Elämää tunnustuksen jälkeen.
Tapasimme vaimoni kanssa 16 vuotiaina ja olemme olleet yhdessä siitä asti. Olen aina ollut onnellinen hänen kanssaan ja antanut suhteeseen kaikkeni. Minulta ei ole ikinä puuttunut mitään ja rakastan vaimoani todella paljon. Silti olen ollut vuosien varrella 6 kertaa uskoton.
Tiedän syyt uskottomuuteeni. En ikinä lähtenyt kavereitteni kanssa hakemaan baarista mitään. Join itseni todella humalaan ja jos joku antoi hieman huomiota tanssilattialla olin täysillä mukana. Yleensä tuttavuudet jäivät taakse valomerkin jälkeen, mutta kerran päädyin jatkoille alaston nainen kainalossa ja kerran lähdin itse naisen matkaan. Jokin ääni alitajunnassa on kuitenkin estänyt fyysisen seksin harrastamisen ja olen poistunut paikalta ennen kuin on myöhäistä. Jokaisen kerran jälkeen olen kokenut suunnatonta ahdistusta ja suorittanut katumustyötä pitkään, kuitenkaan kertomatta vaimolleni.
Viimeisin pettämiseni tapahtui 3 vuotta sitten. Se sai minut miettimään mitä oikeasti haluan elämältäni. Vähensin alkoholin käyttöä ja pysyttelin poissa mahdollisista tilanteista. Sevänä muut naiset eivät edes käyneet mielessä joten muutos oli itselleni selkeä ja helppo. Tiesin kuitenkin vielä joskus joutuvani tilille teoistani.
Menimme reilu vuosi sitten naimisiin ja meille syntyi puoli vuotta sitten ihana tyttö. Vaikea raskaus, synnytyspelko, synnytyksen jälkeiset ajat ja omat lapsuuden muistot tekivät elämästämme kuitenkin todella raskasta. Onneksi saimme apua ja muutaman kuukauden perheterapiat antoivat uutta valoa elämään. Aviomieheksi ja isäksi tuleminen kasvatti minua todella paljon, terapia vielä enemmän. Opin kuuntelemaan vaimoani paremmin ja puhumaan itse vaikeistakin asioista.
Suhdettamme on aina varjostanut luottamuspula. Koska olen aina väittänyt olleeni uskollinen, vaimoni epäilykset (osa tosia, osa keksittyjä) on lakaistu maton alle. Tajusin tämän pari viikkoa sitten ja päätin kertoa kaiken. En usko, että suhteemme olisi jatkunut pitkään valheita jatkamalla. Nyt en tosin ole enää varma, koska vaimoni mielestä kaikki muistomme ovat valheellisia. Sinänsä ymmärrän vaimoni reaktion, mutta tunnustamalla halusin antaa suhteellemme viimeinkin rehellisen pohjan ilman valheitteni tuomaa varjoa.
Nyt elämä on todella raskasta. Vaimo on riekaleina samoin minä. Vaikka olen sama mies kuin ennen tunnustamistani, en voi olettaa että vaimoni haluaa jatkaa kanssani. Toivon, että tunteet laantuisivat ja voisimme kohdata toisemme järjellä. Rakastan perhettäni yli kaiken enkä tahdo sitä menettää. Olen aivan voimaton.
Heippa
Niin olen pahoillani mitä kirjoitan sillä minä yleensä kannustan ja tuen ihmisiä.
Niin tuota sinun käytöstäsi ei ikäväkyllä voi voi puolustella tippaakaan miten olet
käyttäytynyt lastasi ja vaimoa kohtaan että voiko mies typerämmin käyttäytyä kun
elää onnellisessa parisuhteessa.
onnellisessa parisuhteessa eläviä ihmisiä Yleensä olen neuvonut puhumaan kaikista asioista
rehellisesti ja suoraan, mutta tuossa teit mielestäni tosi typerästi vaikka omaa mieltä painoi
( ja niin kuuluukin ) niin nyt olet pahoittanut vaimosi mielen lopullisesti.
Mitä tuota moralisoimaan mutta minä en oikein ymmärrä pettäjiä ja aina kannattas miettiä mitä tekee sillä olette eläneet noin pitkään onnellisesti niin tuhosit hetken hurmiolla pitkän onnellisen parisuhteen.
Sillä ikävä kyllä luottamusta et saa ikinä 100% enää vaimoltasi koska olet pettänyt vaimoasi monesti ja samoista asioista viellä valehdellut. että kannattas kahdesti miettiä aina mitä tekee.
mutta voimia teille kummallekin ja pyydä vaimoltasi anteeksi eri asia on saatko anteeksi.
..ehkä tuo riskinotto kannatti, ehkä...sillä sitä ei sydän sure, mitä korva ei kuule tai silmä näe.
Sinun on nyt puhuttava vaimolle joka ainoa asia, kuin se on ja vastattava hänen miljooniin kysymyksiin kärsivällisesti, joka ainoaan ja kirkkaan rehellisesti...ja rukoiltava mielessäsi että hän ne hyväksyy. Asian laatu ei miedonnu vaikka niistä olisi aikaa paljonkin.
Teillä on pitkä ja kivikkoinen taival edessä, joten toivoa.
Terve MIES28.
Minusta SINÄ teit oikein kun Uskallsit olla rehellinen itsellesi ja ennenkaikkea omalle vaimollesi. Naisena uskon että vaimosi on aistinut ettei kaikki ole kohdalla mutta samalla hän on uskonut että hänessä itsessään on väärä luullo ja antanut asian olla rauhassa.
Teit todella hienosti kun puhdistit pöytäsi vaimosi kanssa.
Te molemmat olette olleet todella lapsia kun olette alkaneet seurustella eikä kieletyn hedelmän koskettaminen ole ollut mahdollisuutta mutta silti se kielletty hedelmä on ollut kiinnostava kosketus ja kun olet nauttinut alkoholia niin silloin jokainen lankea omaan heikkoutteen eli näin olleen oman haluun kokella kielettyä hedelmä.
Totta, nyt olette molemmat omanne onnenne särkyneitä mutta puhuminen ja yhä puhuminen auttaa teitä molempia.
Vaimonne aistimus ja sinun tunnustus ne ovat suuria asioita missä rakkaus ja luottamus mutta samalla on kyse kasvamisesta aikuiseksi , koska olette ikäänkun kasvannut yhteen mutta silti olette kaksi täysin itsenäisiä ihmisiä jotka vastaa omistaa teoista .
Lapsen toi teille molemmille mahdollisuuden osoittaa uskollisuutta ja luottamusta teidän kahden keskinäisen suhteseen.
Sinä luotit omaasi aikuisen ihmisen sellaisen salaisuuden mikä olisi voinut viedä sen hautaan mukaasi mutta sen sijan sinä toit sen päivän valoon .
Teidän keskinäisessä suhteessa tällaiset kriisit muutokset kuten lapsen tulo, sinun tunnustus , se ei ole vaarallista, päin vastoin.
Jokainen ihminen tekee virheitä ilman virheitä me tai sinä et olisi ihminen , Virheiden kautta ihminen kasvaa ja oppii omista virheestä. Toivottavasti sinun vaimosi antaa anteeksi ja näkee sinussa aikuisen miehen rinnalla ja toivon itse että oppisit jotain ettekä ainakaan tee tällaista virhettä uudestaan. Totta tulet aina tekemään virheitä kyllä sinunkin vaimosi on jotain virhettä tehnyt mutta hän ei ehkä uskalla tuoda niitä päivän valoon.
Voin myös kertoa sinulle että olen minäkin tehnyt virheitä ja olen niistä puhunut omalle miehelleni.
Olen myös sanonut omalle miehelleni että olen rakastanut toisen mieheen mutta jonkin ajan kuluttua sanoin miehelleni että se oli tunne mikä meni ohi. mieheni katsoi minuun ja sanoi kyllä hän sen tiesi. Luulin että olin myös tehnyt aviorikoksen kun olin halannut miehiä ja häpesin siitä kunnes tunnustin omalle miehelleni. Eli jokainen ihminen tekee virheitä ja ilman virheitä me ei oltaisi ihmisiä tunteiden kanssa.
Teidän suhteessa on täytynyt olla kriisiä kun lähestyit toisia naisia. Ajatteleepas niin,
koska et olisi muuten lähestynyt toista naista sinun heikkona hetkenä.
Teidän 12 vuoden suhteen aikana on ollut varmasti kriisiä ja varmasti jompi kumpi on valmis heittämään rukkaset naulaan ja lähtenyt kävelämään.
Elämä on joskus kivinen ja täynnä okaisia huom mutta kyllä se on myös ihana ja upean oloinen.
Paljon hyvää oloa teille molemmille, ja hyvää vappua sinulle ja vaimollesi.