Heippa. Olen parikymppinen nuori nainen, joka on ikänsä taistellut vanhempien alkoholismia vastaan, mutta on aina selvinnyt kaikeasta. Nyt kuitenkin tiiivistettynä on tultu minun jaksamiseni päähän: avomies jätti ja muutti pois, isä ratkesi ryyppäämään ja joutui osastolle yritettyään tappaa itsensä, perhe on täysin hajalla ja minulla vain tyhjä koti ja omat ajatukset.
Olen aina pystynyt elämään perheen onglemien ”sivussa”, sillä minulla on ollut oma perhe ja koti. Nyt en kuitenkaan enää jaksaisi edes nousta sängystä aamuisin, töihinmeno on kamalaa ja olinkin sairaslomalla sen takia. Nyt olen jälleen poissa töistä, flunssan vuoksi ja pääni hajoaa ihan totaalisesti. Ainoa jolle osaan puhua on tämä entiseni. Ja hän kuuntelee ja auttaa, ja samalla flirttailee nettiä myöten kaikelle mikä liikkuu ja tietysti olen mustasukkainen. Mutta tuntuu niin toissijaiselta kaikki, tahdon vaan että se kuuntelee ja saan puhua.
Maailmani on murentunut enkä oikeasti enää jaksaisi edes vastata puhelimeen. Olen yrittänyt soittaa terveyskeskuksesta apua, mutta jonot sinne ovat mielettömät…. kaikki on turhaa ja pää täynnä kipua.