettä, pidän jopa haluttavana, himot kohdistuvat kuitenkin omaan puolisoon. Kaikki katse ei myöskään ole seksuaalista. Harrastuksessani näen miehiä, jotka sinällään eivät minua sytytä, mutta joiden kropat vain ovat uskomattoman kauniita.

Eipä ajatuksia ja tunteita aina voi kontrolloida, mutta toimintaansa voi. Ajatusten kieltäminen juuri pitää asian mielessä eikä siis auta. Ajatuksia voi tietenkin yrittää suunnata muualle, mutta motivaation pitäisi lähteä itsestä. Miksi yrittää kieltää ajatuksia, kun ne tulevat ja menevät eivätkä itsessään ketään satuta?