Kaikki oli hyvin 9 vuotta sitten.aloin odottaa esikoistani,hän syntyi 8 vuotta ja 2kk sitten.lapsen isä menetti korttinsa ja työt loppui 2kk joka aihetti alkoholin käytön lisääntymisen ja rahan tiukoilla olemisen..Jaksoin ja sinnittelin vaikka raskauden puoli välissä ajauduin masennukseen.Pääsin ylös ja synnytyksen lähestyessä kärsin synnytyspelosta.tehtiin sektio.kävin töissä koko raskaus ajan liikuin koiriemme kanssa.lapsi syntyi ja jäin yksin isä oli töissä 12h päiviä ja lapsi sairasti 3kk lähtien korvatulehduksia ym olin kovilla ok talon ja koirien kanssa.Ei tulverkostoa.Ex löi ekan kerran kun lapsi oli 1kk vanha humalapäissään..musta silmä ja kuristus jäljet kaulalla.Tilanne laukesi ja elämä jatkui ylä ja ala mäkineen.Ex löi minua vielä kaksi kertaa ennen kuin liittomme päättyi 2011 kun hän petti minua ja oli löytänyt uuden.alkoi tunteiden kristityiksi miten pärjään poikani ja koirien kanssa..yritettiin viikko viikko asumista mutta isän alku taipaleelle sattui paha laiminlyönti josta tein rikos ilmoituksen.ei johtanut mihinkään.Mietin yksinhuoltajuutta mutta minulle sanottiin sos huollossa että yritetään yhteishuoltajuutta.Ja sopimus saatiin puolen vuoden päästä.Ei sopimusta elatusmaksuista.elatustukea aloin saamaan 2013 tammikuussa.ex ei pitänyt sopimuksesta kiinni ja piti lasta milloin huvitti ja lapsi kärsi ja itse olit romuna ja kävin töissä.tapasin ihmisiä ja annoin ex pompottaa itseäni..pojan eskari alkoi ja ongelmat purkaantui siellä..hän kävi toimintsterapiassa.koulu alkoi 2013 ja hän kävi keväällä kouluvalmius psykologin testeissä.Todettiin joitain heikkouksia..Ekalla syksyllä oppiminen takkusi ja poika pärjäsi äikässä hyvällä muistilla.Tehtiin töitä kotona ja poika oppi lukemaan jouluun.Tapasin myös syyskuussa 2013 avopuolisoni.suhteemme eteni pikku hiljaa ja hän kävi satunnaisesti viikolla ja vkonloput vietimme yhdessä.poika tykkäsi.Mies on hänelle enemmän isä kuin kukaan.Nyt keväällä 2014 alkoi koulusta tulla viestiä pojan sosiaalisten taitojen heikkoudesta..saimme lähetteen ja asiaa alettiin tutkia toimintaterapeutin käynnillä 4kpl..ja tulokset saatuani voin todeta että lapseni visuomotoriset taidot mm.tArvitsee kuntoutusta.Kaikkien näiden asioiden kriisiytyminen on johtanut siihen että kaikki vanhat haavat täytyy repiä auki koska kaikki nämä vaikuttavat poikani psyykkiseen kehitykseen.Lisänä ex laittoi vireille oikeuteen tapaamissopimukseen liittyvän kantelun..Ja suhteeni avomieheeni on kiristynyt ja kriisiytynyt.Hän ei näitä asioita ole tiennyt ja pyörittelen näitä omassa päässäni en ole puhunut taikka purkanut edes pojan hoitojaksolla vaikka pethetutkimusta tehtiin..
Niin kertokaa mulle mitä teen..oon aivan loppu.en osaa enkä pysty aukomaan solmuja yksin.Tällä hetkellä kaikki harrastukset tuntuu pakolta.käyn töissä ja siinä se😭
Itselläni on auttanut elämän kriisitilanteissa (puolision vakava sairaus ja siihen menehtyminen, lapsen oireilu, toisen lähiomaisen vakava sairaus) se, että olen hakenut apua, puhunut rankasta tilanteesta esim. työterveyshuollossa ja toinen paikka mistä olen saanut tukea, on seurakunnan diakoniatyöntekijä. Hän on kuunnellut ja tukenut, vailla mitään uskonnon tuputuksia. Älä jää yksin pyörittelemään asioita, ne suurenevat entisestään yksin pyöriteltyinä. Jaksamista sinulle!