Hei taas..

Olenkin kertonut jo raiskauksestani ja veljeni itsemurhasta.. Tälle kauhunäytelmälleni ei näytä tulevan ikinä loppua ja jatkankin nyt kertoen perheestäni.. tätä tarinaa en pysty viemään vielä loppuun asti sillä en itsekään tiedä miten tämä päättyy, sillä elän tällä hetkellä keskellä sitä..

Voisin alkaa nyt siitä kuinka tämä syksy tuntui erittäin rankalta veljeni kuoleman jälkeen enkä enää jaksanut olla töissä vaan jäin pitkälle sairaslomalle, jotta voisin kunnolla kerätä voimia ja käydä veljeni kuolemaa läpi ja yrittää toipua siitä.. Samalla silmäni jotenkin avautuivat ja tajusin kuinka huonosti asiat olivat perheessäni.

Meillä on aina pidetty jonkinlaista kulissia isäni puolelta ja vaikeista asioista ei ikinä olla puhuttu vaan ne on aina lakaistu maton alle.. Ammattikoulu aikoinani ymmärsin että isäni on sairas ihminen, hänellä on jonkin sortin sosiaalisia pelkoja ja pakko-oireita tarkistella asioita. Välillä hän tekee niitä tahallaan jotta saisi meidät hermostumaan. Mainitsin isälle joskus että hänen tulisi hakea apua, mutta hän vain nauroi paskasta naurua. Niinpä asia jäi edelleen maton alle.

Äitimme on aina jotunut huolehtimaan kaikesta lapsiin liittyen ja meillä ei ole ikinä ollut varsinaista suhdetta isäämme.. Tuntuu että äiti on aina tavallaan ollut yksinhuoltaja.. Veljeni kuoltua isäni mielenterveys on lähtenyt vauhdilla alaspäin, hän ei ole pystynyt käsittelemään poikansa kuolemaa, eikä meinannut suostua hautajaisinkaan tulla.. Meno kotona alkoi muuttua sairaaksi.. En enää voinut käydä kihlattunikaan kanssa siellä koska isäni uskoi äidin flirttailevan hänen kanssaan samoin kuin siskoni poikaystävän kanssa. Ja jos siskoni poikaystävä sattui olemaan yötä perheeni luona, isä ei välttämättä tullut koko päivänä ulos huoneesta ja oli syömättä.. Hän alkoi olla myös mustasukkainen äidistä meille lapsille, en oikein voinut soittaa äidille jos hän oli kotona ja jouduimme näkemään myös melkein salaa.. Hän uskoi että olemme kääntyneet häntä vastaan ja että meillä on joku salaliitto.. Kyllähän me nyt lopulta yritimmekin järjestää häntä pakkohoitoon, mutta kriteerit eivät täyttyneet.. Muistan myös kuinka hän silloin kun olin pienempi, ja äidillä ja isällä oli joku riita ja äiti mietti jo eroakin, niin uhkasi tappaa itsensä.. olimme siskojeni kanssa hyvin järkyttyneitä silloin ja muistan miten pelkäsin pitkään että tuleeko isä esimerkiksi töistä takaisin vai tappaako hän itsensä.

Äitini alkoi olemaan hyvin väsynyt perheeni tilanteeseen ja tietenkin oli vielä veljeni kuolema. Ja kun äiti mietti lasten kanssa pois muuttoa, niin isä teki selväksi että ainut paikka jonne äiti voi mennä on mielisairaalan suljettu osasto ja että lapset pysyvät isällä.. Ja kun isää ei pakkohoitoonkaan voinut saada, niin keinot alkoivat loppua.

Eräänä iltana äidin mitta tuli täyteen riidan päätteeksi ja hän päätti lähteä lasten kanssa isän ollessa saunassa. He yöpyivät sukulaisten luona ensimmäisen yön ja menivät sitten turvakotiin viikonlopuksi. Kaikki sisarukseni olivat silminnähden helpottuneita äidin ratkaisusta ja päästessään pois isän luota. Saimme paljon tukea turvakodissa ja pystyimme vihdoin olemaan yhdessä ilman ahdistusta.. tietenkin kaikilla oli huoli isästä ja ettäö selviääkö isä hengissä.. Isästä löytyikin yllättäviä voima varoja ja aloin itse pikku hiljaa ymmärtää minkälainen isäni on.. Hän antaa vaikutelman että on hyvin surkea ja heikko, mutta todellisuudessa hän on todella vahva ja narsistinen ja pelottava ihminen. Hän on käyttänyt koko elämämme ajan henkistä väkivaltaa meihin kaikkiin ja pitänyt perheemme otteessa sillä.. Oli kamala huomata miten yhtäkkiä tajusin hänen muistuttavan Prinssiäni ja edesmenneen veljeni tyttöystävää.. Olimme ajautuneet veljeni kanssa näihin suhteisiin koska olimme tottuneet naristiseen ihmiseen joka hallitsi ja alisti elämäämme.

Isä muutti pois kotoa ja perheeni pääsi palaamaan takaisin kotia. Ajattelin että asiat alkaisivat järjestyä.. Mutta ei. Isä pommitti äitiä jatkuvasti viesteillä ja kävi kotona ja esitti surkeaa ja heikkoa. Äiti oli todella väsynyt ja masentunut ja kun isä pommitti häntä koko ajan ja käänsi sukunsa ja vanhempansa ja ulkopuolisia ihmisiä äitiäni vastaan uskotellen että äitini on hullu.. Jotkut jopa soittivat ja soimasivat äitiä ja sanoivat haluavansa soittaa poliisit äidin perään, kun kerta varasti lapset mieheltään. Se kaikki oli äidille liikaa ja kun he vielä riitelivät isän kanssa ei äiti jaksanut enää vastustaa vaan romahti ja menetti loputkin voimistaan..

Äiti on tällä hetkellä lepäämässä mielisairaalan avoimella osastolla täysin väsyneenä ja masentuneena, isän vietyä häneltä identiteettinsä ja perheensä. Isäni sai lapset huolettaviksi ja olen erittäin huolissani sisaruksistani. Olen yrittänyt muutaman sisarukseni kanssa vaikuttaa sosiaaliaviranomaisiin, mutta mitään vaikutusta ei tunnu olevan, että isä saataisiin pois kotoa. Isäni oli ollut kaksi vuotiaan veljeni kanssa kotona kun kaksi sisaruksistani oli tullut kotia (poika 9v. ja tyttö 11v.) ja he olivat istuneet pihalle eivätkä olleet soittaneet edes ovikelloa, kun isä ilmestyi alasti ovelle ja oli kysynyt että näkivätkö lapset hänen pallinsa? En ymmärrä miten tuollainen ihminen voisi toimia huoltajana?

Isäni heitti pihalle myös kaksi täysi-ikäistä siskoani, koska he yrittivät vaikuttaa asioihin ja ajaa äitini puolia. Me kolme emme ole kovin tervetulleita kotia.. Isä ei ole edes kysynyt ovatko siskoni saaneet asunnon tai missä he yöpyvät, ei hän välitä.

Kotona olevat sisarukseni ovat koko ajan kovin ahdistuneita ja oireilevat kukin omalla tavallaan. Vanhimpana siellä on siskoni joka on yhdeksänellä ja joka yrittää huolehtia sisaruksistani ja elää samalla omaakin elämää.. Tilanne on aivan painajaismainen.. Tää tarina ei voi päättyä kovinkaan nätisti 😭