Elämäni onnellisinta ja samalla onnettominta aikaa

Elämäni onnellisinta ja samalla onnettominta aikaa

Käyttäjä Kuusoppa aloittanut aikaan 05.05.2018 klo 19:14 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Kuusoppa kirjoittanut 05.05.2018 klo 19:14

Löysin elämäni rakkauden, sielunkumppanini reilut kaksi vuotta sitten. Vaikeuksista huolimatta olen tätä mieltä edelleen. Koen löytäneeni toisen puolikkaani. Näihin vuosiin on mahtunut paljon: iloa, onnea, rakkautta, mutta myös harmia ja luottamuspulaa.
Rakkaani kosi minua yllättäen vuoden vaihteessa ja pian tämän jälkeen päätimmekin viettää häät tulevana kesänä.

Nyt vuoden vanha luuranko on hivuttautunut kaapistaan takaisin päivän valoon, ja häiden järjestelyjä sekä elämää muutenkin vainoaa nyt epäluottamus ja mustasukkaisuus.
Vuosi takaperin mieheni jäi kiinni viestittelystä kauniimpaan osapuoleen, ja vakuutteluista huolimatta en voi luottaa häneen sanaansa, että tuo kaunokainen on vain kaveri. Kaveri, kenestä en ollut koskaan ennen muun muassa öisiä viestittelyitä kuullut. Tiedossani on, että hän on pettänyt edeltävässä parisuhteessa, joten tiedän hänen kykenevän sellaiseen.
Asia käsiteltiin tuolloin vajanaisesti ja nyt vakiintumisen edellä nuo samat asiat ovat nostaneet päätään ja lyövät kapuloita rattaisiin.

Työskentelemme eri paikkakunnilla, ja nyt olemme olleet pidemmän aikaa erossa juuri töiden vuoksi. Asiat eskaloituivat aika pahasti, koska oma luottamuspulani sai tulta alleen. Asioiden selvittämättömyys sekä tieto siitä, että kyseinen kaunokainen edelleen on yhteydenoton päässä kalvavat mieltäni. Sanon näin, koska minulla ei ole tietoa yhteydenpidosta. Tällä hetkellä vallitseva tilanne on hiljaisuus. Mitään yhteydenpitoa ei ole ollut lähes viikkoon ja omat ajatukseni alkavat nakertaa minua pikku hiljaa elävältä. Pelkään ja pohdiskelen. Näitä viestittelyitä seurasi valkoisia valheita, jotka vain aiheuttivat lisää luottamuspulaa.

Tiedostan myös omat heikkouteni, mutta koen, että luottamuksen pettäneen henkilön tulisi olla se joka haluaa alkaa asiaa selvittää ja ottaa kontaktia, jotta asiaan saataisiin selvyys ja rauha.

Minulla on varmasti paljon asioita itsellänikin, jotka vaatisivat keskusteluapua, ja sitä olen valmis hakemaan. Nyt vain koin, että haluan kirjoittaa tänne ja saada mahdollisesti eri näkökulmia asioihin. Tietenkin toiveenani olisi selvittää nämä asiat ennen häitä. Mikäli ne vielä tulevat…..

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 06.05.2018 klo 16:11

Kuusoppa olet melkoisessa tilanteessa. Jos miehesi on kosinut sinua,kai hän on sitoutunut sinuun. Ja mustasukkaisuus kyllä on aikamoinen rasite,jos se on noissa mittasuhteissa. Olipa suhde miten hyvä tahansa se vaatii omia ja yhteisiä ystäviä,ihan kaksin ei kyllä pärjätä. Miksi se viestittely on niin pahasta. Parhaimmat keskustelut käydään yöaikaan. Ihminen on silloin herkimmillään ja tulee puhuttua niistä elämän vakavistakin asioista ihan toisella tasolla. Hyväksyisitkö asian,jos miehesi viestittelisi toisen miehen kanssa. Mies ja nainen voivat olla ystäviä keskenään,olen senkin kokenut. Jos laittaa noin tiukat raamit toiselle se ei ainakaan hyvään lopputulokseen johda.

Käyttäjä Kuusoppa kirjoittanut 06.05.2018 klo 20:44

Kiitos vastauksestasi ja näkökulmista. Arvostan mielipidettäsi ja kirjoituksesi avarsi hieman omaakin katsomusta asioihin kun sain eri näkökantoja.
Pelkkä viestitteleminen ei minunkaan mielestäni ole pahasta, ja toki vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä saa - ja pitääkin - olla. Tässä asiassa on kuitenkin paljon kyseessä luottamuksesta.
Mikäli viestittelyt tehdään salassa ja asioista valehdellaan, se syö luottamusta, ei rakenna sitä.

Ymmärrän ja tiedostan omat heikkouteni ja puutteeni. Tästä syystä halusin tännekin kirjoittaa. Olen vakavissani harkinnut terapiaa, jotta pääsisin käsiksi paremmin näihin tunteisiini ja kenties oppisin käsittelemään niitä eri tavalla, jos ymmärtäisin mistä kaikki johtuu.

Mollyan kirjoitti 6.5.2018 16:11

Kuusoppa olet melkoisessa tilanteessa. Jos miehesi on kosinut sinua,kai hän on sitoutunut sinuun. Ja mustasukkaisuus kyllä on aikamoinen rasite,jos se on noissa mittasuhteissa. Olipa suhde miten hyvä tahansa se vaatii omia ja yhteisiä ystäviä,ihan kaksin ei kyllä pärjätä. Miksi se viestittely on niin pahasta. Parhaimmat keskustelut käydään yöaikaan. Ihminen on silloin herkimmillään ja tulee puhuttua niistä elämän vakavistakin asioista ihan toisella tasolla. Hyväksyisitkö asian,jos miehesi viestittelisi toisen miehen kanssa. Mies ja nainen voivat olla ystäviä keskenään,olen senkin kokenut. Jos laittaa noin tiukat raamit toiselle se ei ainakaan hyvään lopputulokseen johda.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 07.05.2018 klo 08:22

Jos sinusta tuntuu, ettei kaikki ole kohdallaan, niin voi olla, ettei olekkaan.
Sitä tahdon-sanomista voi siirtää, harkinta-aika on erollakin, miksei naimisiin menollakin.

Käyttäjä peruskallio kirjoittanut 07.05.2018 klo 11:38

Olen helemin kanssa samoilla linjoilla, eli jos sinusta tuntuu, että häiden kannalta kaikki ei ole kohdillaan, niin silloin ei ole vielä niiden aika, vaan ensin täytyy työstää noita avoimia asioista. Olen itse mennyt naimisiin kun luurangot ryömivät kaapista juuri ennen häitä ja koin koko tilaisuuden minun nolaamiseksi ja häpäisemiseksi. Siitä ei jäänyt hyvä muisto, enkä tekisi toiste niin. En vain kehdannut perua häitä viime tipassa.

Minulla on myös kokemusta siitä, että puoliso jää minun nukkumaan mennessä chattailee kaverin kanssa henkeviä ja syviä asioita ja seuraavaksi jääkin kiinni suhteesta. Viestit olivat lähinnä sydämiä ja yhteisten hetkien muistelua. Ilta on meillä parisuhteen aikaa, ei ulkopuolisten ja ulkopuolisia ei tuoda ilman yhteistä sopimusta sänkyyn edes puhelimen välityksellä.

Luottamus ja avoimmuus ovat niin tärkeitä parisuhteen kannalta, että niiden on syytä olla kunnossa.

Käyttäjä Kuusoppa kirjoittanut 07.05.2018 klo 22:14

Niinhän sitä voi... Toki se on viimeisin vaihtoehto mitä haluaisin ajatella, mutta vaihtoehto sekin.

helemi kirjoitti 7.5.2018 8:22

Jos sinusta tuntuu, ettei kaikki ole kohdallaan, niin voi olla, ettei olekkaan.
Sitä tahdon-sanomista voi siirtää, harkinta-aika on erollakin, miksei naimisiin menollakin.

Käyttäjä Kuusoppa kirjoittanut 07.05.2018 klo 22:19

Kiitos vastauksestasi. Siitä huokuu myötätunto ja lämpö.
Olen pahoillani, että oma kokemuksesi on ollut noinkin ikävä.
Häiden viettämisestä tai niiden perumisesta ajattelen, että asiat täytyvät olla selvät ennen kummankaan päätöksen tekemistä. Naimisiin en tahdo ellen ole täysin varma omista ja mieheni tunteista. Ennemmin koen häiden perumisen kuin avioeron.

Samaa mieltä olen avoimuuden ja luottamuksen suhteen. Niiden täytyy olla kunnossa ennen sitoutumista, ja mielipiteeni on myös se, että ystävien yhteydenpidon täytyisi kestää myös päivänvaloa...

peruskallio kirjoitti 7.5.2018 11:38

Olen helemin kanssa samoilla linjoilla, eli jos sinusta tuntuu, että häiden kannalta kaikki ei ole kohdillaan, niin silloin ei ole vielä niiden aika, vaan ensin täytyy työstää noita avoimia asioista. Olen itse mennyt naimisiin kun luurangot ryömivät kaapista juuri ennen häitä ja koin koko tilaisuuden minun nolaamiseksi ja häpäisemiseksi. Siitä ei jäänyt hyvä muisto, enkä tekisi toiste niin. En vain kehdannut perua häitä viime tipassa.

Minulla on myös kokemusta siitä, että puoliso jää minun nukkumaan mennessä chattailee kaverin kanssa henkeviä ja syviä asioita ja seuraavaksi jääkin kiinni suhteesta. Viestit olivat lähinnä sydämiä ja yhteisten hetkien muistelua. Ilta on meillä parisuhteen aikaa, ei ulkopuolisten ja ulkopuolisia ei tuoda ilman yhteistä sopimusta sänkyyn edes puhelimen välityksellä.

Luottamus ja avoimmuus ovat niin tärkeitä parisuhteen kannalta, että niiden on syytä olla kunnossa.