Takana = yli 30 vuotta kestänyt avioliitto.
Koko liiton aikana mies ollut tuppisuu metsäläinen joka ei edes ymmärrä peseytyä.
Menee kirkkaasti parikin viikkoa, ettei käy suihkussa jos en sano siitä.
Sitten menee.Riidan kanssa.
Meillä ei ole mitään yhteistä.
Tiedä, onko koskaan ollutkaan.
Ns avioelämää ei ole ollut yli 15 vuoteen – hän ei ole pystynyt.
Asiasta EI ole koskaan saanut puhua.
Nyt hän on vanha mies ( minä 15v nuorempi)
hänellä vanhan äijän vaivat eli minä pesen samperi pissapyykkiä.
Hän ei suostu puhumaan vaivastaan lääkärille.
Olen kovasti ajatellut, että vihdoin viimein otan kimpsuni ja kampsuni ja lähden kohti uutta auringonnousua –
mikä minua täällä pitää?
Mykkä, ilkeä mies joka ei puhua pukahda.
Ihmisten silmissä hän on ” kunnon mies” eli ei käytä viinaa ei tupakoi.
Mutta ei se kenestäkään enkeliä tee, ettei käytä viinaa.
Kamalaa sanoa, mutta taidan vihata häntä – tai en tiedä – lähinnä
tunnen pelkkää tyhjyyttä häntä kohtaan – en välitä enää mistään mitä hän tekee tai sanoo – ilkeydet jätän omaan arvoonsa.
Täytän kohta 60 vee.
Tuntuu pahalta ajatella, että loppuelämänsä pitäisi elää täysin tunnekylmän äijän kanssa joka viis välittää muusta kuin television katselusta.
Hei skärvan
Olen todella pahoillani puolestasi, että elämäsi on mielestäsi yhtä helvettiä. Älä kuitenkaan syyllistä miestäsi liikaa vaan anna hänellekin ihmisarvo.
Jos oikein ymmärsin niin miehesi on jo 75 vuotta. Silloin hyvin harvalta onnistuu seksuaalinen kanssakäyminen enää. Muista kuitenkin, että on niin monia muitakin tapoja osoittaa rakkautta kun seksi.
Hyvä että kirjoitit tänne, sillä minusta olet täyttänyt ajatuksesi vihan ja inhon tunteilla. Miehesi on jo vanha ja hänellä on vanhan miehen oireita. Ikäero on ollut tiedossasi jo yhteen mennessänne. Olette kuitenkin yhdessä olleet jo hyvin hyvin pitkän ajan. Varmasti siihen aikaan kuuluu myös hyviä hetkiä.
Voihan olla, että vihamielisyytesi tulee esiin kaikessa käytöksessä ja sanoissasi. Silloin on varmasti turha odottaa miehesi sinulle myöskään avautuvan. Todennäköisesti hän on neuvoton, kun ei tiedä miten pitäisi toimia ja siksi vaikenee. Uskon hänen myös tunnistavan virtsaamisvaivansa ja voin sanoa, että se varmasti koskettaa myös hänen omaatuntoaan.
Voisitko mahdollisesti kokeilla mieheesi käänteistä psykologiaa. Hymyilet, olet ystävällinen, kosketat ja näytät välittämisesi.Ehkä tällä olisi vaikutusta puheyhteyteenkin ajan kanssa. Sinun kannattaisi myös kokeilla irrottautumista arjen rutiineista, jotka näyttävät nyt pyörivän miehesi ympärillä. Hanki uusi harrastus. Seurakunnalla on monia kerhoja joissa voi tavata ihmisiä.kansalaisopistossa on kivoja kursseja ja miten olisi vaikka pienet matkat pois kotipiiristä. Ja jos ajatuksesi tuntuvat kovin ahdistavilta voisi olla järkevää harkita jotain terapiaa.
Arvelen että olisi julmaa jättää miehesi noinkin monen vuoden jälkeen. Hän tuskin itse on vaivojaan hankkinut vaan ne ovat tulleet iän mukana. Koita muuttaa ajatteluasi miestäsi kohtaan, sillä tuollaisella vihalla myrkytät vain omankin elämäsi. Eikä se mies vanhana vaihtamalla parane.
Voimia sinulle arkeen, joka meillä kaikilla on joskus edessä 🙂🌻
Olipa vastaus...
et taida todella ymmärtää.
en ihmettele.
en minä miestäni syyllistä - en vain jaksaisi enää-
enkä ikinä kaikesta voisi kirjoittaa - edes tänne -
on niin paljon, mistä sivulliset eivät tiedä.
mutta huomaan että näitä " ymmärtäjiä " löytyy ja usein
jää kuitenkin yksin.
en ole sen vihamielisempi kuin muutkaan - jos asian niin tulkitset -
se on oma asiasi.
en minä seksin perään ruikuta, sitä ei ole ollut pariin vuosikymmeneen
enkä minä sen takia ole mihinkään lähdössä.
kyllä minä tiedän, että rakkauttaa voi osoittaa muullakin tavoin; olen yrittänyt - ollut ylenpalttisen ystävällinen - silloin ´teeskentelen´
olen yrittänyt puhua nätisti silloin ´se on tekopyhää´olen yrittänyt helliä häntä, suukottaa ohimennen poskelle silloin se on ´helvetin teatteria´
ja joo
tiesin minä hänen ikänsä kun menimme naimisiin -
en vain tiennyt että joutuisin olemaan elävän leski yli 20 vuotta..
hei minä ymmärän sinua ihan varmasti ymmärän minulla on myös takana 30 vuotta mutta ukkopa otti ja löysi nuoremman jos siellä puhumattomana pärjää ja muutekin vaivojensa kanssa niin hellurei ja hellät tunteet😭
skärvan!!
Katselin neuvoja jota jaoit nuorelle äidille 😐
Entäpä jos kokeilisit niitä sitten myös itse...eli se on vaan jaksettava, kyllä jostain voimia löytyy, on aina löytynyt 🙂👍
Huomenta skärvan!🙂
Olen tässä seuraillut tätä ketjua ja nyt on jo "pakko" sanoa omakin mielipide.
Tuntuu, että olet todella väsynyt liittoosi. En ymmärrä näitä ymmärtäjiä ja neuvoja, joita sulle annetaan. Miksi ihmeessä sinun pitäisi "kestää vaan?" 😐
Elä loppu elämäsi nauttien ja tee asioita joita haluat tehdä. Ei sinun tarvitse "uhrautua", vaikka miehesi onkin jo vanha ukko. Jos sulla on mahdollisuus parempaan huomiseen, niin anna mennä vaan🙂👍!
Ja joo, "vanhakin koira oppii uusia tapoja", joten jätä ne pyykit ukollesi.😉
Tsemppiä sulle!🙂👍🙂🌻
ruuth kirjoitti 19.06.2007 klo 14:24:
skärvan!!
Katselin neuvoja jota jaoit nuorelle äidille 😐
Entäpä jos kokeilisit niitä sitten myös itse...eli se on vaan jaksettava, kyllä jostain voimia löytyy, on aina löytynyt 🙂👍
Tätä mietin itsekin, kuten Minney: miksi on vaan jaksettava? Jokaisella on vain tämä yksi elämä, jokainen päiväkin on tärkeä. miksi pitäisi pinnistellä suhteessa, jossa luultavasti molemmat voivat huonosti? Tuskin mieskään niin kovasti nauttii tuosta tilanteesta. Mutta jos ei osaa puhua tai ilmaista tunteitaan, jos ei ole siihen koskaan oppinut taikka lapsuudenkodissa tms ympäristössä on tehty selväksi, että "asioista ei puhuta" niin vaikea sitä on alkaa avautua myöhemminkään. Jokin stoppi tuohon tilanteeseen tarvitsisi saada: mahtaisiko mies ymmärtää, jos sanoisi lähtevänsä, jos elämä jatkuu tällaisena? tajuaisiko hän sitten, mitä on vaarassa menettää?
(Asiasta sen enempää tietämättä, nämä ajatukset nousivat ensimmäisinä pintaan)
🙂🌻 Kokemuksesta; juuri paripäivää sitten sain kuulla olevani vanha, nalkuttava akka, huono sängyssä jne.. kaikkea kanssa.
Sanojana oli mies pari v. vanhempi??? Pidän itsestäni "huolen", en ole ylipainoinen, en juo, tupakoi tai kulje kapakoissa, pukeudun siististi, ja pidän itseni siistinä... Joskus vaan "toinen" totuus avaa silmät, - hieman selvemmin näkeviksi.
Itku puhdistaa; Aale Tynni sanoo runossa (Kaarisilta)
"Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
Sivusinko aiheesta?, Lue koko runo.
kyllä sun asemassasi ottaisin kimpsuni ja lähtisin siitä, jos kerran elämä on käynyt sen miehen kanssa niin kamalaksi. Kirjoitithan, että olet yrittänyt kaikenlaista saadaksesi asioita muuttumaan parempaan päin, mutta kun ei ole auttanut.
Ymmärrän täysin, miten vaikeaa se on ja kuinka tulee sisäisiä ristiriitoja ja syyllisuudentunnettakin jättää mies, nyt kun hän on vanha ja alkaa oireilla vanhan miehen tauteja. Sen ikäinen mies tuskin enää niin paljon muuttuu, ehkä vaan entiset piirteet vaan kärjistyvät vanhemmiten.
Tietenkin valitsit itse aikoinaan tämän huomattavasti vanhemman kaverin. Jokainen on etsinyt itselleen omansa ja on vastuullinen siitä. Mutta se ei merkitse kuitenkaan sitä, että sinun pitäisi kärsiä kaikkea sen takia.
Ehkä ukko siitä vähän havahtuukin, kun huomaa, että nyt on tosi käsissä.
Miettisin asemassasi oikein perusteellisesti oman itseni kanssa eri vaihtoehdot. Haluanko jatkaa loppuelämäni tällä tavoin, yrittää tehdä elämäni jotenkin siedettäväksi tämän miehen rinnalla. Vaiko haluanko aloittaa aivan uudenlaisen elämän ilman miestä. Ja jos päättäisin lähteä, niin ensin puhuisin äijälle siitä, vastasipa hän tai ei.
kertoisin, että en enää jaksa.
Kenenkään ei tarvitse uhrautua toisen puolesta. Miehesi on yhtä paljon vastuussa siitä, että hän on ottanut itseään paljon nuoremman vaimon ja siitä, millä tavalla hoitaa suhdettaan.
Ketään ei tarvitse säälitellä- kunnioittaa vaan.
Rohkeutta ja menestystä🙂🌻